muuttunut mies

hei!
taas yksi tarina parisuhteesta ja sen ongelmista..
olen nuori tuore äiti ja menin kesällä naimisiinkin mieheni kanssa..tuolloin olin kuudennella kuulla raskaana.mieheni oli ihana rakastava ja ymmärtäväinen nallekarhu.

kaikki kuitenkin muuttui kun mieheni meni armeijaan. hänestä tuli ilkeä ja mustasukkaisuus oli aivan käsittämätöntä.hän pakotti minut mm.katkaisemaan suhteeni kaikkiin miespuolisiin ystäviini..vaikka he olivat miehenikin ystäviä.Ajattelin että kaikki palaisi ennalleen kunhan armeija loppuu..niin ei kuitenkaan käynyt.

nykyään en saa mennä yksin minnekkään koska mieheni epäilee minua(en todellakaan ole antanut hänelle siihen mitään syytä)..olin taannoin istumassa iltaa tyttökavereideni kanssa(ensimmäistä kertaa vuoteen), oli tosi noloa selitellä ystävilleni että muka haluan ehdottomasti mieheni mukaan..ei ollut muuta keinoa..en olisi saanut mennä ilman häntäkään..kauppareissuillekkaan en saa mennä yksin vaan mieheni on aina käytävä kaupassa.

aina jos koitan mennä jonnekkin tulee kamala riita ja jos voitan sen ja pääsen lähtemään jonnekkin on kotona odottamassa hyvin epämiellyttävä ilmapiiri. Ehkä minun pitäisi olla 24h sisällä.

aluksi kävin lapseni kanssa päivittäin lenkillä mutta en sitäkään kauaa jaksanut kun mieheltä tuli aiheesta niin kova tivailu..kenet näit,keneen katsoit,mitä jätät kertomatta yms yms yms..ja siitä seurasi tietysti aina riita.

nyt olen saanut taisteltua itselleni yhden vapaatunnin viikossa kun menen äitini kanssa urheilemaan..voi olla ettei sekään kauan kestä sillä kotona odottaa taas tivailut..miten kukaan jaksaa sellaista?!?joudun jatkuvasti olemaan varuillani ja stressaantunut.jos unohdan sanoa nähneeni ohimennen jonkun puolitutun ja se tulee myöhemmin ilmi, seuraa katastrofi!

mitä teen?!?en halua erota!!!haluan sen entisen miehen takaisin ja olen kyllä useaan otteeseen koittanut miehelleni asiallisesti selittää tilannetta, mutta ei hän ymmärrä!

tässä vielä hieman listaa..:
en saa omaa sähköpostiosoitetta,en saa poistaa kännykästä viestejä ennenkuin hän lukee ne, en saa hakea postia...

AUTTAKAA!!!en halua olla yksi niistä jotka eroavat ensimmäisen avioliittovuoden aikana!!!!ahdistaa ja paljon!!

 

Asia on aika yksinkertainen. Jos et halua erota, sopeudu tilanteeseen ja älä odota muutosta. Jos taas et voi jatkaa noin, on aika aloittaa oma, itsenäinen elämä. Kaikkea ei voi ennustaa, eikä elämä aina suju niin kuin toivoisi. Älä häpeä epäonnistumista. Elämään kuuluu kasvun paikkoja - nyt sinulla on edessäsi mahdollisuus punnita arvosi ja arkesi. Tuskinpa haluat, että koti on paikka, jossa ei kunnioiteta toista, mieti myös sitä millaisen mallin lapsi saa elämälleen. Itsetuntosi on murskattu - joskus tulee vielä päivä, jolloin näet kirkkaasti, ettei tämä arki ollut venymisen arvoista. Kaikkea hyvää, ja paljon voimia sinulle. Kukaan ei tule tekemään ratkaisua puolestasi, eikä kukaan voi tehdä sinua onnelliseksi. Tee se itse!

