Musta viikko

Maanantaina kävimme varhaisultrassa. Viikkoja olisi pitänyt olla 8, alkion koko vastasi 6 viikkoa eikä sykettä näkynyt. Olen 100% varma ovispäivistä joten lopputulos oli päivänselvä - keskenmeno, taas, edellisestä kulunut vuosi. Tätä ennen ei tärpännyt kertaakaan. Onni onnettomuudessa, että meni kesken näin aikaisilla viikoilla - en kestäisi toista kokemusta pyllistellä metalliämpäriin (silloin viikkoja 13+). Tänään alkoi ruskea vuoto ja jotain pieniä klönttejä on tullut ulos. Vatsa on niiiin kipeä eikä särkylääkkeet auta. Toivon vain koko ajan, että oikeaa verta alkaisi tulla ja pääsisin tästäkin pahasta. Kuinka isoja klönttejä tulee 6 vkoisesta alkiosta? Mitään tyhjennyslääkkeitä en ole saanut, koska lääkärin piti laittaa lähete sairaalaan ja uusintaultran piti olla viikon päästä. Edelleenkään ei ole sairaalasta kuulunut mitään, niin tyypillistä, 2. luokan kansalaisiahan tässä ollaan, kun ei lapsenteossa onnistuta.

Juuri kun luulin, että tämän pahemmaksi ei tilanne voi muuttua, niin saan ystävältäni viestin että hän on raskaana eikä vauva ole toivottu. Ystävä, joka aina valitti, että saa joskus ja jouluna mieheltään seksiä!!! Myös toinen hyvä ystäväni on raskaana enkä jaksa tavata heitä kumpaakaan. Olemme mieheni kanssa niin murtuneita, että olemme tällä hetkellä sitä mieltä ettemme yritä enää uudelleen - ei se ole sen arvoista, koska mitään takuita onnistumisesta ei kuitenkaan saa. Nyt olen niin vihainen ja katkera, ja kärsin huonosta omastatunnosta koska ei kai niin saa tuntea kun on kuitenkin yksi lottovoitto. Kuinka osata luopua toiveesta saada toinen lapsi ja olla katkeroitumatta lopullisesti, kun muut saavat lapsia liukuhihnalta???

 

Olen kovin pahoillani tilanteestqsi. Tilanne on aivan varmasti varmasti stressaava ja suurta surua aiheuttava, mutta niin kovasti toivoisin, että saisit vielä ilon yrittämiseen tai ehkä vähemmällä yrittämisellä onni vielä potkaisisi.

Meille kauhu-uutinen tuli viikon 8 täyttyessä, kun alkiota ei näkynyt yksityisen ultrassa. Viikon pääästä sairaalassa alkio löytyi, mutta sykettä ei. Taas oli edessä piinallinen viikon odotus joka toikin tullessaan suru-uutisen. Esikoisemme enkelimme on menehtynyt kuudennella viikolla.

Nyt siis kymmenennen viikon täytyttyä lääkkeelinen keskeytys. Vaikka itsestä tuntui, että materiaalia tuli hurja määrä oli lääkäreiden mielestä totuus toinen ja heti parin päivän päästä kaavintaan. Sain odotella syömättä ja juomatta koko päivän ilta kahdeksaan jolloin toimenpide tehtiin. Nyt on aika henkisen paranemisen ja vielä jaksan uskoa, että paras keino minulle on, kun päästään taas yrittämään. Se pelottaa ja ahdistaa ja mitä jos plussa tulee? Kuinka paljon pelottaa uusi keskenmeno? Se selviää sitten.

Toivon sinulle voimia ja toivon sinulle onnea. Tuo mennyt ei tee sinusta kakkosluokan kansalaista, koska minä en suostu olemaan sellainen

 

Pahoitteluni teille molemmille menetyksestä!! Mullakin takana äskeittän keskenmeno, epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys ja sen päälle kaavinta. Eilen päässyt kotiin sairaalasta. Fyysisesti nyt ok, vaikka heikottaa ja väsyttää kun hemoglobini vain 92. Psyykkisesti taas toinen juttu Ja huomenna pitäis muka töihin mennä. Ei kyllä huvita, eikä innosta mikään muukaan. Masentaa niin paljon kun elämällä ei oo mitään suuntaa.

