Muutin miehen työn takia

[kauas pois]

Muutin miehen kanssa uudelle paikkakunnalle ja sovimme että hän maksaa elämisen kunnes löydän työn. Olimme rakastuneet ja selvitimme ongelmia hienosti.
Nyt ei ole vieläkään töitä, ja miehen kanssa kamala parisuhdekriisi. Tästä ei tule mitään, ja en rakasta enää miestä. Hän on poissaoleva, äksyilee, ei halua puhua mistään.-
Nyt olen palamassa nollapisteeseen, minulla ei ole työtä, eikä asuntoa, eikä rahaa. Joka viikonloppu hirveät riidat, pois on päästävä ja lisäksi rakastan mieheni koiraa enemmän kuin mitään tai ketään, joudun luopumaan siitäkin samalla iäksi. Olen surusta lamaantunut, en kykene edes yksinkertaisimpiin asioihin, käteni alkavat täristä puolituntia ennen miehen töistätuloa, minua oksettaa.
Onko kenellekään muulle käynyt koskaan näin tyhmästi?

 

[Älä jää yksin]

Nyt sitten keskusteluapua hakemaan, jotta elämä asettuu tolpilleen. Sinulla ei käsittääkseni ole ystäviä, koska jouduit vaihtamaan paikkakuntaa ja olet elänyt täysin miehesi kautta. Hakeudu paikkakuntasi terveyskeskukseen, varaa sieltä lääkärin aika ja keskustele avoimesti ongelmistasi - varmasti saat asiantuntevaa apua ja jatko-ohjeita.

 

[sivupersoona.]

Varsinaiseen kysymykseen en osaa vastata kun ei ole kokemusta. Mutta jos haluatte muutaman lohdutuksen sanan, niin voin jotakin kirjoittaa.
Nuo rahan puutteet ovat vaikeita ja surullisia asioita. Minua ihmetyttää kovasti teidän kirjoituksessa kuten useissa muissakin seuraava asia. Mies kun rakastuu ja alkaa parisuhteeseen, niin samalla hän saa vaimon elättämis velvoitteen. Mihin se rakkaus häviää. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään jättää vaimoa rahattomaksi vaikkei hänellä olisi töitä.

 

[no]

menet ovelta ovelle ja kyselet töitä.

 

[apkirjoittaja]

Varsinaiseen kysymykseen en osaa vastata kun ei ole kokemusta. Mutta jos haluatte muutaman lohdutuksen sanan, niin voin jotakin kirjoittaa.
Nuo rahan puutteet ovat vaikeita ja surullisia asioita. Minua ihmetyttää kovasti teidän kirjoituksessa kuten useissa muissakin seuraava asia. Mies kun rakastuu ja alkaa parisuhteeseen, niin samalla hän saa vaimon elättämis velvoitteen. Mihin se rakkaus häviää. Minulle ei ainakaan tulisi mieleenkään jättää vaimoa rahattomaksi vaikkei hänellä olisi töitä.

Rakkaus hävisi. Mies sanoo haluavansa oman elämän. Hän suhtautuu minuun kuin olisin pahin vihollinen hänelle. Mitään ei voi sanoa eikä mistään neuvotella. Ihan täysi kusipää eikä rakkaus enää tämän jälkeen palaa.
Mutta rahalla hän ei ole koskaan kiristänyt, mutta vaistoan vain että varmasti hänenkin elämä olisi helpompaa ilman minua. Tottakai se olisi helpompaa jos molemmat tienaisivat. Mutta se olen minä joka joutuu lähtemään, ei mies. Siksi hänen on niin helppo rähistä ja ilkeillä..kuvittelee että seurauksia ei ole koska minulla ei ole mitään rahallisia mahdollisuuksia.

 

[ap kirjoittaja]

Nyt sitten keskusteluapua hakemaan, jotta elämä asettuu tolpilleen. Sinulla ei käsittääkseni ole ystäviä, koska jouduit vaihtamaan paikkakuntaa ja olet elänyt täysin miehesi kautta. Hakeudu paikkakuntasi terveyskeskukseen, varaa sieltä lääkärin aika ja keskustele avoimesti ongelmistasi - varmasti saat asiantuntevaa apua ja jatko-ohjeita.

En ole onneksi täysin elänyt miehen kautta, minulla on omia ystäviä ja olen hankkinut omin päin tuttuja ja käynyt välillä tilapäisissä töissäkin.
Se hyvä puoli tässä on.
Tänään ihmettelin, miksi sattuu niin kovasti. Tajusin että se on tuo koira. Minulla tulee sitä niin kova ikävä. Sitä on vaikea ystävillekään selittää, miltä se tuntuu. Joudun kodistani lähtemään, ja miksi.
Siksi että mies on ilkeä..olen kaikkeni tehnyt ja laittanut valtavan määrän energiaa tähän suhteeseen. Nyt se ei toiminutkaan. Tuntuu kuin minua olisi juuri päähän ammuttu ja revitty sydän irti rinnasta.

 

[sivupersoona.]

No jos rakkaus parisuhteesta on hävinnyt, ja mies sen noin selkeästi on sanonut mitä hän haluaa, niin kai teidän on hakeuduttava omille teille. Mutta siinäkin tapauksessa olisi miehenpuolelta viisasta hoitaa yhteinen eropäätöksenne loppuunasti mallikkaalla tavalla.
Veisi teidät haluamaanne paikkaan tai maksaisi matkat ja muutenkin katsoisi ettette joudu vaikeuksiin. Onhan hän kuitenkin rakastanut teitä joskus, niin miksi ei voisi asiaa hoitaa loppuunasti hienosti.
Päätöksenne on sitten teidän kahdenkeskeinen. Minä en yllytä mihinkään.