Mykkäkoulu

[Maija]

Mieheni on taas mykkäkoulussa. Se alkaa monesti mitä pienemmistä syistä ja kestää yhdestä neljään päivään. Useimmiten päättyy siihen, että minä alan pyydellä anteeksi (vaikka monesti hänelläkin olisi anteeksipyydettävää), hyvin harvoi se päättyy siihen, että hän tekee aloitteen sovintoon. Alan olla kurkkuani myöden täynnä näitä mykkäkouluja. Sovussaollessamme olemme siitä puhuneetkin ja olen yrittänyt sanoa, että täytyisi löytyä jokin muu keino riitelyyn kuin mykkäkoulu, mutta riidan tullen se alkaa aina. Mykkäkoulun jälkeen riidan aiheesta ei puhuta eli pikkuhiljaa ne pakkautuvat mielen sopukoihin ja uuden riidan tullen yleensä pulpahtavat esille entistä kovemmin. En jaksa enää, mutta en tuon taki erotakaan tahtoisi. Mitä ihmettä voisin tehdä???

 

[Peusmies]

Tässä miesnäkökulma: ""Parempi laiha sopu, kuin lihava riita.""

Siis Parmpi mykkäkoulu, kuin huuto reuhaaminen ja tappelu.

Vaikka sanotaan, että riita muka puhdistaa ilmaa, niin
minusta on inhottavampaa riidellä ja huutaa kovalla äänellä, jolloin saattaa tulla sanottua jotain, mitä ei tarkoitakaan ja niistä sanoista sitten joskus joutuu vastuuseen. Hiljaisuus on kultaa - minusta.

 

[elli]

Entä jos muutat kotoa pois mykkäkoulun ajaksi? Joka kerta. Sanot, että et tosiaankaan jaksa katsella moista teatteria. Piste.

Olkoon yksin kotona ja esittäköön vaikeaa.

 

[Ap]

Kiva kuulla miehistäkin näkökulmaa ja itse asiassa oma miehenikin on sopuhetkinä kertonut samaa. Silti en tiedä, kumpi on parempi; hetken räyhääminen ja sovinto vai monen päivän murjottaminen ja sen jälkeen asia ""unohdetaan""...

Olenkin miettinyt tuota poismuuttamista, mutta meillä on pieni lapsi, niin se ei oikein onnistu helposti. Nyt viikonlopuksi mietin, että lauantaina lähden lapsen kanssa päiväksi pois, jos ei kielenkannat siihen mennessä irtoa. Sunnuntaina on äitienpäivä, joten saapa nähdä, jatkuuko mykkäkoulu sinne saakka.

 

[mies]

Valitettavasti myös mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Sano miehellesi, että illan mykkäkoulu riittää ja seuraavat illat olet sitten muualla. Eli hän tietää, että illan hiljaisuuttaa seuraa jotakin muuta. Uskon, että hän alkaa välttämään pitkiä mykkäkouluja? Älä riitele asiasta.

Tsemppiä.

 

[elli]

<<Tässä miesnäkökulma: ""Parempi laiha sopu, kuin lihava riita.""
Siis Parempi mykkäkoulu, kuin huuto reuhaaminen ja tappelu.

Ja tämä, tai kumpikin tie (siis myös mykkäkoulu ja täydellinen puhumattomuus ja asioiden hautaaminen, piilottelu, ""ei-näkeminen""), johtaa eroon. Miten perusmies et ole kuullut koskaan keskustelusta? Ja riidan ei tarvitse muuten olla rähjäystä, hakkaamista, ja reuhaamista (miehisisä keinoja nuokin???). Riidellä voi rakentavastikin - eli se on vain sellaista tiukempaa keskustelua, eli erimielisyys tuodaan julki ja sovitaan. Tällä tiellä parisuhde ja avioliitto säilyy.

