Maanantaina kävimme varhaisultrassa. Viikkoja olisi pitänyt olla 8, alkion koko vastasi 6 viikkoa eikä sykettä näkynyt. Olen 100% varma ovispäivistä joten lopputulos oli päivänselvä - keskenmeno, taas, edellisestä kulunut vuosi. Tätä ennen ei tärpännyt kertaakaan. Onni onnettomuudessa, että meni kesken näin aikaisilla viikoilla - en kestäisi toista kokemusta pyllistellä metalliämpäriin (silloin viikkoja 13+). Tänään alkoi ruskea vuoto ja jotain pieniä klönttejä on tullut ulos. Vatsa on niiiin kipeä eikä särkylääkkeet auta. Toivon vain koko ajan, että oikeaa verta alkaisi tulla ja pääsisin tästäkin pahasta. Kuinka isoja klönttejä tulee 6 vkoisesta alkiosta? Mitään tyhjennyslääkkeitä en ole saanut, koska lääkärin piti laittaa lähete sairaalaan ja uusintaultran piti olla viikon päästä. Edelleenkään ei ole sairaalasta kuulunut mitään, niin tyypillistä, 2. luokan kansalaisiahan tässä ollaan, kun ei lapsenteossa onnistuta.
Juuri kun luulin, että tämän pahemmaksi ei tilanne voi muuttua, niin saan ystävältäni viestin että hän on raskaana eikä vauva ole toivottu. Ystävä, joka aina valitti, että saa joskus ja jouluna mieheltään seksiä!!! Myös toinen hyvä ystäväni on raskaana enkä jaksa tavata heitä kumpaakaan. Olemme mieheni kanssa niin murtuneita, että olemme tällä hetkellä sitä mieltä ettemme yritä enää uudelleen - ei se ole sen arvoista, koska mitään takuita onnistumisesta ei kuitenkaan saa. Nyt olen niin vihainen ja katkera, ja kärsin huonosta omastatunnosta koska ei kai niin saa tuntea kun on kuitenkin yksi lottovoitto. Kuinka osata luopua toiveesta saada toinen lapsi ja olla katkeroitumatta lopullisesti, kun muut saavat lapsia liukuhihnalta???
Juuri kun luulin, että tämän pahemmaksi ei tilanne voi muuttua, niin saan ystävältäni viestin että hän on raskaana eikä vauva ole toivottu. Ystävä, joka aina valitti, että saa joskus ja jouluna mieheltään seksiä!!! Myös toinen hyvä ystäväni on raskaana enkä jaksa tavata heitä kumpaakaan. Olemme mieheni kanssa niin murtuneita, että olemme tällä hetkellä sitä mieltä ettemme yritä enää uudelleen - ei se ole sen arvoista, koska mitään takuita onnistumisesta ei kuitenkaan saa. Nyt olen niin vihainen ja katkera, ja kärsin huonosta omastatunnosta koska ei kai niin saa tuntea kun on kuitenkin yksi lottovoitto. Kuinka osata luopua toiveesta saada toinen lapsi ja olla katkeroitumatta lopullisesti, kun muut saavat lapsia liukuhihnalta???