mustasukkaisuudesta eroon

Miten tästä mustasukkaisuudesta voi päästä eroon?!?!
Ahdistus alkaa heti, jos mieheni katsoo jotain naista pidempään, juttelee tai on( minun mielestäni)yli ystävällinen tarjoilijalle tai myyjälle. Tiedän, että ei mies minua pettäisi, mutta olen niin älyttömän mustasukkainen. Osoitan sitten pahan mieleni mököttämisenä tms.. ja kohta on molemmilla paha olla.


Mitä ihmettä minä teen? Miten oppisin ottamaan rennommin, enkä seuraisi jokaista mieheni katsetta ja liikettä ja alkaisi analysoimaan, että tuo nainenko se on miehen mieleen ja minä en kelpaa jne. Ja varmasti teen tämän ihan syyttä, vaan en voi sille itse mitään. Mieheni sattuu olemaan sellainen, joka juttelee muillekkin, eikä varmaan tarkoita sillä mitään, mutta minä olen heti miettimässä kaikkea. Voi että minua itseäni ärsyttää tämä oma lapsellisuuteni, ja haluaisin todella "parantua", vaan en tiedä miten. :/

 

Oletko koittanu järjellä ajatella, tota asiaa..itellä kanssa suhteen alussa oli noita ja tulee vieläkin välillä mut enää en näytä sitä. Itse suggestoin itteni sillein että kattoa saa vaan ei koskea, ja jos joku niin ihana nainen tulee niin sitten se mies on mennäkseen jos siltä tuntuu, jos en tälläsenä kelpaa niin ei sitten! maailma on täynnä noita toinen toistaan upeampia tapauksia ja itte en ainakaan pysty niitten kanssa kilpailee vaan olen mikä olen, ja jos se on sinut valinnut elämänkumppanikseen niin eikö jo sen pitäis kertoa että sussa on jotain mikä vetoo siihen! koita luottaa ittees enemmän ja vaikka puhua miehes kanssa miltä tuntuu! nokka kohti taivasta ja enemmän luottamusta itteesi! :hug:

 

Tiedän tarkalleen tunteesi! Olen itse juuri samanlainen. Mielenkiinnolla odotan että ihmiset antavat neuvoja tällaiseen tilanteeseen.

Uskon että suurin tekijä on itsetunto. Kun tuntee aina ja kaikkialla et joku muu on parempi. Ei mussa oo mitään. Kuka muu mua voi nostaa ku ite itteäni huonosta itsetunnosta korkeammalle.. Mut helppo sanoa! Lasten pyörittäminen aamusta iltaan ja uusi raskaus..

Niinkuin ap kirjoitti. Meillä samoin, et mies juttelee paljon naisten kans. Paljon sosiaalisempi kuin itse olen. En jaksa oikeen aina sulattaa kaikkee juttuu.. Mulla liian paljon aikaa miettiä kaikkea miehen puheita, menoja, soittoja jne.. ja liian vähän omia ystäviä.

Me olemme puhuneet paljon. Sanon aina jos mieleni loukkaantuu jostain miehen teosta tai muusta. mutta sekään ei kai oo hyväksi? Ymmärrän täysin et siihen voi väsyä, siis kun aina epäillään jostain.. ja mitään ei voi tehä. Hän tuntee itsensä syyttömäksi lähes aina. siis mussa on vika ku homma ei toimi. Ja miten kuluttavaa epäileminen ja mustasukkaisuus itsellenikin on.

 

Meillä taas homma menee niin päin, että mies saa mustisraivareita täysin älyttömistä ja viattomista asioista. Ja raivoaa sitten lasten kuullen kaikki mölynsä. Tosi rasittavaa, raskasta ja lapset kärsii ja ihmettelee.

Itsetunnosta ja itsetuntemisesta kaikki lähtee. Mä ainakin aattelen, että jos en kelpaa, niin menköön ja takasi en ota. Mies ei tosin vilkuile muita, mutten mäkään. Ehkä osa mustisreaktioista tulee siitä, kun mies on huomannut, että mua katotaan.