Mullakin sama juttu että lähipiirissä/ystäväpiirissä/tuttavapiirissä raskaana olevia ja sellaisia jotka "vahingossa" tullut raskaaksi. Masentaa kun itsellä on ollut niin huono tuuri vaikka toivonut ja odottanut kovasti vauvaa

Varmaan yritetään uudestaan mutta en tiedä milloin ja pelottaa jo nyt niin kamalasti!! Tämä oli siis meillä ensimmäinen yritys... Toivoin vielä että saataisiin terve vauva joku päivä.

 

Voimia myös sinulle meri-kukka. Minun kaavinnasta on nyt kulunut 26 päivää ja valitettavasti ajatukset eivät jätä rauhaan. Minun on vaikea olla ajattelematta tapahtunutta keskenmenoa ja myös mahdollisesti tulevaa uutta raskautta. Jaksan toivoa esikoista, mutta synkkä syksy tekee päivistä aika harmaita ja toivon ylläpidosta aika haasteellista. Työpaikallani on kolme raskaana olevaa ja päivittäinen raskauskeskustelu tuntuu aika pahalta. Se on varmasti myös yksi asia joka pitää tapahtuneen tiukasti pinnalla.

Toivon niiiin paljon onnea uuteen raskautumiseen meille kaikille!

 

Hei!

Tiedän tunteen - itsellä 2 km takana, yksi myöhäinen ja yksi varhainen -09 ja -10. Ymmärrän että ette jaksa yrittää uudelleen - toisaalta kaikki voi mennä seuraavan kerran hyvin - ihana rakas poikani on siitä hyvä todiste. Nyt surette ensin surut pois alta ja sitten mietitte uudelleen - eihän sitä uutta raskautta tarvitse suunnitella heti. Ymmärrän todella hyvin miten kauhealta tuntuu kun ystävät raskautuvat - itse en halunnut edes nähdä lastenvaunuja joten en käynyt ulkona kuin kaupassa ja töissä...en siis moneen kuukauteen...
muistakaa surra rauhassa omalla tavallanne! Voimia kaikille

 

Meillä myös samanlainen tilanne kuin monella täällä. Vuosi sitten varhainen keskenmeno, nyt tänään todettiin rv11 ultrassa, että alkion kehitys on pysähtynyt pari viikkoa sitten. Maanantaina menen lääkkeelliseen tyhjennykseen. En tiedä miten tästä jaksaisi nousta ja ajatella uutta raskautta. Meillä ei ole vielä lapsia ja haave vauvasta on suuri. Vieläkö sitä uskaltaa ja jaksaa haaveilla? Tai pikemminkin, että miten pian uskaltaa ja jaksaa haaveilla? Ja miten hermostunut sitä koko raskauden olisikaan, jos vielä tärppäisi... Synkältä ja kiukkuiselta, epäreilulta tuntuu juuri nyt.

 

Hei Idylli (ja muut)
Itse ainakin uskalsin haaveilla heti km jälkeen molempina kertoina...tai siis ajattelin niin että jos en heti uskalla yrittää niin sitten en varmaan ikinä...joo, hermona olin kyllä 40+1 viikkoa joka hetki mutta kyllä siitä selviää...voimia!

 

Hei Idylli! Rankka päivä sinulla on edessä, voimia siihen.

Mietit, että vieläkö jaksaa ja uskaltaa yrittää? Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä. Minulla on takana kohtukuolema rv 40+1 ja kolme peräkkäistä keskenmenoa rv 9-11, mutta kuitenkin toive elävästä lapsesta oli niin suuri, että se antoi voimia yrittää yhä uudelleen. Raskausajan menin päivä kerrallaan.