 

kiitos sinulle sanoistasi!!et voi uskoa millaista on kun saa edes jonkinlaista kommenttia muilta!!mieheni kun ei anna minun puhua asiasta kenellekkään

 

Täytyy sanoa että kun luin tekstiäsi niin tilanne kuulostaa jokseenkin sairaalta. Siis tarkoitan sitä että mielestäni miehesi käytös ei ole normaalia. Ja uskon nyt sinua kun sanot ettet ole aihetta antanut, joten kyseessä on miehesi ongelma. Eli HÄNEN käytöksensä on se joka aiheuttaa ongelman, ei sinun. Olisiko sinun mahdollista soittaa jonnekin mistä voisit saada neuvoa... perheneuvola tms. Jos asiantuntija osaisi kertoa mitä sinun kannattaisi tehdä jotta saisit teille apua.
:flower: Toivon että sinulla asiat järjestyisi, aina kannattaa yrittää kun rakkautta vielä on :flower: (ja ihan vaan tiedoksi muillekin että tuosta edellisestä kommentista pois jätetään esim. pahoinpitelijät ym.)

 

niin tänne kirjoittaminen oli varmasti se ensimmäinen askel..jotain aijon kyllä tehdä, sillä alan itsekin hahmottaa tilanteen "sairautta" kuten sen aivan oikein sanoit.Ehkäpä seuraavaksi soitankin jonnekkin neuvojalle..kunhan ensin saan vain kalastettua hyvän numeron..kiitos viestistäsi!

 

Tuli vaan mielleen....Oliskohan miehes sairastunu armeijas masennukseen? Se vois teettää tommosta

Onkohan miehelläs muita "häiriöitä" ajatusmaailamas?

 

Minä olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. Olikohan se intti liian kova paikka miehellesi, henkisesti? Ja mitä tapahtuu jos sinä sitten et tottelekaan vaan menetkin hakemaan sen lehden laatikosta tai lähdet ulos tyttöjen kanssa? Uhkaileeko tai pelotteleeko? Minun mielestä tuo ei ole normaalia, eikä sinun pidä tuommoiseen alistua.

 

Milla,

tuollainen käytös ei ole todellakaan normaalia!!!

Tietääkö äitisi tästä, mitä hän sanoo?
Sinä tarvitset apua ja pikaisesti, kuten täällä on jo todettu: miehelläsi on todennäköisesti mieli armeijassa jotenkin järkkynyt. Sinä olet aikuinen, itsenäinen ihminen, eikä kukaan muu voi määrätä saatko perustaa sähköpostin, saatko poistaa omasta puhelimestasi viestejä, saatko urheilla äitisi (tai jonkun muun) kanssa, saatko tavata ystäviä jne.

Ihan oikeasti, hälytyskellot soivat ja lujaa! Onneksi kirjoitit tänne (tyhjennä välimuisti, koska hän todennäköisesti seuraa mitä teet koneella, jos olet kotikoneella), niin voit löytää apua.

Tässä jotain vaihtoehtoja:

Naisten Linja http://www.naistenlinja.com/fi/index.html sieltä löydät numerot

Tässä linkissä on runsaasti erilaisia tukipuhelimia, myös muita kuin narsistien uhreille:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=103&valikko=5

Paljon voimia ja jaksamista!!!

 

\

Minä olen samoilla linjoilla edellisen kanssa. Olikohan se intti liian kova paikka miehellesi, henkisesti? Ja mitä tapahtuu jos sinä sitten et tottelekaan vaan menetkin hakemaan sen lehden laatikosta tai lähdet ulos tyttöjen kanssa? Uhkaileeko tai pelotteleeko? Minun mielestä tuo ei ole normaalia, eikä sinun pidä tuommoiseen alistua.

olette aivan oikeassa!armeija oli miehelleni hyvin vaikea paikka ja hän oli sen kokoajan hyvin väsynyt ja stressaantunut..voisi sitä kai jonkinlaiseksi masennuksikin kutsua.Mutta miten ihmeessä pääsemme asian yli?olemme käyneet monia pitkiä keskusteluja mieheni kanssa asiasta (hän on kuitenkin äärimmäisen fiksu mies silloin kuin haluaa) ja hän on luultavasti alkanut pikkuhiljaa ymmärtää ahdinkoni..ehkä hän siis käytöstäänkin muuttaa pikkuhiljaa parempaan suuntaan.

