Muuttaisitko vanhempiesi naapuriin?

Poikani perheineen osti talon kadun toiselta puolelta. Ihmettelin joidenkin sukulaisten kommentteja, kun sanoivat että en kyllä olisi noin lähelle äitiä muuttanut. Mutta mun mielestä tää on aivan ihanteellinen ratkaisu. Lasten lapsilla on lyhyt matka mummulaan ja mummulla lyhyt matka tarvittaessa auttamaan esim. lasten hoidossa. Toista se oli silloin kun asuivat sadan kilometrin päässä. Silloin piti aina suunnitella menonsa. Ja vaikka noin lähellä asuvatkin, ei edes joka päivä näe vilaustakaan.

 

En muuttaisi.

 

Kyllä muuttaisin.Nyt kun olen saanut välini vanhempiini korjattua..Mutta esim 5v sitten ei olisi puhettakaan ollut..

 

Lähelle äitiäni voisin ihan hyvin muuttakin, hän ei ole tungetteleva.

 

Tottakai. Ollaan asuttukin samassa kerrostalossa vanhempieni kanssa.

He eivät tungetelleet, emmekä me myöskään. Oli ihan oma rauha eikä aina nähty päiväkausiin. Koskaan ei tultu toistemme luo ellei etukäteen soitettu ja kysytty että sopiiko.

 

Minä en tahtoisi muuttaa kotoani minnekään. Olen asennoitunut että tässä olen kunnes kaikki lapsenlapset aikuisia.
Mutta periaatteessa ajatus vanhemmista naapurissa olisi ihanteellinen siinä vaiheessa kun tulevat niin vanhoiksi, että tarvitsevat apua.

 

Eipä ole mitään syytä miksi en voisi muuttaa, tullaan hyvin toimeen eikä tungetella puolin eikä tosin. Lapsia joutuis ehkä vähän toppuuttelemaan etteivät ihan jatkuvasti juokse mummolaan.

 

Muuttaisin, mutta mies voisi olla toista mieltä.

 

Periaatteessa muutinki, tosin vanhemmat ei ennää ollu elossa sillon. Elikkä oikeastaan veljen naapuriin muutin ko se meän kotitaloa asuttaa perheineen.......

 

Me asutaan niin jo. Ja toimii. Äidilläni ei toiminut kun mummo - anoppi siis tarkkaili vähän turhan tarkkaan, mut he osaavat pitää eetäisyyden.

 

Voisin muuttaakin, en ehkä ihan seinän taakse mutta samalle kadulle joo
(Paitsi että kumpikaan mun vanhemmista ei asu sellaisella alueella jossa mä haluisin asua mutta jos siis asuis).

 

Muuttaisin. Appivanhempien naapuriin en muuttaisi.

 

Asumme mieheni kodin naapurissa ja voisin kyllä myös asua omien vanhempieni naapurissakin.

 

En.

Anopin naapurissa asuttiin, nyt on onneksi jo vähän välimatkaa, tosin vain puolisen kilometriä. Vieressä asuessa ei omaa elämää tuntunut olevan lainkaan, anoppi oli työntämässä nenänsä joka asiaan. Kukaan ei voinut käydä meillä edes kylässä, ilman että anoppi olisi tunkenut samalla.

 

Tällä hetkellä kyllä, että voisin paremmin auttaa vanhempiani.

 

Se olisi tarkoitus heti kohta jahka sinne asti päästään.

 

Voisin. Ei meillä nytkään ole kuin reipas kilsa välimatkaa. Kätevää lapsenhoitoavun kannalta ja sitten kun alkavat olla siinä iässä, että tarviivat itse apua. Meillä on mun anhempien kanssa oikein hyvät välit ja erotessa asuinkin hedän "nurkissa" hetken lapsen kanssa, ennen kun sain oman kämpän. Sillon tosin hekin asuivat eri kämpässä, eli tilaa oli - nyt ei vois aatellakaan.

 

Mietteissäni onkin ollut jo vähän aikaa muuttaa lähemmäs äitiä, mutta se tarkoittaisi taas kerran lasten koulun vaihtoa ja uutta kaveripiiriä.

 

Äitini kanssa välit ovat parhaimmillaan kun välimatkaa on vähintään yli 300km.
Mutta anoppini kanssa voisin asua saman tien varrella.

 

niin lähelle/ kauas ettei ole näköyhteyttä

 

Olen asunutkin, eikä kyllä mitään ongelmia ollut. Aika tapauskohtaista, millainen välimatka kellekin on sopiva.

 

En missään tapauksessa muuttaisi kummankaan vanhempani naapuriin, koska molemmat asuvat Suomessa. Mielelläni ottaisin heidät kyllä tänne meidän naapureiksi

 

Paljon pitää vielä vettä virrata ennen kuin äitini tai anoppini naapuriin muutan.

 

Voisin muuttaa. Äitini on ollut isäni kuoleman jälkeen yksinäinen, joten voisi kyläillä enempi. On hyvät välit äitiin.

 

toki Nyt on väliä kilometri ja paljon vähemmänkin kävisi. Ihana ajatus, että lapset voisivat koulun jälkeen käydä mummolassa välipalalla ja katsomassa mitä vanhuksille kuuluu ja itse voisi auttaa ikääntyviä vanhempia esim lumitöissä ja muissa arjen askareissa. Kauas on valitettavasti menty vanhan ajan yhteisöllisyydestä