mustasukkaisuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katzku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Katzku

Vieras
Kun olen lukenut täältä näitä kirjoituksia, minun itsetuntoni on laskenut entisestään...
Olenko Minä todellakin ainut täällä joka on mustasukkainen miehestään!?! :'(
Jos näin todellakin on, niin hyvä, koska vaikka se on rassaavaa varmasti miehellenikin, niin kuluttavaa se on ennenkaikkea itselleni! Ja sitä tunnetta en soisi edes pahimmalle vihamiehellenikään!( tai ehkä sille ;) )
Ollaan oltu jo viitisentoista vuotta yhdessä ja ihan alussa olin mustasukkainen, mutta sitten meni hvyinkin 10 vuotta ilman pahempaa, mutta sitten eräänä päivänä tietokoneen sivuhistoriasta löytyi oikeasti vahingossa sivu, jossa mieheni oli vieraillut... Ei mitään kivaa katseltavaa... Oma itsetunto muutenkin huono, kun lasten jälkeen on kiloja kertynyt parikymmentä liikaa, ja sitten kun näkeekin tuollaista niin eipä mieltä ylennä! :(
Ja kun en OIKEASTI olisi uskonut tuollaista miehestäni!!! Hän ei ole edes antanut aihetta mustasukkaisuuteen ikinä muuten, ja nyt sitten putosin ja korkealta!!! Tiedän että se voi olla vaikeaa ymmärtää, jota asia ei kosketa, mutta miten ne ketkä ovat joskus kärsineet samasta, niin miten olette "toipuneet"?
 
Me ollaan oltu koht 8v yhdessä!!Ja olen mustasukkanen!!Liiankin kanssa!Pieniki vilaus väärään suuntaan ni heti oon aukomassa päätäni,joko avokilleni tai sit sille ämmälle mitä se on tiirannu!! ;) Kyl avokkikin on mustasukkanen,mutta ei näytä sitä niin selvästi kuin minä!!Välillä on sillain etten paljoo välitä,ketä kattelee ja mitä miettii,mut sit taas ku "kohtaus" tulee ni se on menoa!! :whistle: :saint:
 
olen valitettavasti samassa veneessä...kaksi vuotta takana seurustelua. mustasukkaisuus on kuristava tunne...joskus tuntuu että verisuoni katkeaa päästä kun niin vituttaa! suoraan sanottuna siis. sitten kun yrittää puhua niin usein tunne vain pahenee..että oikeasti voin olla niin vainoharhainen. lisäksi tietty kaikki kepeä, vilkaisu väärään suuntaan, jutteleminen jonkin mukavan ja kivan näköisen ihmisen kanssa..kaupan kassakin satuu olemaan aina niin raikas ja iloinen..lista olisi loputon. tiedän vain sen että itsetuntoni on heikko ja kaipaisi itse jatkuvasti kehuja ja tunteen että minusta välitetään. Aiemmassa suhteessa olin uskoton koska en ilmeisesti saanut tarpeekseni huomiosta. tosi kurjaa. voiskohan tällä saralla jotenkin itseään kehittää?nyt ei uskottomuus ole käynyt mielessäkään enkä edes näe muita miehiä kuin omani.
 
Olen kyllä aivan samassa tilanteessa!! Vinkkejä siis myös tänne jos siitä voi toipua!?? Jos minä löytäisin sivuhistoriasta samaa kuin sinä niin siinä olisi kyllä helvetti valloillaan sen jälkeen..
Miten kaikki tuollainen voikin kolahtaa itsetuntoon niin pahasti..!? :/
Jopa jos mieheni televisiosta katselee innoissaan (vaikka toisin myöntää
:p ) puolialastomia naisia niin siitähän minä saan jo sellaisen kohtauksen että.. Välillä kyllä tuntuu että oonko jotenkin mielenvikainen??? :saint:
Mutta siis kyllä täältä ainakin mustasukkainen löytyy!! ;)
 
