Muut mammat, mistä te olette miehen löytäneet??

mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä ) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" siitä se sitten lähti :heart:

Mulla vähän samantyyppinen tarina. Ensin olimme pitkään ystäviä. Autoimme toisiamme rakkauspulmissa ja tuimme, jos oli sydänsuruja. Mä tajusin olevani jossakin vaiheessa aivan korviani myöten rakastunut, mutta nielin tunteeni (vaikka vaikeeta oli!).

Kerran lähdimme yhdessä matkaan. Ihmettelin kun hän ei oikein koskaan ollut nälkäinen ja oli koko ajan kumman virkku. Matkan päätteeksi hän lopulta sanoi, että istu alas, mun on pakko kertoa että olen suhun niin rakastunut etten pysty syömään enkä nukkumaan! No siitä asti on oltu yhdessä. Muutimme jopa saman tien yhteen ja nyt suunnitellaan häitä!

 

Hää oli mun rippileirillä isosena ja pyörittiin sittemmin paljon yhessä kunnes tuli 7v tauko ettei nähty. Eräänä päivänä otti yhteyttä ja tuli kotoa mut hakemaan. Se tosiaan ei välttämättä etsimällä löydy vaan kotona istumalla =)

 

baarista.. olin juuri eronnut(väkivallan takia) olin ihan rikki ja lähin vaa et pääs tuulettaa päätä..
vanhempi räkäkännissä oleva ukko koitti siinä iskeä ja tää miun nykyinen mies tuli ritarillisesti pelastaa miut

ja kuinkas ollaakkaan, oli tän miun ex miehen vanha kaveri, avauduin sit illan sille, purin pahaa oloani, vaihdettiin numeroita, se laitteli viestii en vastannut, kun en oikein ottanu sillon illal selvää et halusiko ihan kaveri suhdetta vai enempi, eikä viesteistäkään tiennyt ja kuulemani mukaan joka ilta eri nainen, mut sit tajusin et tää baarissa tapaamani tyyppi on mielessä koko ajan ja vastasinkin viesteihin.. ja kyllähän se miut tahtoi, ihan omaks
muutaman viikon kävi vaan yökylässä, sit alkoi tavaroita pikkuhiljaa tulla ja sitten muutti ihan virallisesti.. <3

 

Ruotsinlaivalta tuon löysin vaikka en ikinä olis sellasta uskonu. Asuttiin 400 km päässä toisistamme mutta siitä se suhde kehittyi. Nyt ollaan oltu jo 5 v naimisissa.

 

Kun näitä lukee niin tuntuu siltä ettei se mies ainakaan etsimällä löydy . ehkä vaan pitää odottaa että kyllä se sitten löytyy kun sen aika on. Nuo miehet jotka ovat hakeneet lapsen kanssa uimaan ym. taitavat olla vähän vanhempia kuin parikymppisiä "pikkupoikia". Itse olen vasta 21 ja oman ikäiset miehet juoksevat karkuun ja lujaa kun kuulevat että minulla on lapsi.

Juu..olen tosiaan yli tuplat vanhempi sinua : )
kolmikymppinen tosin silloin kun löysin nykyisen mieheni.

Hoidat ja nautit nyt pikkuisestasi.
Jos puistoja tms. lähelläsi siellä voi tutustua muihin äiteihin.
mm. yksinhuoltajiin...voisitte viettää yhdessä lasten kanssa aikaa ja istua vaikka iltaa.
Noin voisi löytyä vuorohoitoakin jos samanhenkinen ystävä.

Älä nyt tosiaan etsimällä etsi sitä miestä..sinulla on aikaa ja lapsellekin hyvä jos ei joudu uusiin ihmissuhdekiemuroihin jos uusi kaveri onkin p:stä.

 

Naapurin mies tuli lainaamaan kahvia. Siitä se lähti. Tosiaan ei tarvinnut edes kotoa lähteä!

 

Tuntuu että kaikilla muilla se miehen löytäminen käy niin nopeasti ja minä olen maailman ainoa sinkku. Olen taas paisutellut asiat valtaviin mittasuhteisiin mutta siltä minusta vaan tuntuu

 

Kun näitä lukee niin tuntuu siltä ettei se mies ainakaan etsimällä löydy . ehkä vaan pitää odottaa että kyllä se sitten löytyy kun sen aika on. Nuo miehet jotka ovat hakeneet lapsen kanssa uimaan ym. taitavat olla vähän vanhempia kuin parikymppisiä "pikkupoikia". Itse olen vasta 21 ja oman ikäiset miehet juoksevat karkuun ja lujaa kun kuulevat että minulla on lapsi.

Juu..olen tosiaan yli tuplat vanhempi sinua : )
kolmikymppinen tosin silloin kun löysin nykyisen mieheni.

