Muut mammat, mistä te olette miehen löytäneet??

Eli tässä ongelma. Mistä yksinhuoltajaäippä löytää miehen? Tahtoisin niin jo miehen vierelleni mutta tuntuu ettei niitä löydy mistään. En käy ulkona koska minulla ei ole lastenhoitoapua. Tyttö on nyt 8kk ja nähnyt isänsä vain kerran eli hänestä ei paljon avuksi ole. Pakkasi tavaransa heti kun tilaisuus tuli eli olen ollut yksin jo puolitoista vuotta. Ennen miehiä riitti vaikka millä mitalla mutta nyt tuntuu ettei kukaan edes katso minuun päinkään. Kuvittelevat kai että minun täytyy seurustella kun muksukin on niin pieni. On niin yksinäinen olo kun lapsen myötä kaverit ovat jääneet eikä edes miestä ole :|
 
olin
yksi syksy sienestämässä ja kun tulin kotiin niin ukko oli myös korissa ja siitäpä sit tulikin 5 lapselleni isä. tossa se nököttää edelleen. Mee sienestämään.
 
mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä :D) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" :D siitä se sitten lähti :D :heart:
 
Vähän hassua,mutta kun olin yksinhuoltajana aikoinaan huomasin,että kumman usein pari tuttua mukavaa miestä alkoi tuoda kukkasia ja haki minua lapsen kanssa uimaan,sienimetsään jne.
No, toinen heistä on aviomieheni tänäpäivänä.
Olin kyllä aina digannut tosi paljon tästä kaverista.
 
vieras
Tsemppiä.. Taidat olla aika nuori jos kaverit ovat jääneet lapsen myötä. Sanoisin että pidä heihin itse aktiivisemmin yhteyttä. Se on ensimmäinen askel. Älä odota että sinulle soitetaan vaan soita heille itse. Kutsu kylän, kanssasi vaunulenkille, kysele kuulumisia. Näytä että olet yhä sama tyyppi kuin ennenkin. Ennen kuin mietit mistä miehen keksisit tähän hätään, hae apua yksinäisyyteen ystävistä.

Netin kautta voisit myös yrittää tutustua. Mä olen tavannut erittäin mukavan miehen netin kautta. Otimme hyvin hitaasti alun, sillä pelkäsin netin kautta tutustua kehenkään. Mutta turhaan pelkäsin. Suhde loppui aikanaan ja nykyiseni tapasin ystävien kautta. Hän oli ystäväni poikakaverin ystävä.

Muista rohkeasti pyytää läheisiltä apua vaikka lasten hoidossa. Tai hanki maksavaa hoitoapua Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta.
 
Kun näitä lukee niin tuntuu siltä ettei se mies ainakaan etsimällä löydy :D. ehkä vaan pitää odottaa että kyllä se sitten löytyy kun sen aika on. Nuo miehet jotka ovat hakeneet lapsen kanssa uimaan ym. taitavat olla vähän vanhempia kuin parikymppisiä "pikkupoikia". Itse olen vasta 21 ja oman ikäiset miehet juoksevat karkuun ja lujaa kun kuulevat että minulla on lapsi.
 
minun entiset kaverini olivat ehkä enemmän sellaisia ryyppykavereita. heitä ei tippaakaan kiinnosta tämmöinen "tylsä elämä" mitä minä vietän ja väkisinkin jää syrjään kun en itse käy juomassa viikonloppuisin.
 
baarista :whistle: ihan parille siiderille lähdin kun poika oli 8kk vanha (ei myöskään kuin kerran pikaisesti joskus vilaukselta nähnyt bio-isäänsä, erottiin kun olin 3:lla kuulla raskaana) olin jo kotiin lähdössä kun mies tuli istumaan mun pöytään. ja pohdin jo siinä että mitähän tuokin idiootti musta oikeen haluaa mutta jotenkin se sai houkuteltua mut mukaansa ja nyt ollaan oltu reilu 2,5v yhdessä ja lähes vuosi naimisissa :) poika pitää miestä isänään :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä :D) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" :D siitä se sitten lähti :D :heart:
ihana tarina! :D :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja SiNiLiLJA:
mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä :D) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" :D siitä se sitten lähti :D :heart:
:heart: Aivan ihana tarina! Ihan kuin elokuvasta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nellah:
baarista :whistle: ihan parille siiderille lähdin kun poika oli 8kk vanha (ei myöskään kuin kerran pikaisesti joskus vilaukselta nähnyt bio-isäänsä, erottiin kun olin 3:lla kuulla raskaana) olin jo kotiin lähdössä kun mies tuli istumaan mun pöytään. ja pohdin jo siinä että mitähän tuokin idiootti musta oikeen haluaa mutta jotenkin se sai houkuteltua mut mukaansa ja nyt ollaan oltu reilu 2,5v yhdessä ja lähes vuosi naimisissa :) poika pitää miestä isänään :)

Kuulostaa hyvin tutulta, mekin erottiin kun olin kolmannella kuulla raskaana, ehkä minäkin vielä löydän miehen jota tyttö pitää isänään. Kesällä niitä varmaan on helpompi bongailla vaikka kaupungilta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Irc-Galleriasta :ashamed: :D :heart:
Peesi :whistle: :D

Ja AP, ei se lapsi ole nykyään este kovinkaan monelle. Suurin osa kyllä lapsen hyväksyy mutta äidin tehtävänä on myös sitten hankkia sellainen puoliso, joka myös oikeasti välittää lapsesta ja kohtelee häntä hyvin.
 

Yhteistyössä