Kiva kuulla et on muitakin, nimittäin tämä ei ole hauskaa ,ei sitten ollenkaan! :(
Mulla se mustasukkaisuus tulee just esim. sellaisessa tilanteessa esille et telkkarista tulee joku seksi kohta, ja vaikka se ei sitä tosiaankaan kato k... pystyssä vaan ihan niin kuin normaalisti katotaan, niin mä tavallaan suutun. En kyllä näytä sitä läheskään aina, enkä sano yleensä mitään mut musta tuntuu TOSI pahalta ajatuskin siitä et nyt se ajattelee et vau, mitkä tissit tms.
Ja sit kun se käy harrastuksissa niin kieltämättä käy monta kertaa mielessä et heittääkö se siellä flirttiä jonkun kans.
Pettämisestä mä en usko et se sitä tekis missään nimessä, mut vähempikin riittää mulle! :ashamed:
Ja ne sivut mitä se katto ei ollu edes mitään pornokuvia tai video-pätkää vaan sellaisia playboy tyyppisiä kuvia mis ei edes t...u näkynyt... :ashamed:
 
Tuo mustasukkaisuus on pahasta, tosi pahasta. Itse olen kanssa mustasukkainen, liiankin. Itselläni se on mennyt onneksi jo tosi paljon parempaan suuntaan, ei haittaa ollenkaan nuo porno-jutut, en enää mieti niin paljoa työkaveri-naisia yms. Saatan silti tutkia mieheni puhelimen, tosin ne on meillä aina ollu molempien käytössä, eli vastaillaan kumpikin toistemme puhelimiin.
Minua on on petetty pari kertaa ja itsekin olen niin tehnyt. Siitä johtuu että en luota enää koskaan kehenkään 100%, ihan vain itseni takia.
Meillä tää mustasukkaisuus ei kuitenkaan haittaa elämää eikä kaiverra parisuhdetta, mutta muutamista teidän jutuista olen sitä mieltä että se mustasukkaisuus on jo mennyt sairaudeksi.
Tätä mieltä minä :x
 
Minä en ole mustis, ainakaan ihan tuossa sarjassa en paini, mutta avokkini on ollut sitäkin pahempi, ihan oikeasti elämä hänen rinnallaan tuntui helvetiltä ja jopa itse yritin muuttua, kunnes päätin että nyt tämä leikki saa riittää. Elin elämääni ihan normaalisti enkä selitellyt kun ei mitään selittämistä ollut, (jos selitin olis asiassa aina jotain mätää ja jos en, en välittänyt tarpeeksi), aikaa tähän meni, mutta nyt on tilanne rauhoittunut lähes kokonaan, vieläkin jostain ilmeestä voin joskus olla huomaavinani jotakin, mutta en siitä välitä ja se jää siihen. Avokille uskon tämän päätökseni olleen todella vaikea, mutta koska takana oli hänelläkin suuri menettämisen pelko, no ilmeisesti huomasi jonkun vuoden jälkeen, etten ole mihinkään lähtenyt vaikkei enää "epäilisikään" ja esikoistani odottaessa jäi kaikki tämä mustasukkaisuus pois.

Tiedän, että ei ole helppoa itseleen jos on mustasukkainen, mutta vielä helvet...llisemmältä se tuntuu siitä kuka tunnekuohujen kohteeksi suhteessa jatkuvasti joutuu.

Tämä on vain minun mielipiteeni ja nostan kyllä hattua jos vain suinkin saatte tilanteen haltuunne.

Niin ja me olemme elosteleet yhdessä yhdeksän vuotta.
 
Kuulostaapa pahalta noi teidän mustikset. Vaikka kuinka yritin samaistua, en pystynyt. Ei taida olla ihan normaalia, itsetunto taitaa olla aikas pohjalukemissa, jos tunteet menee tollaisella tasolla.

Tervettä on olla hiukka mustis, mutta sekin oikeassa paikassa. Mulla ehkä mustis ilmenee niin, että olen kiinnostunut siitä ketä lähtee mieheni mukaan työmatkalle tai jos näen hänen juttelevan mulle tuntemattoman naisen kanssa, kysyn kuka oli kyseessä. Muuten vilkuilkoon ja katselkoon ja saakoon stondiksen vähäpukeisista naisista. Joskus leikillään (kai) sanoo, että tänään on kyllä vientiä tai jotain vastaavaa, jos on jonnein menossa. Joka kerta sanon, että tuskinpa parempaa vaimoa saat, kukaan muu jaksa kuunnella sua.

