Mustasukkainen lapsille?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Choc
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olet "vieras" vähän väärillä jäljillä, hakoteillä... Ei kukaan ole maininnut lapsen viaksi mitään, päin vastoin on todettu että niiden kanssa kyllä pärjää, mutta lasten vanhempien kanssa on joskus toinen juttu.
Isän toimintaa alunperin kyseenalaistinkin, en lasten. Tottakai kaikki alkaa vinkumaan omaa tahtoaan, on sitten lapsi tai aikuinen, jos se aina toimii ja sillä pääsee aina päämääräänsä. Mutta se, että sillä päästetään päämäärään ei välttämättä ole oikeaa kasvatusta. Se kun ei sitten enää aikuismaailmassa toimi, esim. työpaikoilla.

Onko sinusta vaihtoehtoina vain että joko jätetään uusi kumppani huomioimatta tai sitten lapset unholaan? Eli jos parisuhdetta haluaa pitää kasassa, se on sinun mielestäsi sama asia kuin jättää lapset unholaan? Kai jokin kultainen keskitiekin luulisi olevan olemassa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.01.2006 klo 13:55 vieras kirjoitti:
Onko se lasten vika? Eikö myös sen miehen pitäisi tehdä asialle jotain? Eivät ne lapset siitä katoa minnejkään, vai pitäisikö ne jäädä unholaan???

SIITÄPÄ JUURI KYSYMYS!!!
 
Voi kamala mikä äitipuoli \|O Samanlainen kuin oma äitipuoleni :/ Mustasukkainen lapsille? Niille jotka eivät saa elää vanhempiensa kanssa yhdessä.... :o No näetpähän sitten muutaman vuoden päästä kun laittavat välit poikki isäänsä :/ Sitten saat syyttää vain itseäsi :/ Puhutkin jo näistä lapsista niin rumasti (penskat ym) Vaihda ajoissa miestä niin et pilaa sekä itsesi että miehesi ja vielä niiden lastenkin elämää \|O
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.01.2006 klo 15:25 Choc kirjoitti:
Olet "vieras" vähän väärillä jäljillä, hakoteillä... Ei kukaan ole maininnut lapsen viaksi mitään, päin vastoin on todettu että niiden kanssa kyllä pärjää, mutta lasten vanhempien kanssa on joskus toinen juttu.

En tarkoittanut sinua vaan kommentoin toisen teksitä, jossa sanoi lapsen ottaneen ohjaat. No isä ne antoi.

Isän toimintaa alunperin kyseenalaistinkin, en lasten. Tottakai kaikki alkaa vinkumaan omaa tahtoaan, on sitten lapsi tai aikuinen, jos se aina toimii ja sillä pääsee aina päämääräänsä. Mutta se, että sillä päästetään päämäärään ei välttämättä ole oikeaa kasvatusta. Se kun ei sitten enää aikuismaailmassa toimi, esim. työpaikoilla.

Onko sinusta vaihtoehtoina vain että joko jätetään uusi kumppani huomioimatta tai sitten lapset unholaan? Eli jos parisuhdetta haluaa pitää kasassa, se on sinun mielestäsi sama asia kuin jättää lapset unholaan? Kai jokin kultainen keskitiekin luulisi olevan olemassa.

Kultainen keskitie. Lapsi ei voi pallotella vanhempiaan kuten kuvaamassasi tilanteessa. Lapselle voi kauniisti selvittää, että aamulla se isin luo pääsy onnistuu, ja pelaaminen ja nyt olet mummon luona, isillä ja X on jo ohjelmaa. Silti toki ikävä, mutta mummokin on jo kaivannut seuraasi jne...Kaikki pitäisi huomioida ja toki ottaa se uusi kumppani siihen mukaan tasaveroisena. Miehen pitäisi siis koettaa ottaa sinut huomioon kun lapset läsnä ja samalla olla se aikuinen suhteessa lapsiinsa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.12.2005 klo 16:21 Choc kirjoitti:
Miehelläni on kaksi lasta ennestään ja he ovat meidän kanssa 12 päivää kuukaudessa. Eli käytännössä joka toisen viikon.

Eilen lasten isoäiti hyvää hyvyyttänsä lupautui ottamaan lapset yökylään, halusi kai itsekin viettää niiden kanssa aikaa. Me suunnittelimme mieheni kanssa illaksi yhteistä tekemistä ja olin onnellinen että saataisiin olla kahdestaan rauhassa. Kun tulimme töistä, mies ilmoittikin, että hakeekin lapset pois isoäidin luota. Isompi lapsista oli alkanut kitisemään että haluaa isän luo kun siellä on enemmän tekemistä, tietokonepelejä, jne. Niinpä kaikki meidän suunnitelmat kahden keskisestä illasta romuttui :(

Olin älyttömän pettynyt ja nyt se on muuttunut vihaisuudeksi. Miksi mieheni hyysää niitä muksuja koko ajan? Ihan kuin meidän suhteella ei olisi mitään merkitystä niinä aikoina kun ne pennut ovat paikalla. Niiden halujen takia pitää hyppiä koko ajan... Ettei lapsille vaan tule paha mieli.. Ärsyttää!!


Mustasukkainen lapsille? Siltähän se kuulostaa.Kun nyt luin nuo kaikki kirjoitukset läpi niin... tietenkin olisi ollut ihan kohdallaan ,että pelkän pelaamisen vuoksi ei lapsia olisi lähdetty illalla noutamaan isän kotiin...mutta oliko siinä kaikki? Jos kyseessä oli lapsen puolelta enemmänkin?
Ehkä olisi ihan hyvä keskustella (vanha kunnon neuvo taas!!!!) miehen kanssa mitä kummatkin suhteelta odottavat.On kai se ymmärrettävää että sinä odotat yhteistä aikaa...mutta onko se todellakin niin että lapsia vaan hyysätään ja tietä pehmitellään ettei tule paha mieli??? Vai voisitko sinäkin nähdä asian mustien sukkien kautta hieman vääristyneesti??? En tiedä mikä on totuus....Tai ehkä totuuksia on useampia???
 
Choc ymmärrän sinua hyvin. Meillä on yhteinen lapsi ja 2lasta miehen entisestä liitosta jotka ovat vähintään joka toinen viik loppu meillä ja lomia. Mies viikot muualla töissä eli yhteinen aika on vähäistä.Minä joudun passaamaan, siivoomaan lasten&miehen sotkut ja kestämään vielä kaikenlaiset mekastukset ja rutinat ja nirsoilemiset ja niin edelleen. En saa sanoa näille 2lle mitään kasvatuksellista, pitäisi vain hymyillä ja niellä kaikki loka. Saman katon alla joudun kuitenkin elämään niin mielestäni minunkin mielipiteilläni pitäisi olla merkitystä.Mies ei itsekään komenna niitä koska pelkää, että jos komentaa niin ne ei enää halua tulla meille. Heti pomppastaan jos lapsensa (nämä 2, ei siis yhteinen)jotain haluavat ja niin tehdään.Alkuun ei ollut ihan näin, mutta silloin liekö sitten ollut asialla merkitystä, asuimme minun omistamassa asunnossani.Alan olemaan aivan rikki tästä. Mies käskee minun painua hoitoon kun pyydän minullekin oikeuksia kodissani. Jos ei olisi tuota pientä lasta joka varmasti kärsii pian kun alkaa ymmärtämään olisin jo lähtenyt ja kauas. Ehkä kohta lähdenkin kunhan kerään hieman rohkeutta, olisi lapsenikin etu :( Surullista tämä elämä on kuitenkin.
 

Yhteistyössä