mustasukkaisuus

[taustalla]

meillä on vajaa 3-v tyttö ja pikkusisko 3kk. Isosisko on tullut aivan mielettömän mustasukkaiseksi ja hankalaksi, tietenkin myös uhmaikä painaa päälle.

heittää päin ihan mitä sattuu ja on äidistä niin mustasukkainen, että käy aikuisia/vieraita lapsiakin lyömässä jos juttelen heidän kanssaan.

Onko tämä vielä normaalin rajoissa ja kauanko tätä kärsimystä kestää?

 

[3xmama]

Siinäpä haastetta kerrakseen. Mut ota ihan rauhas. Kato Tiistaisin lapsityrannit ohjelmaa, siinä tulee aikuisille sopivia vinkkejä. Et kysynyt neuvoja mut niitähän saa aina, ja ilmatteeks. Ota ainakin isompi avuksi vauvan hoitoon, et tuntee olevansa hyödyllinen ja avuksi sinulle, ja kerro kuinka pikkuinen odottaa että pääsisi jo isojen lasten leikkeihin, ja että pikkuinen tykkää isommasta. Ja huokaise syvään, ja koita laskea sataan... ennen kuin hermot pettävät. Kerro lapselle miten paha mieli tulee jos heittelee.. siis juttele paljon ja rauhallisesti ja ymmärrettävästi, katsekontaktin kera. Mutta oletkin tietysti kokeillut jo kaikkia näitä joten.. jatkan muita hommia. :flower:

 

[alkuperäinen]

kiitos viestistä!

Vielä sen verran kysyn, että oliskohan paras pysyä täällä neljän seinän sisällä ja kotipihalla tytön kanssa vai lähteä vaan sitkeästi leikkipuistoon ja kerhoon?

tyttö kun tällä hetkellä tönii ja lyö kaikkia lapsia, joiden päälle äiti edes katsoo... ei aivan mukavaa toisten seurassa oloa, mutta minä tykkään nähdä kovasti muita aikuisia ja tyttökin ennen nautti muiden lasten seurassa touhuamisesta.

 

[eräs]

\

kiitos viestistä!

Vielä sen verran kysyn, että oliskohan paras pysyä täällä neljän seinän sisällä ja kotipihalla tytön kanssa vai lähteä vaan sitkeästi leikkipuistoon ja kerhoon?

tyttö kun tällä hetkellä tönii ja lyö kaikkia lapsia, joiden päälle äiti edes katsoo... ei aivan mukavaa toisten seurassa oloa, mutta minä tykkään nähdä kovasti muita aikuisia ja tyttökin ennen nautti muiden lasten seurassa touhuamisesta.

Ei kannata luovuttaa! Sitkeesti vaan lähdette, mutta jos menee mahdottomaksi käytös niin poistutte. Ei kannat ruokkia mustasukkaisuutta nyt kun on arka pala. Eli mahdollisimman vähän huomioit muita lapsia ja annat siellä puistossakin huomiota paljon omalle lapselle. Usein näkee tilanteita jossa lapsi suorastaan kerjää vanhempanasa huomiota tekemällä pahojaan ja tällöin vanhemmat puhuvat vain jonkun toisen aikuisen kanssa. vaikka kuinka tekisi mieli olla sosiaalinen ja jutella muiden äitien kanssa niin nyt kun selkeästi reagoi niin kannattaa vähentää sitä omaa seurustelua ja keskittyä siihen lapseen. Kyllä se mustasukkaisuuskin ajan kanssa siitä helpottaa. Ja ajattele kuinka on parempi että lapsi näyttää tunteensa ulospäin. Huolestuttavampaa olis jos hän pitäisi kaiken sisällään! Edellä oleva antoikin jo paljon tärkeitä vinkkejä, lapsen huomioimista kehumalla että on iso ja reipas jo. Roolihan hänellä on aiemmin ollut tavallaan vauvana ja pienenä ja nyt olisi opeteltava kokonaan uusiin kenkiin isosiskona. Ja tärkeää on myös tukea ja yllyttää sitä sisarusten välistä suhdetta. "katso kuinka pikkunen katsoo kuinka hienosti sinä autat äitiä", kuinka vauva rakastaa ihanaa siskoaan. Ja tarjoa isommalle myös mahdollisuus kahdenkeskiseen kivaan, ihan ilman pikkuista. Joku yhteinen harrastus vaikka, käytte yhdessä vaikka uimassa ja pienempi jää kotiin =) Jos olet huolissasi vielä että onko normaalia niin kannattaa jutella asiasta vaikka neuvolassa

 

[pikkuruu]

Meillä ensimmäinen 6 kk oli vaikeinta, sitten alkoi helpottaa. Tosin poika oli 1,5 v, kun sisko syntyi, eikä ymmärtänyt silloin mistään mitään. Kun sisko alkoi liikkumaan, alkoi selkeästi tilanne helpottamaan, nyt kun sisko jo 1 v ja liikkuu, hänestä vähän jo seuraa ja leikkikaveria. Mutta älä missään nimessä jää neljän seinän sisään, jatka normi elämää, se tekee hyvää isosiskollekkin, noloahan se on, mutta muutkin on äitejä ja toivottavasti ymmärtävät tilanteesi. Voimia. Kaiken ne lapset kokeilee ja testaa.