myöhäinen keskenmeno, 12 rv jälkeen

Hei!
Onko meitä muita täällä ja kuinka paljon? Olen kaivannut hirveästi vertaistukea synnytettyäni lähes raskauden puolivälissä pienen enkelipojan.
En ole löytänyt oikein sopivaa foorumia mistä tukea hakea. Yksi oli jossa oli 22 rv raja ja toinen oli uudelleen raskaana oleville keskenmenon kokeneille.

Olisi kiva jakaa ajatuksia asiasta muidenkin samassa jamassa olleiden kanssa.

Meillä pieni enkelipoika todettiin menehtyneeksi 18+5 viikolla ja synnyttämään pääsin vasta 19+4 hänet.

 

Sinulle ja halaukset :hug: :heart:

Minun kokemukseni on vajaat 2 kk sitten, rv 20+ synnytin pienen täydellisen enkelitytön.
Keskenmenolle ei löytynyt mitään syytä. Miten teillä?
Menimme mitään pelkäämättä rakenneultraan ja sille tielle jäimme sairaalaan, kun sykettä ei löytynyt...

 

Minulla keskenmenostani on nyt kulunut jo reilut kaksi vuotta. Ennen rakenneultraa taisin jo alitajuntaisesti tiedostaa ettei kaikki tule menemään hyvin. Rakenneultrassa rv 20+ todettiin lapsiveden vähäinen määrä, mutta sydän löi yhä. Pääsin naistenklinikalle sikiötutkimukseen viikon päästä rv 21+, jossa todettiin, että sikiön sydän oli pysähtynyt. Seuraavana päivänä synnytin pienen enkelipoikani. Myöhemmin todettiin ettei pienokaiseni suolisto ollut kehittynyt normaalisti, se kasvoi "ulkopuolella". Tiedän että näitä pienokaisia on myös selvinnyt ja he elävät normaalia elämää nykyisin. Yleensä näissä tapauksissa lapsivettä on normaalia enemmän. Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi näin kävi. Ainoana selityksenä oli nuori ikäni. Olin tällöin 21 vuotias.

Kuten aina sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tällä pienellä enkelillä oli suuri tehtävä toteutettavana, näyttää meille että meistä ei ole vanhemmiksi yhdessä.

Edelleen kevät on minulle vaikeaa aikaa. Käperryn aina omiin oloihini. Aika tosiaan helpottaa, mutta ikävää se ei koskaan poista.

 

me saatiin kutsu sairaalaan 8.7 vasta jolloin kuullaan tulokset kaikista lukuisista tutkimuksista mitä minulle ja vauvalle tehtiin. Istukastakin vielä pyydettiin ylimääräisiä hyytymis ja tukos tutkimuksia. Pessimistinen olen sen suhteen että syy löytyisi, lääkäri kun sanoi että vain puolessa tapauksista saadaan syy selville.

Sellainen kysymys kaikille vastaavassa tilanteessa olleille..
Miten hoiditte enkelin hautauksen? Yhteistuhkaukseen, uurnalehtoon vai omaan hautaan?

Me hautasimme itse pikkuisen omaan hautapaikkaan mihin sitten meidätkin jonain päivänä haudataan. Minä halusin tuhkauksen ja isäntäkin sitten suostui siihen. Minusta tuntui niin mahdottomalta laittaa vauvaa kylmään märkään maahan.. pappi piti hienot hartaushetket niin sairaalassa kun meidän pieni siirrettiin seurakuntaan ja sitten uurnanlaskun yhteydessä. Hyvä mieli jäi kun asia on hienosti hoidettu ja niin kuin me halusimme vaikka enemmän kuin surullinen olen vauvan kohtalosta

 

Minä sain keskenmenon rv16, siitä on pari vuotta aikaa. me päädyttiin yhteistuhkaukseen.

 

Heippa..

Mulla oli myös samantapainen keskenmeno kuin sinulla,viikolla 19,niinkuin varmaan muistatkin lokakuisista.
Lapsi oli menehtynyt joitaki viikkoja ennen,syystä ei ole tietoa.
LÄhti tutkimuksiin helsinkiin,istukka ja napanuora myös...itse oon varautunut siihen ettei välttämättä tule tietoon syytä miksi näin kävi..vaikka todella haluaisin tietää..niin suuri järkytys oli ja on edelleen.
Meidän enkelipoika oli kuulemma sen verran pienempi ettei se kokoisia haudata..se kyllä tuntuu kamalalta että luokitellaan biologiseksi jätteeksi pieni ihminen.. :'(
Tämän kaiken kokeminen on ollut henkisesti kauhean raskasta..päivät vaihtelee kokoajan,toinen helpompi ja toinen todella vaikea. Monet saman kokeneet sanovat että ajan kanssa helpottaa ja alkaa hyväksymään asian,ettei lapsi olisi ollut kykenevä elämään täällä tms..sen vuoksi elämänlanka katkesi. Kovasti voimia kaikille saman kokeneille..