Olen toki koittanut uhata miestäni sanomalla esim "kyllä varmasti menen ystävvääni moikkaamaan"..vastaukseksi saan vihaisen vastauksen "KATOTAANKO"..tai "aijotko hylätä lapsemme tänne?!minä en häntä jää katsomaan eikä varmasti hommata hoitajaakaan"(älkääkä nyt vaan ymmärtäkö etteikö mieheni rakastaisi lastamme äärettömästi ja kerrottakoon vielä että hän on aivan ihana isä)...tiedän että jos vaan koittaisin mennä, hän asettuisi oven eteen seisomaan ja voitte olla varmoja etten millään voimalla pääsisi ovesta ulos..yritetty on..

 

\

Milla,

tuollainen käytös ei ole todellakaan normaalia!!!

Tietääkö äitisi tästä, mitä hän sanoo?t

Ihan oikeasti, hälytyskellot soivat ja lujaa! Onneksi kirjoitit tänne (tyhjennä välimuisti, koska hän todennäköisesti seuraa mitä teet koneella, jos olet kotikoneella), niin voit löytää apua.


Äitini ei todellakaan tiedä asiasta,kukaan ei tiedä,eikä kukaan voisi ikimaailmassa kuvitella meistä sellaista. Olemme molemmet hyviä näyttelijöitä, joten kaikki lähellämme elävät luulevat täysin sydämin meidän elävän autuaan onnellista elämää päivä toisensa jälkeen...vain te tiedätte.

Olen viimeaikoina alkanut uhkaille miestäni sanomalla että aijon puhua asiasta jollekkin..äidilleni tai jollekkin muulle läheiselleni (olen aina ollut ihminen jonka on puhuttava pahasta olostaan), mieheni on kuitenkin sanonut että voin olla varma että se kenelle asiasta sanon ei enää ikinä ole tervetullut kotiimme yms yms yms.en siis ole uskaltanut kertoa kellekkään..tiedän että jos kertoisin anopilleni, olisi mieheni mennyttä miestä, sillä tuo kultainen ihminen on aina puolellani ja miehenikin arvostaa häntä kovasti. En kuitenkaan halua sotkea häntä ongelmiimme, mutta ehkä voin pitää häntä jonkinlaisena valttikorttinani.

olet oikeassa siinä että mieheni vahtaa tarkasti tekemisiäni ja nyt haluaisinkin kiivaasti tietää miten se välimuisti tyhjennetään..olen hyvin huono tietokoneen käyttäjä,mutta en uskalla käydä mainitsemillasi sivuilla ennenkuin osaan ne sitten koneeltani poistaa!

kiitos teille kaikille vastauksistanne..vähän on keveämpi olo ansiostanne
=) =)

 

Milla,

mitä internetselainta käytät?

Jos Internet Exploreria ja uudehkoa versiota, niin mene Työkalut/Tools-valikkoon sivun ylälaidassa, sieltä Internet-asetukset/Internet Options, ja valitse Yleiset/General Preferences (tmv) ja sieltä tyhennä/poista evästeet/cookies, tiedostot ja tyhjennä sivuhistoria. Noilla kolmella klikkauksella pitäisi siivoutua kone siihen kuntoon, että jos ei ole mikään suuri tietokoneguru, ei ihan heti löydä jälkiäsi.