 

[Vinkki]

Tässäpä sinulle vinkki, joka toimii ainakin naisiin ja jolla laukaiset mykkäkoulutilanteen (ainakin yhdesti):

Alat penkoa kaappeja ja laatikoita ympäri huushollia huomiota herättävästi. Puoliso (ainakaan nainen) ei malta olla kysymättä - mykkäkoulusta huolimatta - ""Mitä ihmettä sinä etsit?"" Siihen vastaat että: ""Juttukaveria!""

 

[OK]

Tämä oli kyllä hyvä!!! Päivän paras! ""nauraa vieläkin""

 

[Ap]

Valitettavasti minun mieheni ainakin on niin sitkeä tyyppi, että vaikka laittaisin talon ylösalaisin, hän olisi hyvin ""välinpitämätöntä"" koko mykkäkoulunsa ajan. Joskus myöhemmin hän saattaisi asiasta kyselläkin, mutta ei mykkäkoulunsa aikana. Vuosien saatossa olen kokeillut jos jonkinlaista keinoa. Viimeiaikoina olen itsekin heittäytynyt puhumattomaksi, mutta minun ""hermoni"" ei vain kestä niin pitkään kuin hänen. Ja hänen mykkäkoulunsa ei välttämättä ole aivan täydellistä hiljaisuutta, hän saattaa lyhytsanaisesti ja muodollisella äänellä puhua esim. lapseen liittyviä asioita ja sanookin useasti, ettei hän mitään riitele, hänellä vain ei ole asiaa. Eikä siis puhu kuten normaalisti ja jo hänen huuliensa asennosta näkee, milloin on tämä mykkisvaihe menossa.

 

[elli]

<<Vuosien saatossa olen kokeillut jos jonkinlaista keinoa.

Kyllä se nyt kuule vain vaikuttaa siltä, että sinun todellakin on vihellettävä peli poikki. Ja koska olet kokeillut monia keinoja, ja ne eivät auta, niin kokeile todellakin tuota mitä ""mies"" ehdotti. Eli kestä 1 ilta mykkäkoulua, ja sen jälkeen muutat aina pois. Kerrot tämän miehellesi, ja sanot, että et tosiaankaan aio enää KOSKAAN katsella moista teatteria ja vallankäyttöä.

Asutte sitten yhdessä ne ajat, kun mies suostuu puhumaan. Muuten saa olla ilman teitä.

Tuo on yhtä naurettavaa (=vallankäyttöä) käytöstä kuin hemmoteltujen pikkuprinsessojen kiukkupuuskat.

 

[Kokemusta]

Kuten mies sanoi, tuo on henkistä väkivaltaa. Ja olen täysin eri mieltä kuin perusmies, että parempi mykkäkoulu kuin kunnon riita. Kunnon riitaan voi toinenkin osapuoli osallistua. Mykkäkoulu on yksipuolista riitelyä.

Mykkäkoulun pistäminen leikiksi on hyvä keino. Siinä toinen säilyttää kasvonsa, jos se anteeksipyytäminen on niin vaikeaa. Juttukaverin etsiminen oli hauska ehdotus, mutta jos se ei tepsi, niin keksi jotain muuta.

Jos mahdollista pois lähteminenkin oli hyvä ehdotus. Lähtiessäsi sano, että soita sitten, kun haluat taas puhua.

Tai sitten sano ihan suoraan, että vieläkö aikuinen mies jaksaa mököttää. Ainakin ilmaise se, että tuollainen käytös ärsyttää.

 

[Ap]

Kiitos kaikille asiallisista kommenteista. Vähän helpottaa, kun voi asiasta ""puhua"". Muutoin ahdistaa ajatus, kun pian päättyy työpäivä ja taas mennään kotiin vaikenemaan...

 

[Meikämaija]

Olethan sinä kaikki konstit varmasti jo läpi käynyt, mutta oletko tätä?