 

Minttumaaria Meidän pieni oli kuitenkin niin pienoinen, että kätilön kanssa yhdessä päätimme että menee tuhkattavaksi ja yhteishautaanhan ne menee. Oli hänenkin mielestään oikea päätös. Pienihän oli jo mennyt taivaan Isän luokse, näin me uskomme mieheni kanssa vakaasti ja lohduttaa meitä.

 

Minun pitäisi huomenna mennä synnyttämään meidän pieni. Viikkoja 21+4

Edellinen oli 22+3

Eka tuhkattiin ja haudattiin. Niin tämäkin vaikka alle 22 viikkoinen.
Tuntuu liian pahalta ajatella sairaala jätteenä.

Kuulema tutkimuksia tulossa enemmän kun tätä ei voi enää laittaa huonon onnen tiliin.
Juuri nyt tuntuu että aivan sama, vaikka pitäisi kiinnostaa.
En oikasti haluaisi mennä koko synnytykseen :headwall:

 

Voi..lämmin osanotto suruun ja kamalasti voimia kaikkeen BUMBA!! :hug: :hug:

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:
Bumballe voimia ja osannotto suureen suruunne.
Ei toista kertaa, ei voi uskoa miten noin pahaa voi tapahtua uudelleen.
Jos jaksat niin palaa joskus kertomaan löytyikö syytä näin murheelliselle tapahtumalle.

 

Saanko tulla tänne vaikka mulla olikin (eilen) geneettinen keskeytys vakavan rakennevian vuoksi? Tuntuu ettei muualta oikein vertaistukea löydy... :'(

 

Saanko tulla tänne vaikka mulla olikin (eilen) geneettinen keskeytys vakavan rakennevian vuoksi? Tuntuu ettei muualta oikein vertaistukea löydy... :'(

Tervetuloa :hug:

 

Mustaa huumoria: Tälläkertaa kukaan ei jauhanut samaa kuin viime kerralla. Eli sitä että todella harvinaista ja tapahtuu vain kerran elämässä. Kaikki oli hiljaa ja pakoili katsetta.

Ystäville en vielä ole saanut kerrottua enkä sukulaisille.

Mitään syytä pikavilkaisulla ei näkynyt. Sikiö ok. Istukka ok. Kalvot ok.
En tajunnut katsoa oliko tyttö vai poika. En muuten tajunnut :ashamed:
Mun on pakko soittaa ja kysyä.

Ottavat nyt sitten kaikki tavalliset viljelyt, avaavat ja sitten saadaan viedä pieni tuhkattavaksi.
Se on mun maali, siihen asti varmaan pysyn kasassa. Sitten en tiedä.

 

Nallekarkki :hug: :hug: :hug:
Saa tänne tulla, kesken se raskaus on tuossakin tapauksessa mennyt.
Olen pahoillani noin ikävästä yllätyksestä, kun lapsi on ollut toivottu ja odotettu ja luonto tuollaisen päätökseen eteen on sinut asettanut. Ihan hirveää on ollut varmasti tehdä päätös, vaikka varmasti se on ollut oikea.
Jos jaksat ja haluta niin kerrotko mitä teidän pienellä todettiin?

Bumba No ei varmasti "Näin harvinaisessa" tapauksessa kukaan osaa sanoa mitään syytä tai selitystä ja sitä MIKSI, vastausta kysymykseen miksi näitä tapahtuu ja jo toista kertaa. Minä ainakin huomasin ihan henkilökunnasta, että vaikka kuinka ammattilaisia ovatkin niin kyllä heilläkin oli tunteet pinnassa.
Olet varmaan sokissa vieläkin kaikesta. Toivotan sinulle hirveesti voimia uuteen aamuun ja tulevaan. Kuten tiedät ei kenelläkään ole sanoja lohduttaa. :hug: Koeta jaksaa ja toivon että jaksat uskoa huomiseen.

 

Meidän vauvalla on holoprosenkefalia, vaikeinta astetta. Aivot kehittymättömät ja keskiviivakaiku puuttui kokonaan. Niskaturvotuksen, veriseulojan (ja ko. diagnoosin) vuoksi epäillään myös 13-trisomiaa mikä on myös vaikea kehitysvammaisuus. Tulokset tulee sitten n. 2kk päästä kun koko kromosomisto on tutkittu. Ikävä on loputon :'( Päätös oli helppo kun tiesi että ennusteet on todella huonot (ei juurikaan annettu toivoa elämästä kohdun ulkopuolella, tai edes sisällä ). Itkut alkoivat vasta nyt itse synnytyksen jälkeen (alkushokkia lukuunottamatta).