En sano, etteikö suhteenne voisi pelastua, mutta minusta sinulle tekisi hyvää puhua jonkun ammattilaisen kanssa tilanteesta ja tuntemuksistasi. Äidille tai anopille kertomista ei kannata käyttää kiristysvälineenä; jos luet viestisi ulkopuolisen silmin, niin sinulle selviää, että
-et pääse välttämättä kodistasi ulos silloin kun haluat
-sinua kielletään kertomasta tästä vinoutuneesta käytöksestä kenellekään
-sinä tottelet
-et tunne oloasi vapaaksi ja sinun pitää pelätä, mitä tapahtuu jos "uhmaat" komentoja

Mieti, jos lukisit noita ulkopuolisen silmin, liittyen jonkun muun suhteeseen, niin mikä olisi reaktiosi? Parisuhde on parisuhde, vapaaehtoinen, ja siinä on kaksi vapaata ihmistä. Toki joutuu tekemään kompromisseja ja joustamaan, mutta ei henkilökohtaisesta vapaudestaan, eikä varsinkaan tuolla tavalla, että toinen määrää, mitä toinen saa tehdä tai minne mennä.

Tulee mieleen yksi vanhempieni tuttavapariskunta, jossa vaimo kävi kyllä töissä, mutta rahat menivät miehelle ja tämä antoi taskurahaa vaimolle, kun hänen piti ensin perustella, että mihin sen käyttää jne. Mies perusteli tätä vallankäyttöä sillä, että kun vaimo on niin holtiton, että pitää valvoa. Sen hiljaisempaa, arempaa ja alistetumpaa naista saa etsimällä hakea, ja olen takuuvarma, että nainen ei tuhlaisi yhtään mihinkään, vaikka saisi palkkansa ihan itselleen. :/

No, ulkopuolisen on paha puuttua kenenkään elämään, mutta ihan jo lapsenne vuoksi: keskustele asiasta ulkopuolisen, tai vaikka äitisi kanssa, jos teillä on hyvät ja luottamukselliset välit. Ymmärrän, että se on vaikeaa (jo senkin takia, jos teillä on "kulissit" pystyssä), mutta jonkun kanssa sinun pitää tuosta puhua, saisit muutakin perspektiiviä tilanteeseen.

 

tutulta kuulosti. mieheni oli aikaisemmin myös sairaan mustasukkainen. määritteli myös mitä vaatteita saan käyttää, tyttökavereiden kanssa ei olis saanut liikkua, vain hänen kanssaan... listaa voisi jatkaa. käytöstä jatkui jonkin aikaa. sitten panin kovan kovaa vasten ja sanoin miehelleni että kuulehan nyt, et voi rajoittaa elämääni tuolla tavalla, en jaksa jos en voi edes hengittää vapaasti. kerroin myös selvästi että mulla ei ole muut miehet edes käyneet mielessä. jne. meillä se auttoi. tiedän kyllä että kaikki eivät ole yhtä onnakkaita mutta ehdottomasti tuo ei ole normaalia ja teidän pitäisi hakea apua jos kahdestaan ette saa asiaa selvitettyä. lähtisikö miehesi esim perheasiainneuvottelukeskukseen? lisäksi miehesi tarvitsee apua omaan mielenterveytensä ongelmaan: oma lääkärille ja/tai mielenterveystoimistoon yhteyttä nyt!
tule kertomaan tänne miten asia edistyy! Jaksamista! :hug:

 

Jos sinulla on olemassa fyysisen väkivallan uhka! (Elät jo nyt henkisen väkivallan alla.) Hengähdystauon ja apua saat myös turvakodista. Viimeistään silloin tulisi miehesi tajuta, että tilanteenne ei ole normaalia parisuhde-elämää!

 

Tosissaan tuo turvakotiajatus ei ollut hullumpi. Sieltä saisit apua itsellesi ja lapselle, et jäisi yksin yrittämään asioitten selvittämistä. Saisit tukea myös miehesi tapaamiseen. Eikä mikään tai kukaan sano ettetkö voisi sieltä palata miehesi luo kun hän on toipunut. Fiksun miehen luulisi viimeistään siinä vaiheessa hakevan apua.