 

Pakko myöntää että tunnen tiettyä vahingoniloa,sillä itse kattelin vastaavaa käytöstä vaimoltani lähes 10 vuotta.Ei ollu yhtää kivaa olla aina puolustuskannalla,kun mitään en koskaan oo tehny.
Nykyään vaimo häpee käytöstään niin palio,että menneitä ei saa kaivella.

Mustis-tunteet on lähes turhinta,mihin elämäänsä voi kuluttaa.
Ei tollanen oo elämää.Se on vankeutta molemmille,varsinkin mustikselle ittelleen.

 

Heippa!

Voi, kun kuulosti tutulta Minäkin haluaisin niin kovasti päästä tästä eroon, mutta en tiedä miten...

Meillä taas (itse järjestämäni) kriisi päällä, kun mies on lähdössä työporukan kanssa laivalle. Mulla suurin ongelma (itseni lisäksi ), se että ystäviä on vähän, enkä oikeastaan käy missään ilman miestä ja lapsia. Ja kotiäidillä noita työporukoita on vähemmän...

Olisi kiva kirjoitella sähköpostitse - laita osoite, jos kiinnostaa

-Auringonkukka

 

voi kyllä vaan on niin tuttua :'(

 

Mä en myöskään ikävä kyllä osaa sanoa miten siitä pääsisi eroon. Itse olwen kärsiny ttässä suhteessa ensimmäistä kertaa elämässäni mustasukkaisuudesta ja nyt juhannuksena selvisi että siihen on ollut myös oikeasti syytä. Mies oli pettänyt :'( Rakastaa vielä exäänsä. Minä jotenkin vaistosin tämän koko ajan ja olin epävarma itsestäni ja pelkäsin. Ehkä mustasukkaisuus on joskus myös tervettä. Jos toisessa onkin oikeasti syytä näille tunteille?

 

Te naiset jotka "kärsitte" mustasukkaisuudesta niin syöttekö te pillereitä? Nimittäin oma naiseni oli pillerien kanssa aika pirttihirmu ja vahtaaja. Kun lopetti niin rauhoittui, mutta nykyään taas syö, mutta osaa ilmeisesti suhtautua paremmin "tunteisiinsa=kemikaalisotkuaivoissa)

 

Olipa "kiva" lukea, etten ole ainoa. Pidän itteäni jotenkin omituisena, kun en osaa luottaa. Ja kun mies sit mainitsee kuinka upea joku muu on, niin johan repee. Haluisin kovasti eroon tästä, koska se tosiaan rassaa itseänikin. Ehkä siinä' on sitäkin, ettei itse kuule juuri kannustuksia. Itse muutin vieraalle paikkakunnalle miehen perässä, ja aika yksin saan olla kun töitäkään ei ole.
Mutta itse olen tietoisesti pyrkinyt vaan ajattelemaan kuten joku aikaisemmin kirjoitti, että kun kerran on minut valinnut niin jos paremman löytää niin vaihtakoon. Mutta en tosiaan haluaisi pilata päiviä tän takia.

 

Voi,nää tekstit oli kyllä aivan kun minun suusta kuultuja/sormin kirjoitettuja :'( Mulla kans aika vähän kavereita/tuttuja täällä paikkakunnalla,mihin olen muuttanut. Ja miehellä vielä tosi as.palveluammatti,jossa on tekemisissä naisten ja miesten kanssa. Ja jos johonkin esim ravintolaan/baariin menee,niin tuntuu ettei oma emäntä ole siinä vaiheessa kuin vain kuski(siis sillon ku toinen osapuoli on ottamassa paria olutta).
Avomieheni on kyllä sanonut,että ei pettäisi minua,mutta jotenkin tuntuu,että jollen tästä mustasukkaisuudesta pääse eroon, niin tää suhde on sillon mennyttä :'( Näytän

 

Mäkin olin raskaana ollessa tosi mustasukkainen, mut sitten mietin sitä miten mieheni oli minusta mustasukkainen suhteen alussa ja se oli tosi kauheeta, koska ei ollut mitään syytä. Tuntui siltä että hän ajoi minua kauemmas luotaan olemalla mustasukkainen. Järkeilin päässäni, että nyt hän on minun ja jos pettää niin ei ollut sitten minua varten. Onneksi olen itse päässyt siitä nyt eroon.