Ymmärrän, että nyt tuntuu synkältä ja kiukkuiselta, se on normaalia. Uskon, että kyllä se siitä helpottaa ja sitten uuteen yritykseen, kun siltä tuntuu.

 

Täälläkin yksi, jonka ensimmäinen raskaus on päättynyt keskenmenoon ja ajatukset ovat vielä erittäin sekavat. 7vk.lla ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä, ultraa ym. alkoi vuotaa verta. En oikein tiennyt mitä ajatella, vuoto jatkui ja 8 vk tulin erittäin kipeäksi ja jollain ihmeen voimalla olin kuitenkin 2 päivää töissä niiden kipujen ja vuotojen kanssa. Toinen päivä oli jo hirvittävä, heti kotiin päästyä lähdin päivystykseen ja se reissu jäikin ikuisesti mieleen, vaikka lähtiessäni jo tiesin mitä odottaa..
Vaikka lääkäri oli mahtava ja kannustava, silti seuraava mahdollinen raskaus pelottaa jo. Päättyykö sekin? kuulenko edes sydänääniä.. Uskaltaako edes haaveilla.
Ja ne vauvamasut, en vain voi katsoa niitä ajattelematta että minullakin olisi voinut olla...

Voimia kaikille!

 

Hei. Minulla todettiin tuulimuna viikko sitten, rv 7+1, ja tein eilen lääkkeellisen tyhjennyksen. Tähän mennessä sujunut hyvin. Toivotaan, ettei tule mitään ongelmia. On tää ollut niin raskas kokemus, ettei enää jaksais mitään extraa.
Oltiin vuosi yritetty, yks kemiallinen raskaus takana, ja vihdoinkin raskaana. Menin pienen ruskean tuhruvuodon takia ultraan ja tuomio oli tuo tuulimuna.
Ei ole lapsia entuudestaan ja olisi tosiaan vauva tosi toivottu. Kaiken lisäksi lääkäri totesi ultrassa, ettei mulla ole niin montaa munarakkulaa kuin pitäisi ja nyt pitäs ottaa joku testi, mistä näkee jonkun hormonitason, että onko mahiksia ylipäätänsä tulla luomusti raskaaksi. Plääh. Yritän ajatella positiivisesti, mutta en voi sille mitään, että karmiva ajatus lapsettomuudesta hiipii koko ajan mieleen.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta? Olen 35 -vuotias, joten eihän tämä nyt ihan yllätyksenä tullut, että hedelmällisyyteni on laskusuunnassa.

Voimia kaikille!

 

Sain keskenmenon tiistaina, viikolla 10+6. Alkio vastasi kooltaan 8+1, eli silloin todennäköisesti menehtynyt. Lääkäri epäili, että voisi olla myöhemmin hedelmöittynyt, kun luultiin, mutta en uskonut siihen. Saimme kuitenkin ajan ensi viikolle ultraan, tarkistamaan näkyykö syke jo ja onko alkio kasvanut. Alkio kuitenkin tuli ihan itse ulos sitten tiistai-iltana, joten mennään ultraan tarkistamaan, onko kohtu täysin tyhjentynyt.

Tämä oli toinen raskauteni, ensimmäinen tuhisee tuolla omassa sängyssään. Onneksi meillä on todiste siitä, että ylipäänsä pystymme saamaan terveitä lapsia. Jos ei olis kokenut, ei uskois kuinka rankkaa keskenmeno on, henkisesti :/. Tsemppiä kaikille!

