muutto pienelle paikkakunnalle kauaksi sukulaisista!?! Mä jään "yksin", kuinka selvitä?

["vieras"]

Onko kukaan joutunut samaan tilanteeseen? Ärsyttää niin vietävästi, mitä tästä tulee. Joudutaan muuttamaan kauaksi kaikista sukulaisista miehen työn perässä. Ollaan kituuteltu pienellä rahalla koko perhe pari vuotta, kun mies jäi ilman töitä. Mä hoidan lapsia kotona. Nyt mies sai työpaikan pienestä kaupungista/kunnasta keskeltä ei mitään. Päätettiin että on pakko muuttaa, koska siellä asuminen puoli ilmaista ja miehellä todella hyvä palkka. No se kuulostaa mukavalta, mutta sitten tää minun rooli asiassa.. Omat vanhempani asuvat sieltä uudesta paikasta n. 150km päässä, miehen vanhemmat n. 500km päässä, läheisempiinkin sukulaisiin(miehen sisko) on matkaa n.80km.. Ketään ei siis asu lähimainkaan. Mies tulee olemaan koko ajan töissä ja vie perheen ainoan auton, kun tarttee sitä työmatkaansa välttämättä. Ja mä..olen sitten lasten kanssa päivät pitkin "yksin".. Apuja!?! Ajatuskin kauhistuttaa, järkyttää ja kaikkea mahollista. En kuitenkaan voi olla estämässä miehen työtä, koska tosiaan tilanne on rahallisesti katastrofi asua täällä missä vielä asutaan, mutta vaikka rahallinen tilanne korjaantuu muuton myötä täysin, pelkään että jään ihan yksin vieraassa paikassa...

 

["Kiraki"]

Voitko tehdä pidempiä reissuja kotikonnuilla..esim. 1vko..

Mulla oli muuten sama tilanne, lähin sukulainen 500km päässä..junalla reissattiin paljon ku oli yksinäistä. Onneksi oli täti samassa kaupungissa kenen kanssa välitä lämpeni ja hän auttoi sen minkä pystyi

Menin perhekerhoon, en saanut sieltä ystäviä...enkä hiekkalaatikolta.. sitten yks tuttu muuttu samaan kaupunkiin ja hänellä oli tuttuja jonka kautta tutustuin uusiin ihmisiin..Kunnes jälleen muutettiin.. No sitten sain hiekkalaatikolta sen hyvän ystävä itselleni..

En voi muuta sanoa kuin älä panikoi, älä vaivu itsesääliin, asiat kyllä järjestyy vaikka alkuun vaikeaa.

Tsemppiä <3

 

["vieras"]

[QUOTE="Kiraki";26298743]Voitko tehdä pidempiä reissuja kotikonnuilla..esim. 1vko..

Mulla oli muuten sama tilanne, lähin sukulainen 500km päässä..junalla reissattiin paljon ku oli yksinäistä. Onneksi oli täti samassa kaupungissa kenen kanssa välitä lämpeni ja hän auttoi sen minkä pystyi

Menin perhekerhoon, en saanut sieltä ystäviä...enkä hiekkalaatikolta.. sitten yks tuttu muuttu samaan kaupunkiin ja hänellä oli tuttuja jonka kautta tutustuin uusiin ihmisiin..Kunnes jälleen muutettiin.. No sitten sain hiekkalaatikolta sen hyvän ystävä itselleni..

En voi muuta sanoa kuin älä panikoi, älä vaivu itsesääliin, asiat kyllä järjestyy vaikka alkuun vaikeaa.

Tsemppiä <3[/QUOTE]

Kiitos tsempistä! Mä luulen, että mäkään en saa kavereita perhekerhosta/hiekkalaatikolta..ainakaan ihan heti. Näin aikuisiällä kun on ollu aika hankalaa saada uusia ystäviä..

 

[Palstaviljelijä]

Olen ehkä vähän kahju, mutta itse ajattelisin niin, että tuo olisi uusi alku. Uusi paikkakunta, uudet kujeet. Pääasia mielestäni on pitää perhe yhdessä, asuinpaikasta riippumatta. Onko muuttoonne miten pitkä aika? Nyt vaan heti lasket verkkoja mereen, esim täältä plussan palstalta kyselet sattuisiko kukaan asumaan niillä kulmilla. Olisi varmaan mukava tietää joku ihminen tulevalta paikkakunnalta jo ennen muuttoa. Kyllä se siitä. Uusia tuttavuuksia löytyy, ennemmin tai myöhemmin.

Ja mitä niihin kauas jääviin sukulaisiin tulee, niin lohduttaudu sillä, ettei enää eletä hevospelin aikoja, vaan kulkuyhteydet joka puolelle Suomea ovat aika hyvät, välimatkoista huolimatta. Tsemppiä!