Ollaan pikkasen yli kolmekymppisiä ja yhdessä ollaan oltu pikkasta vajaat 15v. Yksi lapsonen (vajaa 2v) ollaan maailmaan tehty ja toinen on tulossa. Ilman tuota mustisongelmaa varmaan ollaan päästy näin pitkälle ja saatu aikaan tasapainoinen suhde. Kumpikin tarvitsee tilaa "hengittää"!


 
Mustasukkaisuuteen saa ja kannattaa hakea apua. Se tukehduttaa molemmat osapuolet ja pahimmillaan saa lukea iltalehdestä että kuinkas kävikään.

Tsempppiä kaikille mustasukkaisuuden kanssa painiville. Muistakaa, että jos miehenne päättää käydä vieraissa, ette voi asialle yhtään mitään. Jatkuva vahtiminen, uhkailu ja tilille vaatiminen varmasti vain työntävät miestä toisen syliin.

Jos mies on siten "rakennettu", että yksi nainen ei riitä, se on aivan sama käyttekö manikyyrissä ja permanentissa ja ostatteko uusia vaatteita tai seksileluja. Mitään ette voi. Luottamus ja vakaa pohja suhteelle pitää rakentaa muuten kuin vahtimalla toisen jokaista liikettä. Sairaaksihan siinä kaikki tulee! :o
 
Ennen olin tosi mustasukkainen, aina ennen kuukautisia..se jäi pois kun esikoinen syntyi. Nykyisin olen mustis vain mieheni töille ja harrastuksille, koska hän on niin paljon poissa kotoa. Ja joskus, tosin tosi harvoin jos hän jututtaa jotain kaunista naista, jota en itse tunne. (tapahtunut vain kaksi kertaa tämän 8 vuoden aikana) Mies on kyllä mustasukkainen, tarkistaa mun kalikan ja sähköpostin säännöllisesti ja kyselee aina mitä oon päivällä tehnyt jne, tosi ärsyttävää, kun siihen ei ole mitään aihetta.
Mutta oletteko miettineet onko nää mustispuuskat jotenkin kytkyksissä hormoonitasapainoon?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.09.2004 klo 09:45 Helle kirjoitti:
Ennen olin tosi mustasukkainen, aina ennen kuukautisia..se jäi pois kun esikoinen syntyi. Nykyisin olen mustis vain mieheni töille ja harrastuksille, koska hän on niin paljon poissa kotoa. Ja joskus, tosin tosi harvoin jos hän jututtaa jotain kaunista naista, jota en itse tunne. (tapahtunut vain kaksi kertaa tämän 8 vuoden aikana) Mies on kyllä mustasukkainen, tarkistaa mun kalikan ja sähköpostin säännöllisesti ja kyselee aina mitä oon päivällä tehnyt jne, tosi ärsyttävää, kun siihen ei ole mitään aihetta.
Mutta oletteko miettineet onko nää mustispuuskat jotenkin kytkyksissä hormoonitasapainoon?

Voi luoja! Miten miehesi voi tarkistaa sähköpostisi! Ei mun mies tiedä salasanaani.. ja mulla on peräti 3 sähkisosoitetta!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.09.2004 klo 19:25 anli kirjoitti:
Kuulostaapa pahalta noi teidän mustikset. Vaikka kuinka yritin samaistua, en pystynyt. Ei taida olla ihan normaalia, itsetunto taitaa olla aikas pohjalukemissa, jos tunteet menee tollaisella tasolla.

Tervettä on olla hiukka mustis, mutta sekin oikeassa paikassa. Mulla ehkä mustis ilmenee niin, että olen kiinnostunut siitä ketä lähtee mieheni mukaan työmatkalle tai jos näen hänen juttelevan mulle tuntemattoman naisen kanssa, kysyn kuka oli kyseessä. Muuten vilkuilkoon ja katselkoon ja saakoon stondiksen vähäpukeisista naisista. Joskus leikillään (kai) sanoo, että tänään on kyllä vientiä tai jotain vastaavaa, jos on jonnein menossa. Joka kerta sanon, että tuskinpa parempaa vaimoa saat, kukaan muu jaksa kuunnella sua.
Kumpikin tarvitsee tilaa "hengittää"!