 

Nallekarkki: meillä on vähän samantapainen tarina, siis np-ultrassa todettiin suuri niskaturvotus ja turvotusta oli myöskin muualla vartalossa. varasin ajan lv-punktioon ja kun sinne menin niin lääkäri sanoi ultrakuvaa katsellessa että turvotus on pahentunut eikä vauva tule elämään kauaa enää, ettei sydän jaksa kantaa sellaista turvotuksen määrää. Päätimme olla teettämättä lv-punktiota ja haettiin lupa keskeytykseen. Kun tuli aika ottaa ensimmäinen keskeytyslääke (Mifygen muistaakseni) huomattiin että sikiö on kuollut itsestään. meillä siis tämä luettiin keskenmenoksi, vaikka hyvin se olisi voinut olla myöskin geneettinen keskeytys. Voimia raskaisiin aikoihin, aika parantaa. klisee, mutta totta. :hug:

 

Itselläni myöhäinen keskeytynyt keskenmeno tammikuussa rv 19+1. Pieni poika oli menehtynyt noin viikkoo aikaisemmin, neuvolaan mennessä minulla oli jo aavistus ettei kaikki ollut hyvin koska tuntemani liikkeet oli vaimentunut. Syytä keskenmenolle ei löytynyt. Pahin tuska alkaa vaimentua mutta ikävä edelleen on vauvaa. Laskettu aika ensi viikolla ja ajatukset hakeutuu siihen mitä meillä voisi olla ...
Keskenmeno toi myös elämäämme jotain hyvää, olen oppinut ajattelemaan enemmän itseäni ja lapset jotka meillä on ovat entistä arvokkaampia. Päätin keskenmenon jälkeen että vauvan kuolemalla täytyy olla jokin merkitys. Ja kaikesta pahasta ja surullisesta tulee myös jotain hyvää jos vaan niin päättää! Kovan työn päästäkseni tasapainoon olen tehnyt ja ulkopuolista apuakin olen saanut.
Voimia kaikille raskaina aikoina!

 

Meillä syy sitten löytyi. Mutkien kautta.

Lähettivät sikiön vahingossa tuhkattavaksi , avattavaksi piti mennä.

Joutuivat sitten kaivamaan edelliskerran paperit esiin.
Minulla paljonkin häikkää hyytymistekijöissä, eivät vaan muistaneet siitä minulle kertoa.
Paperini olivat hukassa, kun soittoaika oli silloin 3v. sitten.
Lääkäri sanoi että kaikki kokeet ok. :snotty:

Täytyy myöntää että tuli paljonkin sulateltavaa.

 

Ihanaa kun olen löytänyt muitakin jotka ovat käyneet saman läpi.. On jotenkin erilainen tilanne kun jos asia olisi tapahtunut ennen tuota maagista 12 viikko, minä ainakin koen synnyttäneeni lapsen ja suru siitä on suuri. Olihan pikku enkeli lähes 20 senttinen, täydellinen ihminen sormine ja varpaineen..

BUMBA
millaisia juttuja sinun hyytymätekijöistä löydettiin, josko saa kysyä? Minulla todettiin von willebrantin verenvuototauti ennen raskautta, mutta sillä ei pitänyt olla merkitystä, muuta kun synnytystä ajatellen. Pelkään että noista hyytymätekijöistä löytyy muutakin. Tulokset pitäisi olla silloin 8.7 kun on jälkitarkastus.

Meille heti tarjottiin noita kahta vaihtoehtoa, yhteistuhkausta ja itse hautaamista. Ja me päädyimme hautaamaan pienen itse. Tuhkattiin ja laskettiin omaan hautaan. Jotenkin minulle henkisesti helpompaa kun tietää missä enkeli on ja on paikka missä surra. Ei tarvi enää miettiä odottaako se jossain kylmiössä tuhkausta. Se oli meidän päätös ja jokainen tekee sen asian niin kuin tuntuu itsestä hyvälle.

Ja Nallekarkki: tervetuloa surulliseen joukkoomme! Minun veljelläni on ollut tuo trisomia 18, ei noita aivojuttuja kuitenkaan. Veli eli 3 tuntia syntymänsä jälkeen. Trisomia tiedettiin odotusaikana jo ja keskeytystä suositeltiin, mutta kun oli kyse kaksosista, niin olisi toinenkin saattaanut tulla pois ja porukat päättivät antaa tälle toiselle edes mahdollisuuden vaikka tiedettiin että veli menehtyisi joko odotusaikana tai heti syntymän jälkeen. Sisäelimet olivat toiminta kyvyttömiä, suolisto ja maksa vatsanpeitteiden ulkona ja paljon muuta. Veli menehtyi ja sisko(joka on terve) on nyt 19v neiti..Voimia sinullekin, päätös oli varmasti raskas.