Hoidat ja nautit nyt pikkuisestasi.
Jos puistoja tms. lähelläsi siellä voi tutustua muihin äiteihin.
mm. yksinhuoltajiin...voisitte viettää yhdessä lasten kanssa aikaa ja istua vaikka iltaa.
Noin voisi löytyä vuorohoitoakin jos samanhenkinen ystävä.

Älä nyt tosiaan etsimällä etsi sitä miestä..sinulla on aikaa ja lapsellekin hyvä jos ei joudu uusiin ihmissuhdekiemuroihin jos uusi kaveri onkin p:stä.

Mä sanoisin samaa. Ota ihan rauhassa. Keskity lapseesi ja ehkä luomaan uusia tuttavuuksia ja sitä kautta ystävystymään. Mun ystävä myöskin sai 18-vuotiaana lapsen. Monta vuotta miehet juoksi karkuun (joskus baarissa ihan kirjaimellisesti lähtivät jutuskelun jälkeen käymään vessassa eivätkä palanneet takaisin). Mutta kyllä siellä joukossa oli sitten helmiäkin.

Nyt yli 30-vuotiaana lapset eivät enää haittaa kovinkaan monia miehiä. Lapsen myötä tosiaan ei myöskään kannata haaveilla enää mistään pahiksista vaan yllättäen ne vastuuntuntoisimmat ja mukavimmat miehet on niitä parhaita.

Tsemppiä!

 

mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä ) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" siitä se sitten lähti :heart:

Mulla vähän samantyyppinen tarina. Ensin olimme pitkään ystäviä. Autoimme toisiamme rakkauspulmissa ja tuimme, jos oli sydänsuruja. Mä tajusin olevani jossakin vaiheessa aivan korviani myöten rakastunut, mutta nielin tunteeni (vaikka vaikeeta oli!).

Kerran lähdimme yhdessä matkaan. Ihmettelin kun hän ei oikein koskaan ollut nälkäinen ja oli koko ajan kumman virkku. Matkan päätteeksi hän lopulta sanoi, että istu alas, mun on pakko kertoa että olen suhun niin rakastunut etten pysty syömään enkä nukkumaan! No siitä asti on oltu yhdessä. Muutimme jopa saman tien yhteen ja nyt suunnitellaan häitä!

Ihana : Sinulla kävi tuuri, jos suhde alkaa ystävyydestä niin ainakin se toinen on sellainen ihminen jonka kanssa luultavasti viihtyy loppuelämän.

 

suomi24

sama homma ja onnellisesti yhdessä !!!!!

 

mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä ) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" siitä se sitten lähti :heart:

Mitä sä teit? Laitoitko viestiä takaisin vai lähditkö luoksensa?? :heart:

 

Ota vanhempi mies =) Mua ei kiinnosta omanikäiset lainkaan ja tuskin kovin moni heistä on musta innostunu. Sellset 27-32v miehet taas ovat kiinnostuneita, ja niitten seassa on sellasia, joista voisi n itse kiinnostua! =)

 

Periaatteessa duunin kautta.
Ei oltu varsinaisia työkavereita mutta saman ketjun palveluksessa silloin.

 

Tuntuu että kaikilla muilla se miehen löytäminen käy niin nopeasti ja minä olen maailman ainoa sinkku. Olen taas paisutellut asiat valtaviin mittasuhteisiin mutta siltä minusta vaan tuntuu

Ei ne miehet niin apljon sitä onnea elämään tuo. Mä luulen, että sun fiilistä nyt vahvistaa juurikin se, että olet aika nuori ja monilla ystävilläsi on varmasti vilkastakin miesrintamalla. Ja muutenkin se, että jäät sosiaalisesta elämästä vähän sivummalle, voi lisätä eristäytymisen tunnetta.

Käytä tämä aika keskittyäksesi itseesi ja lapseesi, on mun neuvo. Tee juttuja, joista tykkäät, mitä se sitten onkin. Käy kerhoissa, lenkeillä, puistoissa. Ota yhteyttä rohkeasti muihin äiteihin tilaisuuden tullen. Laita kotia kauniiksi, harrasta (sellaisia juttuja joita voit lapsen ohessa tehdä kuten joogaa kotona, lukemista, vauvajumppaa). Jos kotona alkaa ahdistamaan, ala miettiä tulevaisuuttanne, esim. opiskeluja ja lapselle hoitopaikkaa. Se tuo elämään paljon sisältöä ja itseluottamusta! Eikä siihen tarvita edes yhden yhtä miestä! Opiskelu lapsen kanssa oli mun mielestä todella jees. Koulupäivät eivät olleet yhtä pitkiä kuin työpäivät eikä lapsi joutunut kovin pitkiksi päiviksi hoitoon. Tapasin kivoja ihmisiä ihan päiväaikaan eikä tarvinnut notkua edes baareissa.