Mä peesaan tätä. Meillä ei kyllä mustasukkaisuutta pahemmin tunneta, mistä sitten ikinä johtuneekin, mutta tiedän monia pariskuntia joissa mustasukkaisuus on järkyttävä ongelma. Mä en jotenkin vaan kykene ymmärtämään koko tätä mustasukkaisuus juttua, etenkään kun se ampuu näin yli kuten näissä eräissä kirjoituksissa voi huomata. :/
 
Kyllä meillä ollaan mustiksia puolin ja toisin, silleen terveeltä pohjalta. Minusta pieni mustasukkaisuus kuuluu jokaiseen parisuhteeseen jossa rakastetaan toista. Sellainen tukahduttava mustasukkaisuus on sitten asia erikseen, siihen kannattaa etsiä apua esim. perheneuvolan tai jonkin muun parisuhdeterapiasta.
 


Mä en kyllä antaisi mieheni tarkistaa sähköpostiaani -- tai siis voisin antaa, mutta kirjesalaisuushan siihenkin pätee, ja joku yksityisyys nyt on oltava.. Ei parisuhde sitä tarkoita, ettei olisi enää oikeutta omiin juttuihin. Mun exä tarkisti mun tekstiviestit ja logitti kaiken nettijutteluni. Tiesin sen, ja opinkin kiertoteitse esimerkiksi keskustelemaan rivien välistä ihmisen kanssa, joka auttoi mua jaksamaan silloin.
Jos jommallekummalle meistä tulee viesti/ joku soittaa ja toinen on vaikka pesemässä hampaita eikä pääse sillä sekunnilla vastaamaan, yleensä hää sanoo toiselle että lue sie se ääneen tms. Kyllä luottamuksesta lähdetään.. Joku sen hyvin täällä sanoikin, ettei sitä pettämistä vahtimalla voi estää, päinvastoin..

M

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.09.2004 klo 14:13 Maria1982 kirjoitti:
Mä en kyllä antaisi mieheni tarkistaa sähköpostiaani -- tai siis voisin antaa, mutta kirjesalaisuushan siihenkin pätee, ja joku yksityisyys nyt on oltava.. Ei parisuhde sitä tarkoita, ettei olisi enää oikeutta omiin juttuihin. Mun exä tarkisti mun tekstiviestit ja logitti kaiken nettijutteluni. Tiesin sen, ja opinkin kiertoteitse esimerkiksi keskustelemaan rivien välistä ihmisen kanssa, joka auttoi mua jaksamaan silloin.
Jos jommallekummalle meistä tulee viesti/ joku soittaa ja toinen on vaikka pesemässä hampaita eikä pääse sillä sekunnilla vastaamaan, yleensä hää sanoo toiselle että lue sie se ääneen tms. Kyllä luottamuksesta lähdetään.. Joku sen hyvin täällä sanoikin, ettei sitä pettämistä vahtimalla voi estää, päinvastoin..

M

En minäkään voi käsittää toisen sähköpostin lukemista. Sairasta sellainen kyttääminen on. Mitä järkeä olla noin sairaan ihmisen kanssa suhteessa ollenkaan? Miten sitten ajatusten kanssa mahtaa olla, niitähän mustasukkainen osapuoli ei voi kontrolloida...
 
Et ole ainoa! Minä olen mahdottoman mustasukkainen miehestäni,ja tiedän ettei tämä ole normaalia. Olen mustis tietokoneesta,telkkarista,upeista naisista kaupungilla jne. Ja samat sanat, en minäkään toivoisi tätä tunnetta kenellekään. Se tekee elämästä välillä tosi hankalaa ja raskastakin :'(
 
te jotka ette ole mustasukkaisia ette voikaan ymmärtää millaista se on, en minä tahtoisi tätä, ja pää meinaa hajota, kun on niin mustasukkainen. Ei tämä tervettä ole, mutta minkäs teet. Välillä on helpompaa, mutta nyt taas olen kokoajan pahalla mielellä. Se että mieheni joskus soitteli seksipuhelimiin, pahensi asiaa.
 

Similar threads

H
Viestiä
16
Luettu
706
Perhe-elämä
Uusia tuulia kehiin
U

Yhteistyössä