Kuulosti ihan hyvälle kun sanoit että olette keskustelleen aiheesta kuitenkin. Voihan olla että selviätte ilman ulkopuolista apua, mutta se on tosi rankkaa. Toivottavasti miehesi suostuu avunhakemiseen yksin tai yhdessä, mieluiten ilman että sinun tarvitsis mennä turvakoti- tms. ratkaisuun asti.

Voimia voimia voimia!!

 

Tunnistin tuosta itseni ja exäni kymmenen vuotta takaperin.

Mies oli seurusteluaikana uskomattoman ihana. Siis aivan liian ihana ollakseen totta. Kävi sitten niin että ensimmäiseen asuntoon muutettuamme, jossa hänkin oli oikeasti osallisena. Oli silmänräpäys ja kaikki muuttui.

Mies kielsi ystävät, haki minut aina koulusta, etten päässyt yksin edes bussiin, kaupassa en saanut käydä, ja kuvaan tuli kaikkea outoa. Menin uuden koulun aloittajais juhliin erääseen baariin. Hän tuli sinnekin riehumaan mustasukkaisesti.

Alkuun kaikki meni näin. Mutta sitten tuli se: väkivalta. Kun aloin pyristelemään irti sanoilla, hän kävi päälleni. Uhkaili tappaa kissani jne.

Yritä puhua miehellesi ja katso kuinka reagoi. Mutta sanon sinulle, että tuo ei ole normaalia käytöstä. Se musertaa itsetuntosi täysin.
Miehesi varmasti rakastaa sinua, mutta tuo käytös tuhoaa sinut.

Minä näin painajaisia exästäni vuosia, olin henkisesti täysi nolla, ja pelkäsin häntä todella, kun irti pääsin. Ja kaiken sen hän teki minulle kahdessa vuodessa täysin samanlaisella käytöksellä kuin miehesi nyt.

 

Miehesi käytös ei todellakaan ole tervettä. Uskoisin että ainut mikä tilanteeseen auttaa on että menet juttelemaan tai soitat ammatti-auttajalle, asiantuntijalle, itse puhuin aikoinani vastaaavasta sosiaalityöntekijälle. Nyt olisi tärkeää että huomaat tilanteesi vakavuuden ja oman hyvinvointisi merkityksen. Oletko valmis elämään tulevaisuutesi miehesi vankina? Ahdistuneisuutesi vaikuttaa myös lapseenne.
Voin myös taata, ettei tilanne muutu, jos alistut tilanteeseen. Mieti, miten mies voi kieltää sinua lähtemästä ulos? Astumallla oven eteen ja pidättelemällä sinua sisällä? Jos miehesi ei anna sinun kulkea ovesta ulos kun niin tahdot lasketaan se laissa vapauden riistoksi, mikä on rikos. Esimerkiksi minun exäni sai n.vuosi sitten syytteen tästä ja joutui vastaamaan oikeuden edessä muun muassa tästä vapaudenriistosta (muiden rikosten ohella). Eli jos miehesi ei muuten anna sinun mennä niin soitapa poliisit. Kyllä sinä voit mennä jos itse haluat.

Tässä vaiheessa olet alistunut miehesi tahdon alle. Kirjoitit ettet voi poistaa viestejä ennen kuin miehesi on ne lukenut, et saa hakea postia jne.kaupassa käynnin vaikeuksista. Kuka on sanonut ettet voi käydä esim.kaupassa? Miehesi. Olet siis antanut miehesi päättää omista asioistasi. Tätäkö todella haluat, elää vankina?Miehesi tulee kyllä rajoittamaan elämääsi niin kauan kuin vain itse teet asialle stopin.

Kirjoitit ettet halua erota ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Haluatko siis elää onnettomana kulisseissa? Kyllä ihmisellä pitää olla omaa tilaa ympärillään. Juttele tosiaan jollekin ammattiauttajalle puhelimitse tai mene käymään, sinä itse vastaat omasta tulevaisuudestasi ja onnellisuudestasi!

