Mustasukkaisuus, uusi sisarus

["popp"]

Lapsilla on ikäeroa 1v 10kk. Pienen kanssa kotiuduttiin vasta 5 päivää sitten, eli sisarusten yhteinen taival on vasta alussa.

Kiinnostaisi kuulla kokemuksia, miten pian ja minkälaisena mahdollinen mustasukkaisuus on alkanut, erityisesti jos ikäeroa on ollut suunnilleen parin vuoden verran. Ja tietysti muutenkin.

Esikoinen otti nokkiinsa siitä, että jouduimme olemaan erossa reilut kolme vuorokautta, vaikka hän toki oli isänsä hyvässä hoidossa suurimman osan aikaa. Mulla meni kaksi päivää kuvakirjojen ja sylittelyn merkeissä, ennen kuin lapsi alkoi suhtautua minuun tavalliseen tapaan, alkuun olin hänelle ihan ilmaa.

Heti toisena päivänä totesin, että lapselle kannatti laittaa oma koroke hoitopöydän viereen, hän seuraa kovin kiinnostuneena vaipanvaihtoja ja alkoi oma-aloitteisesti ojentaa minulle tarvikkeita pari kertaa sivusta seurattuaan. Nyt vaan hänelle pitäisi tehdä kaikkea samaa kuin siskollekin, putsata napaa, laittaa voidetta peppuun. Kun en muuten hoksannut, muksu antoi minulle voidetuubin, nykäisi housut ja vaipan kinttuun ja pyllisti reippaasti - meni perille!

Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, mutta onko tämä vasta jokin "kuherruskuukausi"? Milloin sytytyslanka loppuu, jos se ylipäätään on loppuakseen? Imetys on isoveljelle hankala pala, hän tarjoaa vaihdossa pienelle tuttia, että saisi minut itselleen. Olen ottanut lapsen ja tämän lempikirjan viereeni kun imetän, se tuntuu laukaisevan tilannetta.

Niitä kokemuksia, jos jollakulla olisi?

 

["popp"]

Kaikilla on elämä ollut pelkkää silkkiä ja samettia vaan

 

[Glenn]

Oih voih!

Mulla olis piiitkä pätkä aiheeseen liittyen, mut aikaa ei oo hirveesti näpytellä ja muistiki pätkii noilta vauvan ekoilta viikoilta.

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v9kk. Ku isä ja tuore isoveli tuli meitä laitokselta hakemaan oli isoveli niin loukkaantunut ja suuttunut mulle, ettei suostunut edes vilkaisemaan minua päin. Olin kkuienki pois vain 2 pv. Eka kuukausi tai ekat viikot oli esikoiselle elämänsä raskainta aikaa. Hän oli selvästi tosi hämmentynyt tilanteesta ja etsi uutta paikkaansa perheessä. Tämä ilmeni valtavana huomion hakemisena ja kiukutteluna. Suurimman osan lyömisistä ja puremisista saatiin osaksemme me vanhemmat. Mikään ei ollut hyvä. Halusi syliin, mut ei tiennyt olisiko mielummin äitin vai isin sylissä. Mikään mitä tarjottiin ei ollut hyvä, tietenkään.
Pikkuveli sai myös oman osansa. Nätti silittely muuttu salaman nopeasti raapimiseksi tai käden repimiseksi.

Onneksi meillä tuo nuorempi oli supernopea syöjä. Jos viihty 10min rinnalla niin oli jo tosi hyvin. Sikäli imetys ei ole meillä ollut koskaan ongelma. Samoin hän nukku alussa kaikki syöntien välit. Joskus tehtiinki vaan niin, et syötettiin vauva ja vietiin makkariin nukkuun. Vähän niinku poissa silmistä - poissa mielestä -taktiikkaa käytettiin isoveljeen. Se vähän helpotti tilannetta.

Meillä meni varmaan kuukausi ennen kuin isoveli halusi alkaan auttaa hoitamisessa. Sitä ennen jos pyysi antaan laatikosta vaikka vaipan. Otti mielummin rasvapurkin vierestä ja yritti sillä lyödä vauvaa. Nykyisin pojilla on yhteiseloa takana 7kk ja tilanne on helpottunu. Pikkuveli on hyväksytty perheenjäseneksi:heart:

 

["popp"]

Kiitos!