 

Hei annaliinu, toivottavasti sulla on jo positiivisemmat fiilikset! Totta että nyt on synkin ja pimein syksy menossa vielä kaiken kukkuraks joten ei auta paljoo toipumiseen... Toivottavasti oot pystynyt puhumaan ystäville tai puolisolle tapahtumista. Tässä kestää oman aikansa toipumisessa mutta ite oon huomannu että on kova tarve puhua ja välillä itkeä - ja se auttaa. Mulla on takana 3 viikkoa kaavinnasta ja nyt alkaa jo tuntua paremmalta. Mulle on auttanut eniten oman puolison tuki - ilman miestäni en olisi selvinnyt. Joo, varmaan kamalaa jos sulla on töissä raskaana olevia ja joudut kuuntelemaan niitä joka päivä Mulla on sisko ja paras kaveri raskaana. Onneksi tapasin tätä kaveria äskettäin ja tuntui kivalta! Oon onnellinen hänen puolesta ja se tuntui hyvältä

Hei, nimimerkki Epäonnistunut, onko sulla yhtään parempi olo? Tosi harmi että teillä vielä kesti toi tärppääminen noin pitkään... varmaan sitten sitä suurempi pettymyskin se keskenmeno... toivotaan että seuraava menee hyvin!

Ihanaa tigeroo että sulla on kaikkien vaikeuksien jälkeen suloinen poika! Ja samoin Scala, säkin uskalsit yrittää ja sait vauvan. Tuollaset tarinat auttaa jaksamaan

Idylli, miten voit tällä hetkellä? Toivottavasti lääkkeellinen tyhjennys toimi ja voit hyvin. Mäkin ajattelin samalla tavalla että jos uudestaan tulisi raskaaksi niin pelottais niiiiin paljon... Samoin oli tosi synkkä ja nimenomaan epäreilu fiilis - miksi kaikki muut onnistuu mutta en minä?

Anskü, pahoitteluni sinullekin tapahtuneesta. Mullekin teki pahaa katsoa vauvoja, vaunuja, lapsia, raskaana olevia... mutta nyt kolmen viikon jälkeen tuntuu jo positiivisemmalta. Toisaalta nää toipumisajat on tosi yksilöllisiä ja kaikkien pitäis surra juuri niin kauan kuin siltä tuntuu!

Nimimerkki jaahas, paljon voimia sulle sinne ja toivotaan vielä luomuraskautta!

Lme, tsemppiä sulle myös ja ihanaa että teillä on jo yksi

Kaikille teille haluaisin sanoa että perustin tänne kaksplussaan kerhon nimeltä "Uudelleen yrittäjät / miettijät - km:n jälkeen". Tulkaa kaikki mukaan sinne! Siis myös tekin jotka vain luette tätä palstaa mutta ette ole kirjottaneet tänne. Luulen että meillä on aika samankaltaisia kokemuksia ja mua on auttanu ihan suunnattomasti nää keskustelupalstat. Ensinnäkin oon saanu todella paljon tietoa täältä ja lisäksi niin paljon lohtua! Aattelin että voitais kirjotella sinne mitkä on fiilikset ja kaikkea muuta mitä tulee mieleen! Siis niille jotka on kokenut keskenmenon ja yrittävät toipua ja/tai ajattelevat uudelleen yrittämistä tai jo ovat itse yrittämisvaiheessa. Itse siis meillä lapsia 0 ja keskenmenoja 1. Meillä keskenmeno havaittiin rv 12 ultrassa (sikiö kuollut viikolla 9). Tää oli kauhea shokki, ja olen käynyt läpi aika monta mustaa päivää ja itkua ja kaikenlaisia ajatuksia.... (Voitte lukea myös lisää mun kokemuksista keskustelussa "lääkkeellinen tyhjennys, pahat kivut vasta 3 päivän jälkeen?")

Auringonsäteitä kaikille pimeään syksyyn :heart:

 

Pahoittelut kaikille, jotka ovat tähän pinoon joutuneet:hug:
Teidän tunteet ja kokemukset kuullostaa niin tutuilta. Itselläni on kolme lasta, mutta takana neljä keskenmenoa aika myöhäisillä viikoilla. Viimeisin km oli lokakuun alussa, rv 13+6.

meri-kukka, Mä liittyisin mielelläni tuohon kerhoon. Pitäisikö muuttaa se "yksityiseksi" kerhoksi, niin ei pääsisi ulkopuoliset lueskelemaan sinne? Olisi helpompi kirjoitella arkaluontoisia asioita.