Itselläni oli niin samanlainen tilanne ja myöhemmin mukaan tuli myös väkivalta ja tappouhkaukset jos en totellut miestäni. Kun kävin kaupassa olin kuulemma ollut treffeillä muun miehen kanssa (vaikka mies itse vartio autolla kaupan pihalla), minulla ei saanut olla mies- eikä naispuolisia ystäviä, en voinut käydä edes vanhemmillani kyläilemässä jne.jne. lukemattomia inhottavia tapauksia. Suhteesta oli silti erittäin vaikea lähteä, mieheni sai uskomaan että olen täysi nolla #&%£$!* lutka ja ruma, kukaan muu ei minua muka halua jne. Vihdoin kun poliisit olivat puuttuneet asiaan tarpeeksi monta kertaa ja ajattelin haluavani elää ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa ja väkivallan uhkaa, sain pikkuhiljaa voimaa lähteä suhteesta. Se vaati kyllä rohkeutta. Tapauksesta on aikaa mutta näen edelleen paljon painajaisia tästä kyseisestä miehestä ja itsetuntoni meni aivan pask*ksi sekä seksuaalinen identiteettini rikkoutui raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta.
Tällä hetkellä olen nuori aikuinen nainen, minulla on uusi mies joka antaa minulle tilaa olla omaitseni, hyväksyy tarpeeni ja menoni. Silti entinen suhteeni vaikuttaa edelleen elämäni tehden minut epävarmaksi, vihaiseksi sekä rikkinäiseksi. Toivottavasti aika kultaa muistot!

Milla, pidä huoli itsestäsi äläkä annan tilanteen enää jatkua! Älä anna koskaan kenenkään tallata ylitsesi!

 

Sanot miehellesi suoraan, että tuollainen ei ole ollenkaan normaalia ja asenteen on muututtava. Jos ei muutu, heitä äijä pihalle. Itse en katselisi hetkeäkään tuollaista luuseria.

 