Kun mies on taas puhumaton, osta itsellesi viinipullo. Naukkaile sitä kaikessa rauhassa, ole hyväntuulinen ja ikäänkuin koko miestä ei olisi olemassakaan. Pistä nättiä ylle ja lähde ""rimpsalle"" (vaikka oikeasti menesitkin vain tuttavan luo). Toista aina mykkäkoulun alkaessa, katsos lapsikin oppii toiston ja johdonmukaisuuden kautta yhdistämään asioita. Jospa mies alkaisikin olla varpaillaan, kun huomaa sinun pitävän lystiä hänen murjotuksensa aikana?

Jollei tuosta ole tehoa (ainakin sinulle itsellesi on iloa), niin toinen kokeiltu resepti:
Taas viinipullo. Kun tiedät, koska suunnilleen mies tulee kotiin, pidä huoli, että haiset alkolle, alat märistä kollottaa täyteen ääneen naama punaisena ja maskarat poskilla, kun hän tulee. Nikottelet, etkä vastaa mitään järkevää hänen hätäilyynsä. Sopivan ajan kuluttua, kun hätä on miehellä jo suuri, uliset isoon ääneen, että et enää jaksa kestää noita paskan mykkäkouluja. Minä eroan, jos et pysty lopettamaan semmosta!

Pidät itsesi sen verran kuosissa, että jaksat pitää kiinni käsikirjoituksesta, mutta anna palaa täysillä eikä humalatilakaan ole yhtään haitaksi! Näille tomppeleille, jotka eivät muuten normaalilla kommunikoinnilla mitään ymmärrä, täytyy joskus aiheuttaa kunnon järkytys.

Meillä tepsi ja herätti äijän.

 

[mies]

Tuo oli hyvä, ota ilman muuta viinipullo ja pidä hauskaa aina kun mykkäkoulu alkaa ja voit mennä tosiaan kyläileen tai viihteelle. Hyviä ohjeita.

 

[Ap]

Nyt on mykkäkoulu taas tällä erää ohitse, mutta tuo ohje ""viinipullo ja ulos"" oli tosi hyvä. Sitä kokeilen seuraavalla kerralla, koska valitettavasti se seuraava kerta taas varmaan jossakin vaiheessa tulee...

 

[marjutti]

Eroamisella mielestäni saa uhkailla vain, jos tosissaan sen ajattelee tehdä. Minun ukko yleensä mykkäkouluilee, mutta on hänellä toinenkin ärsyttävä tapa: suuttuessaan uhkailee lähtemisellään. Joskus vielä saatan sanoa, että parempi onkin että lähdet etkä vain aina tyhjiä uhkaile. Sekä mykkäkoulussa että uhkailussa on sama piirre: parin päivän päästä ukko on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 

[Ap]

Minun miehelläni on sama ikävä tapa eli ennen varsinaista mykkäkoulua uhkailee erolla. Alussa näistä pelästyinkin ja mietin, että se on loppu nyt. Nykyään olen jo tottunut, että ei se niin lopullista olekaan... Kivaa se ei silti ole edelleenkään.

 

[marjutti]

Samoin, monta kertaa luulin että nyt tuli ero. Ensin tuntui musertavalta. Enää en pahemmin uhkailuja noteeraa, mutta oli vaikea sitoutua mieheen joka ristiriidan ilmetessä oli aina nostamassa kytkintä. Joutui tavallaan valmistautumaan siihen, että jos se kuitenkin lähtee. Ensin itkin perään, mutta sitten alkoi tulla jo sellainenkin olo, että lähteköön sitten, enhän minä väkisin luonani pitele. Parempi ehkä että meneekin, jos kerran niin huonosti on asiat.
Miehen aloitettua mykkäkoulun olen yrittänyt itsekin pysyä hiljaa, mutta en jaksa kolmea päivää enempää, kun en töissäkään pysty keskittymään kun asia painaa. Saan kyllä hänet sitten puhumaan, kun ryhdyn asiaa tarmokkaasti selvittämään. Mutta kun en viitsisi ja minusta se murjottaminen on niin lapsellista. Ja se alkaa joskus niinkin, etten edes tiedä, mikä on syy.