 

Vastasin suoraan sinne kerhoon.

 

Moi!

Mistä mä löydän kyseisen kerhon ja onko se yksityinen?!

 

Hei!
Pääset tästä linkistä kerhon sivulle:
Uudellen yrittäjät / miettijät - km:n jälkeen - Kaksplus

Just muutin tän suljetuks mutta siis kaikki jotka tuntee kuuluvansa tähän aihepiirin on tosi tervetulleita kerhoon keskustelemaan :heart:

Painakaa vaan sitä "liity" nappia niin mä hyväksyn sitten uudet jäsenet. Kerho on suljettu sen takia että ohikulkijat ei turhaan "kurki" keskusteluja vaan että siellä vois rauhassa puhua arkaluontoisempia asioitakin jos tuntuu siltä.

 

Hei!

Vieläkö kerho on pystyssä? Täällä kans varhainen keskenmeno ennen ekaa ultrausta.

 

Hei Sateenvarjo,
Kerho on vielä pystyssä ja aktiivinen. Huomasin nyt sinun pyynnön ja hyväksyin jäseneksi. Lämpimästi tervetuloa :heart:

 

Hei Epäonnistunut

Eipä varmaa omat sanani paljoa auta, mutta voin sanoa että jo yks keskenmeno rv.21 meillä mieheni kanssa mursi meidät täysin, oltii käyty ultratki ja nähty kuinka pieni tyttö pitäis tulla sieltä.
Jotenki me vaa päätettii et sen verran oon kuullu tarinoita toisilta jotka saa keskenmenoja usein et silti syntyny loppujenlopuks vauva et me päätettii yrittää vielä ja mutki otettii vast nyt tosissaa ku vaadin neuvolassa et laittaa lähettee mielenrauhani vuoksi erikoislääkärille naistenklinikalle, ku esikoinenki syntyi rv 25+0 ja on elossa ja voi hyvin täl hetkellä.
Että yks myöhänen keskenmeno ja aikanen synnytys saivat heidät vasta ottamaan tosissaan ku ei ite luovutettu vaa kirjaimellisesti vaadin lääkärin tarkastusta ajoissa ja onneks sen sain, ku tukiompeleen sitten laittoivat nyt, katellaa vaa et miten menee hermot palasina jännityksestä.
Voimia oikein paljon sinne!

 

Hei! laitoin myös pyynnön päästä kerhoon.. siellä sitten kerron oman tarinani...
mistä tiedän milloin mut on hyväksytty sinne??

 

Täälläkin yksi joka haluaisi liittyä ryhmään, pyynnön laitoin. Eilen todettiin keskenmeno rv 8+4, nyt odottelen sairaalaan pääsyä. Edellinen kkm elokuussa rv. 18+4.

 

Hei miles ja Viola80!

Anteeksi hidas toimintani - olen ollut poissa netistä - mutta nyt olen hyväksynyt teidät kerhoon.

Tervetuloa mukaan

 

Hei!
Täällä olisi yksi kerhoon lisää... Viikko sitten ekassa (vko12) ultrassa löytyi kuollut sikiö joka vastasi viikkoja 10+4. Takana raskasta raskaampi viikko, epäonnistunut lääkkeellinen tyhjennys ja lopulta kaavinta.
Mieli on maassa

 

Sain tänään ystävänpäivän kunniaksi kuulla, että hartaasti toivottu lapsemme jää haaveeksi. Tänään olisi pitänyt olla rv 10+1, mutta alkio oli eloton ja vastasi viikkoa 7.

Olisi myös kiva päästä kerhoon mukaan, laitoin jo pyynnönkin

 

13.1 plussasin, haamuja mutta kuitenkin. Montaa päivää ei ehtinyt kulua kun tämä onni keskeytyi. Haluaisin kuulla muiden selviytymisiä ja ajatuksia. Itse olen henkisesti jo kevään puolella mutta romahdanko vielä.?! Kiva jos pääsisin muiden mukaan kerhoon..