hei! kun olen lukenut kertomuksesi huomasin niin paljon samanlaisia tapahtumia joita on sattunut omassa suhteessani, olen ollut 10 vuotta yhdessä lasten isän kanssa, ja käynyt hänen kanssa läpi mustasukkasuuden jolle ei ole järkeä( on oltu mustasukkanen jopa miehen omasta isästä), pettämisen(mies petti, sain selville kun miehen puhelin soitti vahingos omaani ja kuulin kuinka mies kerto kaverilleen tapahtuneen), rattijuopumuksen(mies ajoi), uhkailut riita tilanteessa( esim.pidä akka turpas kii tai...), pahoinpitelyt muita ihmisiä kohtaan, jatkuvan haukkumisen ja mollauksen, tönimisen, pois lähdön estämisen ja kun sanoin että käy kii ni vähätteli asiaa ja käänti niin että syy on mussa kun ärsytän. ei kaikki tämä ole ollut alusta saakka, ensin mies oli ihana, oikea unelma mutta ajan mittaan alkoi muuttua...lieneekö alkoholikin yks osa syy. vai se että miehen psyyke ei ole terve, olen koittanu pitää kulissia yllä oli mikä tahansa, välillä turhan paljon. oli asioita joita mies alussa vannotti ettei ikinä voisi tehdä mm.naisen lyöminen, pettämisen jopa väitti 3 ekaa vuotta että se olisin minä joka pettäis, no toisn kävi, jne. sitten vuosien mittaan estoja alkoi tippua pikkuhiljaa...niin kauan kun olin kotona hoitamas lapsia enkä käynyt ulkona ni kaikki oli hyvin, sitten tuli töihin lähdön aika ja järjetön mustasukkasuus alkoi, sai kokoajan olla varuillaa ja podin huonoa omaatuntoa jos puhuin jonkun miehen kanssa(vaikka tervehdin), no sitä kesti aikansa ja laantui pikkuhiljalleen kun kävin töissä ja tulin suorilta lapsia hakemassa ja kotiin. ystäviäni sain tavata(kaikki naispuoleisia) ka jos joku oli sinkku ni sain kuulla sen koittavan hajoitttaa meijän suhdetta. kaiken kestin ja uskottelin ittelleni ettei tää ole mitenkään epänormaalia ja ihan ok. tää antaa varmasti miehestäni kamalan kuvan ja haluan kertoa että hyviä hetkiä on ollut paljon mutta nyt on semmoinen hetki että on vaa ni paljon katkeruutta mulla. ja mun teksti on varmasti tosi sekavaa mut niin olen minäkin tällä hetkellä. no joka tapaukses toissa iltan tuli sanallista harkkaa mainoskatkolla tekemisestä ja lähin toiseen huoneeseen tömistellen, kun kauhukseni mies tuli perässä, potkas ensin päähän, nappas tukasta kii ja löi eka otsaa ja sitten suoraan nenään jonka seurauksena nenä murtui ja verta tuli kun kraanasta. ilmeisesti mies säikähti koska alkoi siivota verijälkiä ja auttaa tyrehdyttää vuotoa. olin kai tai siis olen kai vieläkin shokissa kun en kutsunu poliiseja enkä tehny rikosilmoitusta. tämä oli eka krta kun löi kunnolla, seurausena nenässä murtuma ja kummatkin silmät mustana. ilm. miehelle että nyt sit kaikki loppu, saa asua niin kauan kunnes saa oman kämpän ja jos koskee vielä kerrankin ni soitan poliisin ja laitan jutun vireille. mutta kaikki on ohi meijän kohalta. mies tietysti koittaa pyydellä anteeksi ja vannoo ettei ikinä enää lyö, mutta en voi ottaa sitä riskiä, koska seuraavalla kerralla voi lähteä henkikulta. mies vetoo yhteisiin vuosiin ja ettei näin helpolla voi antaa periksi, mutta itse koitan pysyä päätöksessäni. kerroin tämän siksi että kun luin tekstisi tunnistin oman parisuhteeni alkutaipaleita, tosin kaupassa käynti ei ollut kiellettyä. sempä takia suosittelen vahvasti että koita herättää miehesi tosta tilasta( vaikka otat lähet pois jos ei muu auta). koska se ei muutu vaan todennäkösesti tulee pahenee, en kuitenkaan halua samaistaa miestäsi mutta jotain on tehtävä sinun ettet joudu käymään samantapaista helvettiä! ota yhteyttä vaikka neuvolaan jos sitä kautta sais apua miehelles koska joku psyyke vaiva tuo on ja paha. itse koitan selvitä oman tilanteeni kanssa!! terkkuja ja parempaa tulevaisuutta sulle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

Tuleepa vain mieleeni, että ihmisellä on tapana epäillä toista silloin kun tietää ettei häneen itseensä ole luottaminen. Oletko varma, että miehesi on sinulle täysin uskollinen?

 

Valitetettavasti hyvin usein on niin, että vaimo haluaa aina vain uskoa, että mies muuttuu ja on näkevinään merkkejä miehen tulevasta muutoksesta...mutta totuus on se että tilanne vain pahenee kunnes vaimo on niin alistettu, että ei enää uskalla tai pysty (koska uskoo olevansa arvoton) lähtemään. Kaikkein eniten näissä tilanteissa kärsivät lapset. He näkevät vääristyneen ja kieron parisuhteen, joka tulee vaikuttumaan heidän elämäänsä ja valintoihinsa läpi heidän elämänsä.

 

\

Tuleepa vain mieleeni, että ihmisellä on tapana epäillä toista silloin kun tietää ettei häneen itseensä ole luottaminen. Oletko varma, että miehesi on sinulle täysin uskollinen?

samaa mieltä!
meillä tuttavaperheessä mies oli todella mustasukkainen ja paljastuikin, että mies oli käynyt vieraissa...