Mulla lääkäri totesi 4pv sitten viimein hinkuyskän ja keuhkoklamydian, joista ensimmäisen olin jo usemapi viikko sitten itse todennut.
Tauti alkoi 9vkoa sitten 16pv kestävällä kuumeella. Aamulla saatoin olla kuumeeton, mutta iltaa kohti lämpö nousi aina vähintään 38,6, pari kertaa 39.6. Mitää muuta oiretta ei ollut (flunssaa tms.) Kuudentena päivänä soitin terveyskeskukseen ja vaadin päästä lääkärille, kun mitään selittävää en kuumeiluun keksinyt. Lääkäri määräsi normaalit kokeet ja CRP oli normaali, La 31. Kuume loppui ja sitten alkoi parin päivän päästä ääni lähteä ja kurkku tuntui karhealta. Tätä kesti viikon, kunnes alkoi yskä, sitkeä sellainen.
Neljännellä viikolla yskä oli todella rasittavaa ja jatkuvaa. Päivisin yskin jonkin verran, mutta illalla ja yöllä yskänpuuskat olivat niin pahoja, että saatoin yskiä 10min koko ajan ja lopulta oksentaa. Nukkuminen makuulta oli täysi mahdottomuus. Kaiken lisäksi olin älyttömän väsynyt. 3h:n hereillä olon jälkeen olo oli kuin illalla ennen nukkumaanmenoa. Kävin taas lääkärissä ja koska verikokeissa CRP oli edelleen normaali, lääkäri totesi, että yskimällä tämmöinen flunssa vaan menee ohi. Ihmetteli vielä, miksi oikein tulin lääkäriin, kun en kerran edes huolinut sairaslomaa. En siis ole vakituisesti töissä vaan opiskelen, eikä opiskelumaailma tunne sairaslomaa.
Kuudennella yskäviikolla olin vaikea asiakas ja kävelin terveyskeskukseen ilmoittamaan, että nyt oikeasti haluan, että hinkuyskä- ja mykoplasmakokeet otetaan. Tässä vaiheessa olin täysin varma, että ensimmäinen löytyy. Ikää on kuitenkin jo 28, enkä ikinä ole tällaista yskää kokenut. Lääkäri suostui nämä määräämään (en tosin fyysisesti tavannut lääkäriä) ja labrassa kertoivat, että reilu viikko menee ennen vastauksia.
Seitsemännellä viikolla 4v poikani alkoi yskiä ja käytin hänet yksityisellä (lapsella vakuutus, itselle ei opiskelijana varaa tällaisiin palveluihin). Pojalta löytyi korvatulehdus ja keuhkoista kuului rahinoita, ei kuitenkaan keuhkoputkentulehdusta. Mutta ystävällinen ja oikeasti kiinnostunut lääkäri tokaisi heti ääneni ja yskimiseni kuultuani, että "eiköhän kuunnella ne äidinkin keuhkot". Sain viikon Zeclar-kuurin bronkiittiin (keuhkoputkentulehdus).
Kahdeksas viikko koitti ja yskä vain paheni. Yskän puuskien jälkeen suussa maistui veri, mutta enää en juuri oksentanut. Päänsärky tuli ihan uutena oireena vasta tässä vaiheessa. Viimein terveyskeskuslääkäri soitti ja ilmoitti, että vasta-aineista kävi ilmi, että sairastan hinkuyskää ja keuhkoklamydiaa. Seuraavassa lauseessa tämä ilmoitti, että koska yskäni alkamisesta on jo niin kauan aikaa, ei tautia oikein kannata enää lääkitä. (Tässä vaiheessa minä kirosin! Ensin ei oteta kokeita, kun potilas pyytää ja sitten kun otetaan, sanotaan, että on liian myöhäistä tehdä mitään!) Ystävällisesti kerroin, että olen jo toiselta lääkäriltä saanut antibioottikuurin ajatuksella keuhkoputkentulehdus.
Nyt on sitten menossa yskän yhdeksäs viikko. Antibioottikuuri loppui tänään. Yskä on edelleen sitkeää ja limaista. Päivisin yskin vähemmän, mutta heti makuulle mentyäni puuska alkaa. Väsyttää edelleen. Tänään kävin uusilla vasta-ainelabroilla ja sain ystävälliseltä hoitajalta perjantaille oikein vastaanottoajan lääkärille. Ihan mukava nähdä välillä fyysisestikin, josko tämä kuuntelisi keuhkot ja ottaisi kantaa siihen, tarvitaanko vielä uutta kuuria vai "meneekö tämäkin nyt vielä seuraavat 9vko:a sairastamalla ohitse"....
Aika väsynyt olen tähän sairastamiseen jo! Taudin neljännellä viikolla tuli juostua puolimaraton, kun lääkärin kommenteista ajattelin, että ehkä tämä sitten vain on sitkeää syysflunssaa. Mutta nyt on kyllä useamman viikon urheilut jääneet väliin. Saas nähdä koska tämä helpottaa...
Anteeksi tämä avautiminen!
Tosiaan hieman väsynyt tämä kirjoittaja.