Sellainen kysymys, kuinka kauan olette olleet sairaslomalla tapahtuneen jälkeen?

 

Minttu-Maaria75: minä sain sairaslomaa 3 viikkoa. Nyt tuntuu että oli lyhyt aika, varsinkin kun km tapahtuu noin myöhään pitäisi mielestäni saada heti pitkästi aikaa toipua. Fyysisestihän olisin voinut tulla töihin vaikka seuraavana päivänä, mutta henkisesti kaipaisin vieläkin "lomaa"..... :'(
Minäkin kyllä koen synnyttäneeni lapsen. En ajattele ollenkaan "pelkkänä sikiönä", vaan pienestä enkelitytöstäni.
AIvan täydellinen pieni....

Bumba: olisin myös kiinnostunut miten nuo hyytymistekijät vaikuttivat keskenmenoon?

Villapaita: olen pahoillani puolestasi. Tämä ketju on aika raskasta luettavaa, mutta jokainen meistä tietää miltä toisesta tuntuu. Itse ainakin olen kokenut saavani apua myös täältä netistä ja muiden kokemuksista ja ajatuksista. Minäkin päätin että kyllä pienen elämällä oli varmasti jokin tarkoitus.....

Alkaa taas itkettää kun muistelen kaikkea....pakko lopettaa, kun olen töissä..... :'(

 

Voimia teille kaikille Pienokaisen menetyksestä!

Bumba Myös minä olen menettänyt lapsemme kaksi kertaa. Ensimmäisellä kertaa syntyi tyttö rv 25, ja toisella kertaa syntyi poika rv21. Molemmat täysin terveistä, mutta ikäisekseen liian pieniä...Pojan syntymän jälkeen saimme diagnoosin joka on todella harvinainen. Syy on istukan verenkierrossa, mutta sitä ei tiedetä mikä sen aiheuttaa. Lääkärit olisvat sitä mieltä, ettei me välttämättä koskaan saada bio lasta. No, tästä ajatuksesta olemmekin jo luopuneet ja olemme sinut sen asian kanssa. Edellisestä menetyksestä on kuitenkin vuosi aikaa...
Toivottavasti sinä et enää joudu kokemaan surua ja tuskaa uudestaan!

 

Meitä on täällä todella monta. Surullista luettavaa.
En tätä kenellekkään toivoisi.

Hyytymistekijöistä: Minulta puuttuu ainakin joku VIII tekijä kokonaan? Tekevät uudet testit koska minulla on syvälaskimotukos taipumus ja verenvuoto taipumus. En tajua miten ne voi olla samaan aikaan.

Edellisessä istukassa oli mikroinfarkteja enemmänkin, samoin napanuorassa.

Nyt minulla on jalassa veritulppa jota liotetaan, kohtutulehdus johon syön 3 eri antibioottia ja Cytotecia kiskaisin juuri 3 tablettia. Koska kohdussa hematoomaa eivätkä halua kaapia.
Kotia passittivat ja käskivät tulla näytille jos alkaa tuntua pahalta.
En tajunnut edes särkylääkkeitä anella.

Tämä vie ajatukset kätevästi siitä että, pieni tyttäreni tuhkattiin vahingossa sairaalajätteenä.

Elokuussa saadaan vastauksia ja sitten lisää kokeita.
En henkeäni pidätellen odota.

Pure Love

Sinullakin selviytymistarinaa kerrakseen.
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan meille molemmille.

 

Minä sain sairaslomaa huimat 3 päivää

 

Liitympäs joukkoonne... :'( tänään pääsin sairaalasta kotiin kaavinnan jälkeen. Meidän pieni pysyi matkassa rv 13+3 asti.
Syy keskenmenoon oli se, että mulla oli kohdussa hematooma. Keskiviikkona hematooman koko oli 4cmx6cm ja ottivat osastolle koska pelkäsivät että alan kotona vuotamaan. No hyvä oli ratkaisu, koska aloin ke-to yönä vuotamaan ja pikkuinen tuli vuodon mukana pois myös. :'( tänä aamuna tehtiin kevyt kaavinta, jotta kaikki saatiin pois. mitään tietoa ei ole mistä hematooma kohtuun on ilmestynyt. Keskiviikko iltana masussa oli vielä todella vahva syke ja liikkuvainen sikiö...
Näin meillä...
niin ja sairaslomaa mä sain kans ööö...16-20.6 että eipä liiaksiin... tosin aattelin ma soitella neuvolaan ja pyytää lisää. En halua vielä mennä töihin kertoilemaan tilannetta...

 

Osanottoni ja voimia surusta selviämiseen,Keffeli.. :hug: