mustasukkainen ja läheisriippuvainen

[mirjam]

Olen jo pitkälti yli 50v. Avioliitossa n.25 vuotta ja sen jälkeen parissa suhteessa. Tässä viimeisessä olen huomannut suurta mustasukkaisuutta ja läheisriippuvuutta.
Pelkään sairastuvani jo fyysisesti.
Olen hakenut apua psykologeilta.Minulle ei kuitenkaa ole varaa maksaaa siitä, että ne hymisevät vaan kyllä kyllä, jaa ja vai niin.
Viimeinen psykologi kyseli mies ystäväni puhelinnumeroa kun kerroin unelmamiehestäni, joka hän on.Vitsiksi se oli tarkoitettu, mutten siltikään sitä ymmärtänyt.
Hän kyseli kaikki nimet tarkkaan, sekin hiukan häiristi.Sitten totesi vielä, että kannaattaa olla tyytyväinen kun tällä ikää on mukvan miehen kiinni saanut.
Luottamukseni on saanut kolhun muutamaan kertaan,suhteemme alussa, siitä ehkä kaikki johtuu.Ei ihan pettämisen muodossa vaan valheiden.
Miten saan itseni nauttimaan hetkestä ilman mustasukkaisuudeen aiheuttamaa pahaa oloa ja ilman läheisrriipuvuutta, jota epäilen potevani, sillä pelkään menettäväni hänet jos emme ole monesti päivässä yhteydessä toisiimme.
Olen tosi kiitollinen jos annatte hyviä neuvoja.

 

[eilen radiossa]

Kuuntelin eilen radiosta toimittaja Päivi Istalan Naistenhuone. Aiheena narsismi.
Eräs nainen soitti radioon ja kertoi värikkään elämäntarinan.
Radiossa oli monta mielenterveysammattilaista. Kyllä noissa hommissa varmasti
joskus ammattitaito on lujilla. Tapauksia on niin monenlaisia eikä kirjoista katsomalla
vastausta saa. Huulenheitto terapiatilanteessa kuulostaa oudolta. Ehkä terapeutillasi
on debriefing jäänyt väliin.

 

[es ou es]

En tiedä terapiasta mitään, mutta silti tuo terapeutin huumori tuntuu todella oudolta hoitotilanteessa. Ei taida olla tyyppi ihan tehtäviensä tasalla.

 

[Mustasukkainenkin ollut]

Huomasin itsessäni samanlaisen aivan uuden piirteen nyt jo ex kumppanini kanssa. Syy oli se että hän petti luottamukseni useasti valehtelulla josta jäi myös kiinni. Lisäksi tuli epämääräisiä puheluja/viestejä ja epämääräisiä menoja. Hän sai kaikella tuolla aikaan sen etten voinut luottaa häneen enää pätkääkään ja sitä luottamusta on tosi vaikeaa sen jälkeen enää palauttaa kun sen on kerran menettänyt. Ja tämä mies petti luottamukseni vielä monen monta kertaa eli tavallaan ruokki epäilyksiäni kaiken aikaa.

Tuo johti siihen että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen, en pystynyt enää reagoimaan normaalisti hänen puheluihinsa/viesteihinsä, en uskonut enää hänen puheisiinsa enkä luottanut yhtään siihen missä milloinkin oli. Lopulta siitä tuli noidankehä ja huomasin miettiväni miehen tekemisiä jatkuvasti ja "pelkäsin pahinta". Mielikuvitukseni kävi vilkkaana ja kuvittelin jatkuvasti että hän petti minua selän takana minkä kerkisi. Minullekin tuli samanlainen olo että aloin jo epäillä mielenterveyttäni. Sitten tajusin että ei vika ole minussa vaan miehessä. Hän oli tuon kaiken saanut aikaiseksi ja luulen että teki sen tahallaan juuri siksi että saisi minut "hulluuden partaalle" mustasukkaisuudesta. Voi olla että jotain selkäni takana tapahtuikin mutta hän sai käytöksellään aiheutettua sen että mustasukkaisuuteni sai niin suuret mittasuhteet.

Lopulta ainut ratkaisu oli lopettaa suhde, koska minulta kului älyttömästi turhaa energiaa miehen asioita miettiessä. Ymmärsin että tilanne ei tulisi korjaantumaan koska miehen käytös oli mitä oli eikä muuksi muuttuisi. Hän tekisi varmasti jatkossa aivan samoin ja minä olisin pian ollut aivan hermoheikko. Jos sinusta tuntuu samalta ja mies tekee tuota samaa kuin minun ex, eli ruokkii epäilyjäsi koko ajan käytöksellään ja kaikella epämääräisellä niin sinuna antaisin koko miehen olla. Siinä on sinun oma mielenterveytesi vaarassa.

 

[mirjam]

Mustasukkainenkin ollut, kirjoitit juuri siltä kun minusta tuntuu.
Olen miettinyt sitä mahdollisuutta myös, että mies tekee tahallaan sen mitä tekee saadakseen minut mustasukkaiseksi.Toisaalta taas en oikein usko siihen...
Olen heittänyt hänet monesti pihalle ja aina ottanut takaisin kun nöyrästi anteeksi pyytelee.
Se kai viittaa siihen läheisriippuvuuteen.Jollain tavalla pelkään sitä, ettei minulla olisi ketään miestä rinnallani.Ensin oli pitkä avioliitto ja peräkkäin kaksi suhdetta.En ole koskaan ollut yksin ja se on vieras tilanne minulle.
Mies on muuten kiltti ja kultainen, hiukan hiljainen, ei siis mikään naistensankari ulkonaisilta ominaisuuksiltaan.
Miksi en osaa olla sellainen hällä väliä tyyppi,antaa huseerata, väliäkö sillä.Psykologikin sanoi, että on paras tyytyä kun miehen tällä ikää yleensä on vielä löytänyt.No, karrikoin, mutta sanoma oli tuo.
Mielenterveyteni ja fysiikkani puolesta pelkään tosi paljon, mutten osaa irroittaa, enkä apua näytä ongelmaani löytävän.
Surullista kun omat voimat eivät riitä.

 

[Elina **]

Anteeksi vain, mutta et vaikuta erityisen motivoituneelta käymään psykologilla ja kuvauksesi perusteella olet mennyt suurin odotuksin kuvitellen hänen ratkaisevan asiasi kerta heitolla. Joten ihan vain vinkiksi, että se mitä sinä sieltä saat irti on aika pitkälle kiinni myös siitä, mitä itse heille puhut. He yleensä vain kuittaavat toistamalla sen,mitä sinä puhut ja itsestäsi haluat kertoa. Jos olet kovasti korostanut ikääsi, niin siitähän sitten puhutaankin.

Kannattaisi käydä uudelleen saman tyypin luona ja keskustella olisiko pitkäaikaisesta terapiasta hyötyä ongelmiisi sekä järkiperäisesti muutenkin pohtia, mikä sinun kohdallasi olisi parasta. Muutamista käyntikerroista ei irtoa vielä yhtikäs mitään ja sen takia älä ryhdy sekoittamaan päätäsi hänen kommenteillaan, koska ette ole vielä edes sinun hoitosuhdettasi kunnolla aloittaneetkaan.

 

[mirjam]

Saatat olla osaksi oikeassa asian suhteen.
Minulla on kova halu saada joku apu pikaisesti pulmaani.
Ikääni en korostanut mitenkään ja vastailin suuremmaksi osaksi kyselyihin. Edelliskertainen psykologi ei kyllä paljoa puhunut vain jaa ja juu.Itse sain puhua ja kun kokeilin toisella kerralla olla hiljaa, me olimme hiljaa.

Anteeksi vain, mutta et vaikuta erityisen motivoituneelta käymään psykologilla ja kuvauksesi perusteella olet mennyt suurin odotuksin kuvitellen hänen ratkaisevan asiasi kerta heitolla. Joten ihan vain vinkiksi, että se mitä sinä sieltä saat irti on aika pitkälle kiinni myös siitä, mitä itse heille puhut. He yleensä vain kuittaavat toistamalla sen,mitä sinä puhut ja itsestäsi haluat kertoa. Jos olet kovasti korostanut ikääsi, niin siitähän sitten puhutaankin.

Kannattaisi käydä uudelleen saman tyypin luona ja keskustella olisiko pitkäaikaisesta terapiasta hyötyä ongelmiisi sekä järkiperäisesti muutenkin pohtia, mikä sinun kohdallasi olisi parasta. Muutamista käyntikerroista ei irtoa vielä yhtikäs mitään ja sen takia älä ryhdy sekoittamaan päätäsi hänen kommenteillaan, koska ette ole vielä edes sinun hoitosuhdettasi kunnolla aloittaneetkaan.

 

[Tiiinaa]

Fakta on se, että täydellistä miestä ei ole olemassakaan. Et voi koskaan kenenkään kanssa seurustella tai asua yhdessä, josta voisit olla ihan 100 % varma, että hän on uskollinen, ei ajattele muita eikä koskaan valehtele.

Sinun kannattaisi miettiä, että johtuuko miehen alkuvaiheessa tapahtunut valehtelu siitä, että mies on ajatellut, että hän haluaa näyttää silmissäsi paremmalta ja siksi on kaunistellut totuutta. Toisaalta sinun täytyy itsesi miettiä, että mitä haluat tässä asiassa tehdä:
a) haluat jatkaa suhdetta --> annat anteeksi miehelle, etkä kerta toisensa jälkeen jää märehtimään mennyttä. Keskustele miehen kanssa asiat selväksi ja sitten jatkatte elämäänne puuttumatta asioihin, jotka ovat tapahtuneet joskus ajalla kivi ja kirves

b) et halua jatkaa suhdetta --> opettelet elämään ilman tätä miestä

Olisi muuten hirmu hyödyllinen taito sinullekin luottaa itseensä edes sen verran, että tietäisi pärjäävänsä elämässä ilman miestäkin. Vaikka oma eroni oli kauhea ja se jätti minuun arvet pitkäksi ajaksi, niin ainakin sen opin, että tulen toimeen omillani. En tarvitse miestä rahan, rakkauden, seksin tms. syiden vuoksi. Jos kuitenkin löydän miehen, jota tarvitsen rakkauden vuoksi niin se onkin sitten toinen juttu. Miehen tehtävä ei ole tehdä naista onnelliseksi eikä kai nykyaikana enää miehen tarvitse yleensä toimia enää elättäjänäkään. Hellyyttä, huomiota ja halauksia saa ostamalla koiran, käymällä hierojalla ja tapaamalla hyviä ystäviä.

Jos haluat eroon mustasukkaisuudesta, niin mieti, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua. Kannattaa muistaa, että jos toinen haluaa pettää, hän pystyy sen tekemään kyllä vaikka kauppareissun yhteydessä, työpäivän aikana, työmatkalla jne. Kun tajuat, että pahinta, mitä mies voi tehdä, on se, että hän jättää sinut, niin et sinä siihen kuolisi. Sinun pitää vain hyväksyä se, että elämä on epävarmaa ja ketään et voi kahlita. Päinvastoin saatat tukehduttaa miehesi rakkauden sillä, että olet koko ajan hänen kimpussaan etkä salli hänen unohtaa sinua hetkeksikään. Olisiko sekään hyvästä, että suhteenne loppuisi siihen, että mies ei halua jatkaa suhdettanne, koska sinä olet liian mustasukkainen???

Mustasukkaisuudessa kärsii kumpikin teistä. Usein tästä asiasta ei voi puhua oikein kavereillekaan, koska älyttömän mustasukkainen ihminen on usein naurunalainen. Sivusta katsottuna sellainen on nimittäin todella huvittavan näköistä, että mustis takertuu johonkin ihmiseen niin hirveästi, että elämään ei mahdu mitään muuta kuin toisen kyttääminen.

Opettele vain siihen, että kun miehesi menee jonnekin yksin, niin älä soittele perään. Toivota hänelle hyvää iltaa ja anna hänen nauttia yksinolosta tai kavereittensa seurasta. Keksi siksi aikaa itsellesi tekemistä esim. tapaa omia kavereitasi, harrasta liikuntaa tai käy vaikka yksin elokuvissa. Huomaat, että pystyt hengittämään ja elämään ilman miestäsikin. Kun miehesi saa joskus ns. omaa aikaa, hän pystyy rakastamaan sinua paremmin. Mies kun tahtoo olla sellainen, että hän haluaa etäisyyttä välillä, jotta voi tulla takaisin rakkaansa luokse.

Hyvää tässä on kuitenkin se, että tunnistat tämän ongelmaksi ja kärsit siitä itse. Jos et halua käydä psykologilla, niin voit kuitenkin itse lukea netistä (tai kirjastosta kirjoista) tästä asiasta. Googleta sanat "sairaalloinen mustasukkaisuus", niin huomaat, että et ole ongelmasi kanssa yksin. Mitä vaikeampi mustasukkaisuus on, sitä hitaampaa paraneminen on, mutta se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Tai vaikket mustasukkaisuudesta paranisikaan kokonaan, niin pystyisit kuitenkin elämään sen tunteen kanssa.

 

[Mustasukkainenkin ollut]

Niin, mielestäni ei pidä liikaa keskittyä siihen että sinä olisit jotenkin "epänormaali" kun tunnet mustasukkaisuutta. Ne tunteet ovat aiheutuneet jostain syystä ja yleensä se syykin on helppo löytää (toinen on jollain lailla pettänyt luottamuksesi ja parhaimmassa tapauksessa useaan otteeseen).

Minä en ainakaan aio enää kärsiä mustasukkaisuudesta jonka toinen käytöksellään aiheutti vaan jatkan elämääni mieluummin ilman näiden tunteiden aiheuttajaa. Ei tarvitse mennä psykologille ihmettelemään onko minussa jotain vikaa kun tiedän ja olen elänyt lähes puolet elämäni sellaisissa parisuhteissa missä tätä ongelmaa ei koskaan tullut vastaan. Tiedän siis että viimeisimmässä parisuhteessani ei kaikki ollut kohdallaan koska jouduin tekemisiin luottamuksen puuttumisen kanssa joka aiheutti ylenmääräisen mustasukkaisuuden ja epäilyn.

Uskoisin että todella moni meistä käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa aivan samoin. Kun luottamus petetään tavalla tai toisella epäilykset heräävät varmasti kaikilla ja se kasvaa kuin pullataikina kun/jos sitä joku ruokkii jatkuvalla syötöllä.

Sanoisinko siis että mieti ensin todella tarkkaan onko sinulla oikeasti syytä puhua "ongelmastasi" psykologille vai poistuisiko ongelma sillä että poistaisit sen aiheuttajan elämästäsi. Minä en ainakaan katso tarvitsevani kallon kutistajaa siksi että toinen ihminen on itse käytöksellään aiheuttanut minussa mustasukkaisuuden mitä ns. normaalissa parisuhteessa ei pitäisi esiintyä eikä esiinny jos luottamus on kaikin puolin kunnossa. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

 

[AlliElli]

Niin, mielestäni ei pidä liikaa keskittyä siihen että sinä olisit jotenkin "epänormaali" kun tunnet mustasukkaisuutta. Ne tunteet ovat aiheutuneet jostain syystä ja yleensä se syykin on helppo löytää (toinen on jollain lailla pettänyt luottamuksesi ja parhaimmassa tapauksessa useaan otteeseen).

Minä en ainakaan aio enää kärsiä mustasukkaisuudesta jonka toinen käytöksellään aiheutti vaan jatkan elämääni mieluummin ilman näiden tunteiden aiheuttajaa. Ei tarvitse mennä psykologille ihmettelemään onko minussa jotain vikaa kun tiedän ja olen elänyt lähes puolet elämäni sellaisissa parisuhteissa missä tätä ongelmaa ei koskaan tullut vastaan. Tiedän siis että viimeisimmässä parisuhteessani ei kaikki ollut kohdallaan koska jouduin tekemisiin luottamuksen puuttumisen kanssa joka aiheutti ylenmääräisen mustasukkaisuuden ja epäilyn.

Uskoisin että todella moni meistä käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa aivan samoin. Kun luottamus petetään tavalla tai toisella epäilykset heräävät varmasti kaikilla ja se kasvaa kuin pullataikina kun/jos sitä joku ruokkii jatkuvalla syötöllä.

Sanoisinko siis että mieti ensin todella tarkkaan onko sinulla oikeasti syytä puhua "ongelmastasi" psykologille vai poistuisiko ongelma sillä että poistaisit sen aiheuttajan elämästäsi. Minä en ainakaan katso tarvitsevani kallon kutistajaa siksi että toinen ihminen on itse käytöksellään aiheuttanut minussa mustasukkaisuuden mitä ns. normaalissa parisuhteessa ei pitäisi esiintyä eikä esiinny jos luottamus on kaikin puolin kunnossa. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Olen samaa mieltä. Minua yleensä ärsyttää se, kuinka vikaa etsitään mustasukkaisuuden kokijasta. Toki sairaanloisessa mustasukkaisuudessa kokijan päässä ei kaikki ole kunnossa, mutta minusta kannattaa ensin miettiä, miten luotettavasti suhteen toinen osapuoli käyttäytyy. Mustasukkaisuus on kuitenkin ihan normaali tunne, jos vaikka flirttailee avoimesti. Ei sokeasti pidä luottaa, kyllä luottamuksella on oltava jokin perusta.

Kaikilla on toki omat rajansa. Joku voi hyvin kestää sen, jos kumppani viipyy yön yli vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön luona. Valtaosalle ihmisiä moinen toiminta luultavasti kuitenkin aiheuttaa ikäviä mustasukkaisuuden tunteita - ja minun mielestäni ihan syystä.

 

[mirjam]

Kiitos kaikille, olen saanut niin asiallisia vastauksia.
Paljon olen miettinyt lopullista eroa, se on kuitenkin vaikeaa kun miehen kanssa kaikki muuten natsaa hyvin yhteen.Harrastukset, elämänkatsomus ym.
Hän vannoo ja vakuuttaa minulle puhuvansa nyt totta, pitäisi kai vaan koittaa luottaa....
Aika ehkä näyttää mitä tuleman pitää.
Joskus houkuttaa aika tavalla elää yksin, ilman ainaista epäilyä.
Kiitos Tiinaa, kerroit, että aiemmissa suhteissasi sinä et ole tuntenut samoin.Minä taas avioliiton aikanakin oli mustasukkainen, se pysyi kyllä ihan rajoissa eikä haitannut eläämme mitenkään.
Päinvastoin, mies oli sillon tavallista enemmän mustis.

 

[tilapäistä]

Päinvastoin, mies oli sillon tavallista enemmän mustis.

<Olen jo pitkälti yli 50v. Avioliitossa n.25 vuotta ja sen jälkeen parissa suhteessa.>
Ikäsi, oikeammin asennoituminen ikään, saattaa nyt hämärtää juttua oleellisesti. Lisäksi suhtaudut kovin rationaalisesti tuntemuksiisi, mikä luultavasti hämmentää lisää, vaikka tunnistat kaiken kokemukseen liittyvän.

<Tässä viimeisessä olen huomannut suurta mustasukkaisuutta ja läheisriippuvuutta.>
Mustasukkaisuus kuuluu asiaan, mutta läheisriippuvuus erilaisena ei sovi kuvaan.

<Olen miettinyt sitä mahdollisuutta myös, että mies tekee tahallaan sen mitä tekee saadakseen minut mustasukkaiseksi.Toisaalta taas en oikein usko siihen...>
Eipä sille juuri järkeenkäypää motiivia löydy, kun mies ei narsistikaan tunnu olevan.

<avioliiton aikanakin olin mustasukkainen, se pysyi kyllä ihan rajoissa eikä haitannut eläämme mitenkään.>
Nyt ei pysy rajoissa ja haittaa koko ajan, vähintään omassa mielessäsi ilkeästi, tekee sydänalassa niin häijyä. Sekin kyllä kuuluu valitettavasti asiaan.

<Pelkään sairastuvani jo fyysisesti.>
Vielä ei tarvitse nitroja hommata. Et ehkä tahdo itsestäsi vain uskoa, mutta olet rakastunut. Mielestäni se selittää varsin hyvin kaiken kuvaamasi. Muuten voi sitten mennä vaikeaksi.

<Jollain tavalla pelkään sitä, ettei minulla olisi ketään miestä rinnallani.>
Hän on "se ainoa oikea, jota kukaan muu ei voi milloinkaan korvata".

<Miksi en osaa olla sellainen hällä väliä tyyppi,antaa huseerata, väliäkö sillä.>
* Rakastavaiset haluavat olla lähellä toista. Tämä on samaa kaipuuta, jota pieni lapsi tuntee vanhempaansa kohtaan.*

<Mielenterveyteni ja fysiikkani puolesta pelkään tosi paljon, mutten osaa irroittaa, enkä apua näytä ongelmaani löytävän.>
* Rakastumisen regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina.*

<pelkään menettäväni hänet jos emme ole monesti päivässä yhteydessä toisiimme.>
* Rakastavaisilla on samanlaisia turvallisuussymboleja kuin pikkulapsilla, jotka tuovat turvallisuudentunnetta silloin kun rakastavaiset joutuvat olemaan erossa toisistaan. Tällaisia turvallisuussymboleja ovat esimerkiksi toiselta saatu valokuva, sormus tai maskotti.*

<Surullista kun omat voimat eivät riitä.>
* Ihmisessä esiintyy normaali "mielettömyys", tahdosta riippumaton, irrationaalinen ajatuksen ja käyttäytymisen kausi. Se on kausi, jonka aikana ihmisen tahdonvoima ei riitä hänen omien ajatustensa hallitsemiseen.*

<Miten saan itseni nauttimaan hetkestä ilman mustasukkaisuudeen aiheuttamaa pahaa oloa ja…>
* Rakastuminen on monogaamista. Se vaatii yksinoikeutta.*

<houkuttaa aika tavalla elää yksin, ilman ainaista epäilyä.>
* Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon.*

<kova halu saada joku apu pikaisesti pulmaani.>
* Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja.*

<Luottamukseni on saanut kolhun – Hän vannoo ja vakuuttaa – pitäisi kai vaan koittaa luottaa....>
Todennäköisesti ylireagointia, mikä on rakastuneelle aika tavanomaista, kun on jatkuvasti ikäänkuin teho-osastolla ja kriittisessä tilassa.
* Rakastuminen on myös uskomista, luottamista ja toiselle luottavaisesti antautumista.*

* Strategiaan kuuluvat kujeet ja kepposet, salamykäisyydet, hätävalheet, mustasukkaisuuskohtaukset, monimerkityksekkäät sanat ja käyttäytyminen, jotka reaktiosta riippuen voi jälkeenpäin selittää ilmaisuksi välinpitämättömyydestä tai intohimosta.*

<Olen heittänyt hänet monesti pihalle ja aina ottanut takaisin kun nöyrästi anteeksi pyytelee.>
Nuoren parin kotkotuksia.
* Paitsi että tämä emotionaalinen mullistus, jota kutsumme rakastumiseksi saattaa tuottaa suurta mielihyvän tunnetta, se voi myös loukata syvimmin ja tuottaa tuskaa ja usein myös muuttaa rakastuneen ihmisen luonnetta.*

<Paljon olen miettinyt lopullista eroa, se on kuitenkin vaikeaa kun miehen kanssa kaikki muuten natsaa hyvin yhteen.>
* "Ajatukseni palaavat aina samaan kohtaan: haluan olla kanssasi. Samantekevää mitä teen tai missä olen, en voi välttää läheisyyttäsi. Mutta välillä tunkeutuvat ajatukseni sinuun häiritsevästi. Voin tuntea itseni tyytyväiseksi vain, jos kuvittelen tilanteen, jossa vastaat tunteisiini." *

<psykologi kyseli mies ystäväni puhelinnumeroa kun kerroin unelmamiehestäni, joka hän on.Vitsiksi se oli tarkoitettu, mutten siltikään sitä ymmärtänyt.>
Taisi kuulostaa huvittavan epärealistiselta, ei ns. katu-uskottavaa.
* Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana.*

<totesi vielä, että kannattaa olla tyytyväinen kun tällä ikää on mukavan miehen kiinni saanut.>
Tuosta tilanteesta nähdään päiväunia minkä ikäisenä tahansa. Olisikohan makuasia?

<Aika ehkä näyttää mitä tuleman pitää.>
* Tavallisesti tasoittuu noin kahden vuoden sisällä. Joskus tunnekuohu kestää vain kolme päivää, joskus oikea toivon ja epävarmuuden koostumus pitää sitä yllä vuosikymmeniä. Tennovin tekemät tutkimukset osoittivat keskimääräiseksi kestoajaksi 18 kuukautta.

* Lähteet:
Sosiologi Francesco Alberoni, Rakastuminen
Käyttäytymispsykologian professori Dorothy Tennov, Love and Limerence

 

[Psykologina helppoa]

Sukulaiseni kävi ongelmiensa vuoksi psykologilla aikoinaan. Hän kertoi millaisia ovat; olivat vain hiljaa ja ehkä kuuntelivat, eräs huokaili kovasti, ajatteli varmaan että loppuis jo tämäkin työpäivä...

Ei heistä ollut mitään apua, enemmän uskon apua olevan ystävistä, jotka suostuvat kuuntelemaan. He sentään aidosti kuuntelevat ongelmia ja kertovat mielipiteensä, toisin kuin nämä huokailevat psykologit, jotka eivät ota kantaa puoleen tai toiseen.

Tunnen erään psykologin, hänen kuulonsa on niin huono, että kaiken saa toistaa, että jotain kuulee, ja toisella kerralla melkein huutaa. Ajatelkaa millaista vastakaikua saatte pieniääniset ihmiset häneltä! Ei mitään, koska hän ei kuule mitä puhutte, ei hanki kuulolaitetta, mitä sillä tekee, saman palkan saa kuitenkin, kuulee tai ei.

 

[kiitos toinenkin]

Huomasin itsessäni samanlaisen aivan uuden piirteen nyt jo ex kumppanini kanssa. Syy oli se että hän petti luottamukseni useasti valehtelulla josta jäi myös kiinni. Lisäksi tuli epämääräisiä puheluja/viestejä ja epämääräisiä menoja. Hän sai kaikella tuolla aikaan sen etten voinut luottaa häneen enää pätkääkään ja sitä luottamusta on tosi vaikeaa sen jälkeen enää palauttaa kun sen on kerran menettänyt. Ja tämä mies petti luottamukseni vielä monen monta kertaa eli tavallaan ruokki epäilyksiäni kaiken aikaa.

Tuo johti siihen että minusta tuli sairaalloisen mustasukkainen, en pystynyt enää reagoimaan normaalisti hänen puheluihinsa/viesteihinsä, en uskonut enää hänen puheisiinsa enkä luottanut yhtään siihen missä milloinkin oli. Lopulta siitä tuli noidankehä ja huomasin miettiväni miehen tekemisiä jatkuvasti ja "pelkäsin pahinta". Mielikuvitukseni kävi vilkkaana ja kuvittelin jatkuvasti että hän petti minua selän takana minkä kerkisi. Minullekin tuli samanlainen olo että aloin jo epäillä mielenterveyttäni. Sitten tajusin että ei vika ole minussa vaan miehessä. Hän oli tuon kaiken saanut aikaiseksi ja luulen että teki sen tahallaan juuri siksi että saisi minut "hulluuden partaalle" mustasukkaisuudesta. Voi olla että jotain selkäni takana tapahtuikin mutta hän sai käytöksellään aiheutettua sen että mustasukkaisuuteni sai niin suuret mittasuhteet.

Lopulta ainut ratkaisu oli lopettaa suhde, koska minulta kului älyttömästi turhaa energiaa miehen asioita miettiessä. Ymmärsin että tilanne ei tulisi korjaantumaan koska miehen käytös oli mitä oli eikä muuksi muuttuisi. Hän tekisi varmasti jatkossa aivan samoin ja minä olisin pian ollut aivan hermoheikko. Jos sinusta tuntuu samalta ja mies tekee tuota samaa kuin minun ex, eli ruokkii epäilyjäsi koko ajan käytöksellään ja kaikella epämääräisellä niin sinuna antaisin koko miehen olla. Siinä on sinun oma mielenterveytesi vaarassa.

Minuakin lohdutti suuresti tämä kertomuksesi, olen painiskellut saman asian kanssa jo pari vuotta. Oltuani yhdessä nykyisen mieheni kanssa noin vuoden paljastui ensin yksi sivusuhde (joka hänen mukaansa ei ole ollut fyysinen enää meidän aikanamme) jota hän salaa roikotti mukanaan ja sen jälkeen vielä kaksi muuta joihin hän on pitänyt puhelimitse (vain puhelimitse tietysti hänen mukaansa!) yhteyttä. Viimeisin paljastui 5 kuukautta sitten.

Olen yrittänyt uskoa häneen ja palauttaa luottamustani, mutta asian tekee vielä pahemmaksi se että hän leimaa minut mustasukkaiseksi epäilijäksi. Viimeeksi pari viikkoa sitten sain riidan aikana kuulla olevani kyttääjä joka syyttää häntä joka viikko pettämisestä.
Tiedän itsekin että tämä ei todellakaan ole totta, joten sanoinkin että taitaa olla parempi erota.

Emme (tietenkään) kuitenkaan eronneet, mutta mielessä pyörivät lähestulkoon jatkuvasti nämä asiat ja se, että taitaisi todellakin olla fiksumpaa erota ihmisestä joka syö noin paljon minun energiaani

 

[Mustasukkainenkin ollut]

Minuakin lohdutti suuresti tämä kertomuksesi, olen painiskellut saman asian kanssa jo pari vuotta. Oltuani yhdessä nykyisen mieheni kanssa noin vuoden paljastui ensin yksi sivusuhde (joka hänen mukaansa ei ole ollut fyysinen enää meidän aikanamme) jota hän salaa roikotti mukanaan ja sen jälkeen vielä kaksi muuta joihin hän on pitänyt puhelimitse (vain puhelimitse tietysti hänen mukaansa!) yhteyttä. Viimeisin paljastui 5 kuukautta sitten.

Olen yrittänyt uskoa häneen ja palauttaa luottamustani, mutta asian tekee vielä pahemmaksi se että hän leimaa minut mustasukkaiseksi epäilijäksi. Viimeeksi pari viikkoa sitten sain riidan aikana kuulla olevani kyttääjä joka syyttää häntä joka viikko pettämisestä.
Tiedän itsekin että tämä ei todellakaan ole totta, joten sanoinkin että taitaa olla parempi erota.

Emme (tietenkään) kuitenkaan eronneet, mutta mielessä pyörivät lähestulkoon jatkuvasti nämä asiat ja se, että taitaisi todellakin olla fiksumpaa erota ihmisestä joka syö noin paljon minun energiaani

Kyllä olen samaa mieltä kanssasi että olisi varmaan parempi erota tai ottaa vähintäänkin aikalisä. Juuri tuollaisia samanlaisia epämääräisiä yhteyksiä oli minunkin exällä ja yksikin "vanha hoito" laitteli viestejä jotka olivat harmittomia mites menee viestejä eikä mies tietenkään niihin koskaan vastannut. Muttei kuitenkaan käskenyt tätä naikkosta lopettaakkaan yhteydenpitoaan...

On niitä muitakin epämääräisiä asioita tapahtunut joiden takia minulta meni luottamus aivan täysin koko mieheen. En yksinkertaisesti pystynyt enää luottamaan mihinkään mitä hän teki/sanoi. Hänkin sanoi minulle monta kertaa että olen hullu akka joka epäilee turhasta. Niin varmaan joo.... hyökkäyshän on paras puolustus. Sun tilanne kuulostaa aivan samanlaiselta. Joka tapauksessa mies ei arvosta sinua tarpeeksi jos antaa sinun joutua edes sellaiseen tilanteeseen että joudut epäilemään. Se ei ole oikein aivan sama mitä taustalla tapahtuu. Mutta ikävä kyllä oma vaisto on usein oikeassa ja jokin asia silloin hiertää.

Anna miehen olla ainakin vähän aikaa omillaan. Sano että haluat aikalisän ja miettiä mitä jatkossa tapahtuu. Tuollaisia ketkuja on maailma täynnänsä, harmi että sinä olet myöskin törmännyt yhteen sellaiseen...