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Jouduin tilanteeseen ja neljän vuoden päästä väsyin siihen ja muutin takas kaupunkiin. Mies saa kulkea 60km työmatkoja/pv. Oisin jaksanut asua ehkä pidempään jos mulla ois ollut oma auto

 

[Fortune]

Onko uudella paikkakunnalla jotain harrastusta/perhekerhoa jne. johon voisitte osallistua?
Jos rahallinen tilanne paranee, niin onko mahdollista hankkia kakkosautoa?
Olisikohan miehen uusilla työkavereilla samanlaisia kohtaloita ja sieltä vaikka löytyisi uusia ystäviä?

Rohkeasti vain kokeilemaan ja tutustumaan! Ja jos ei paikkakunnalla ole yhtään mitään tai ketään, niin olisiko mahdollista kompromissiin, että muuttaisittekin johonkin lähimpää isompaan kaupunkiin? Miehellä toki työmatka pitenisi.

Itse olen asunut lapsen kanssa reilun 300 kilsan päässä lähimmistä sukulaisistani ja oikeastaan se oli ihan mukavaakin. Onhan skypet sun muut keksitty, joilla voidaan olla joka päivä yhteydessä. Ja jos hoitoapua tarvitsee, niin sitähän on monia keinoja saada (sosiaalitoimi, naapurit, sukulaiset, ystävät, mannerheimin lastensuojelu jne.). Toki asuin itse isossa kaupungissa, jossa oli kaikenlaista tekemistä ja ystäviä ennestään. Ja kerta kuukauteen sukulaisten näkemistä oli kyllä mukavaa, äkkiähän se menee.

 

["vieras"]

Jouduin tilanteeseen ja neljän vuoden päästä väsyin siihen ja muutin takas kaupunkiin. Mies saa kulkea 60km työmatkoja/pv. Oisin jaksanut asua ehkä pidempään jos mulla ois ollut oma auto

Tätä myö ollaan mietitty, että toisko helpotusta se, että mulla ois sitten oma auto myös.. Meillä kuitenkin isoin lapsi koulussa, joten en kerkeisi viikolla kuitenkaan käymään sukulaisilla, kun alaluokilla nuo koulupäivät on n. nelituntisia..

 

[pikkupaikkakunnalta paennut]

Pienelle paikkakunnalle? Huoh, onnea matkaan. Ainoa vaihtoehto on turruttaa olo jatkuvasti ryypiskelemällä, siihen harrastukseen saattaa löytyä jopa muutama kaverikin..

 

[Palstaviljelijä]

Pienelle paikkakunnalle? Huoh, onnea matkaan. Ainoa vaihtoehto on turruttaa olo jatkuvasti ryypiskelemällä, siihen harrastukseen saattaa löytyä jopa muutama kaverikin..

Ikävä kyllä negatiivisesti ajatteleva alkaa tuon ryypiskelyn heti jos tuntuu 'pahalta'. Muitakin vaihtoehtoja on, myös pienellä paikkakunnalla.

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Itse tutustuin ihmisiin seurakunnan perhekerhossa. Sieltä löytyi yksi mukava johon edelleen pidän yhteyttä ja sitten sellanen hyeena lauma joka paisutteli/riepotteli joka asiaa pitkin kylää. eli sitten ihan hys hys omista asioista!! Ja auto tuo vapautta lähteä liikkumaan iltapäivällä jos miehellä kestää töissä myöhempään. Suosittelen! Myös se jos lääkärit ja isommat kaupat on lähimmässä kaupungissa, niin oma auto helpottaa asiointia.

 

[oma auto]

Mekin asutiin n. 100km päässä lähimmistä sukulaisista. Ketään ei tunnettu ja töiden perässä mentiin. Meillä ei ollut silloin vielä lapsia. En tutustunut kehenkään aikaa ennen lapsia, mutta kun lapset tulivat ja niiden kanssa rupesin kulkemaan kylillä, niin sain erittäin hyviä ystäviä yhden kesän aikana. Me asutiin lähileikkipuistossa kuten muutama muukin kotiäiti, kyllä siinä ystävystyy. Mutta kyllästyttiin siihen, ettei ikinä ilman suuria suunnitelmia päästy kaksin mihinkään. Koska lapsenvahdit olivat kaukana. Muutettiin takaisin ja saatiin molemmat täältä lähempää töitä. Käytiin kyllä vajaa vuosi pitkällä työmatkalla kummatkin töissä...siihenkin väsyy. Suosittelen, että hankitte sulle oman auton, tulet mökkihöperöksi ja ajatus siitä jos jotain tapahtuu ja olet taksin varassa...söisi ainakin mun hermot.