Se mies tulee kyllä. Elä sillä aikaa täysillä elämääsi!!

 

facebookista toi mun löyty, ihan niin sattumalta kun vaan voi. tavattiin ekan kerran livenä kesällä ja jo seuraavana päivänä piti uudestaan nähdä sille tielle molemmat jäätiin

 

No mieheni löysin töistä....

 

Ihanaa kun täällä aina jaksetaan rohkaista ehkei minusta tulekaan mikään vanhapiika. Fiksuinta olisi keskittyä nyt vain itseeni ja tyttööni mutta ihmisellä näköjään on aina pakko olla jotain valittamisen aihetta

 

mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä ) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" siitä se sitten lähti :heart:

Mitä sä teit? Laitoitko viestiä takaisin vai lähditkö luoksensa?? :heart:

tärisin ja tirisin hetken siinä sohvalla enkä kyenny vastaan mitään. ja se sohvahan oli siihen aikaan vielä mun ja exän yhteinen, en ollut vielä ehtinyt muuttaa lapsen kanssa pois exän luota... erottu oltiin kyllä.
vastasin et mäkin rakastan sua ja et tarvii nähdä ja puhua....
ex oli sit sinä yönä kännispäiten lukenu mun viestit ja heräsin siihen sen meteliin kun se löysi noi viestit.. meniköhän viikko tästä kun sain asunnon ja pääsin heti muuttamaankin.
nykyään lapseni isä, minä ja mun nykyinen ollaan tosi hyvissä väleissä, aika on parantanu haavat ja katkeruus on tipotiessään
elämä hymyilee

 

mun mies oli mun paras ystävä vuosia... sitten alkoi tunteet viedä voiton. kumpikin tahoillaan taisteli toisen tietämättä niitä tunteita vastaan "enhän mä voi olla siihen ihastunut, mitä meidän ystävyydellekin kävis jne". sit eräänä viikonloppuna istuin sohvalla ja mietin elämääni ja koitin järjestää tunteitani kun puhelin piippas ja mun nykyinen mies sieltä laitto viestiä (räkäkännissä ) et: "en kestä enää!! MÄ RAKASTAN SUA!!!!!" siitä se sitten lähti :heart:

Mulla vähän samantyyppinen tarina. Ensin olimme pitkään ystäviä. Autoimme toisiamme rakkauspulmissa ja tuimme, jos oli sydänsuruja. Mä tajusin olevani jossakin vaiheessa aivan korviani myöten rakastunut, mutta nielin tunteeni (vaikka vaikeeta oli!).

Kerran lähdimme yhdessä matkaan. Ihmettelin kun hän ei oikein koskaan ollut nälkäinen ja oli koko ajan kumman virkku. Matkan päätteeksi hän lopulta sanoi, että istu alas, mun on pakko kertoa että olen suhun niin rakastunut etten pysty syömään enkä nukkumaan! No siitä asti on oltu yhdessä. Muutimme jopa saman tien yhteen ja nyt suunnitellaan häitä!

Ihana : Sinulla kävi tuuri, jos suhde alkaa ystävyydestä niin ainakin se toinen on sellainen ihminen jonka kanssa luultavasti viihtyy loppuelämän.

Tuuri kävi myöskin, mutta lisäksi me oltiin jo 29 -vuotiaita ja jo vähän nähty ja koettu kaikenlaista kumpikin. Joten osasimme myös erityisesti arvostaa toisen parhaita puolia (multa olisi nuorempana voinut tämä tyyppi mennä ohi). Tiesimme myös kumpikin mitä halusimme ja tärkeää oli, että halusimme hyvin pitkälle samoja asioita elämältä (joten eipä hukattu aikaa jahkailuun tai turhaan draamaan . Jaksamista sulle!

 

Kertokaas mulle voiko kukaan mies rakastua minuun kun mulla on neljä lasta,vanhin 7v ja nuorin 4kk.Tuntuu että kaikki juoksevat vain karkuun.

 

olin siskoni kans liikenteessä ja mentiin sit illanpäälle siskoni kaverin auton kyytiin. myöhemmin illalla tuo kaveri näytti videokamerasta kuvan hänen kaveristaan minulle. pyysin tuon tyypin puhelinnumeron. siskoni kaveri soitti tuolle miehelle ja sit se kysy et saanko minun puhelinnumeron. parin päivän päästi tekstailtiin ja nähtiin ja ukko kysy multa että "alakko mulle emännäksi?" tuosta päivästä lähtien ollaan oltu yhessä joka päivä ja yö <3 <3 <3.... (olipaa sekavaa tekstiä)