Musta tuntuu, etten mä taida jaksaa enää :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umpikuja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

umpikuja

Vieras
Kaikki romahtaa. Ihan kaikki. Mun äitini tekee mun elämästäni helvettiä. Kotikin menee varmaan alta, en pysty tässä enää asumaan. Rahat ei riitä. Kaikki muukin on ihan päin jotakin. En jaksa. Mä oon täysin umpikujassa. Ja yksin.
 
Mulla melkein sama tilanne. Yksinään yritän tätä perhettä elättää, mies on työtön ja tippunut aikaa sitten niille pikkuriikkisille tuille. Teen ylitöitä yms. ja siltikään ei rahat meinaa riittää. Anoppi on kuin painajaisesta, mies on lievästi masentunut eikä jaksa tehdä kotitöitä, joten minä teen nekin. Olen tosi väsynyt nyt ja ainoa meidän perheessä joka myöskin johdonmukaisesti kasvattaa lapsia.

Onneksi tulee kesä, valo, lämpö ja loma. Kyllä säkin jaksat ap. Muista, että yleensä vaikeuksilla on taipumus kasaantua ja sitten tuleekin taas ihania ja keveitä aikoja. Usko pois vaan!
 
Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä. Jos haluat, sä voit katkasta välit äitiis. Jos se ei osaa kohdella sua niinkun sen äitinä pitäis, ei sulla ole mitään velvollisuutta kohdella sitä niinkun tyttären pitäis. Raha-asiat saa järjestymään pitkällä tähtäimellä. Varaa aika velkaneuvontaan vaikkapa. Kaikkia ongelmia ei tarvitse ratkaista tänään eikä vielä edes ensi viikolla, joten älä muserru siitä ettet tältä istumalta saa niitä kuntoon. Kirjoita vaikka jokanen sun murhe paperille, ja vaikka listasta tulis miten pitkä, varmaan sieltä voi valita sen pienimmän ja vähäpätösimmän ja koittaa tehdä sille asialle ensin jotain jotta elämä ois vähän vähemmän persiistä?

Kyllä sä jaksat. Kyllä se siitä.
 
Mulla alkaa olla usko mennyt sen suhteen, että joskus helpottaisi. Tuntuu, että pahemmaksi vain kaikki muuttuu. En tiedä miten tästä kaikesta selviää :(
Pahinta on se, että mä en voi tehdä itselleni yhtään mitään, koska mulla on noi lapset. Niitten takia mun on pakko sinnitellä, mutta mua pelottaa että ihan kohta mun psyyke ei enää kestä tätä loputonta paskaa.
Itkettää vaan kaikki.
 
Mulla alkaa olla usko mennyt sen suhteen, että joskus helpottaisi. Tuntuu, että pahemmaksi vain kaikki muuttuu. En tiedä miten tästä kaikesta selviää :(
Pahinta on se, että mä en voi tehdä itselleni yhtään mitään, koska mulla on noi lapset. Niitten takia mun on pakko sinnitellä, mutta mua pelottaa että ihan kohta mun psyyke ei enää kestä tätä loputonta paskaa.
Itkettää vaan kaikki.

Muuta kauaksi äidistäsi. Sinun ei tarvitse pitää yhteyttä häneen. Välien katkaiseminen on joissain tapauksissa se paras vaihtoehto. Kokemusta asiasta on.
 
Mä oon ihan siinä ja siinä, että alennun äitini tasolle ja lähetän sille pari syyllistävää ja syyttävää tekstiviestiä. Mulla jos kellä on aihetta syyttää sitä mun elämäni pilaamisesta ja toivottaa se helvettiin koko ihminen. Koetan vaan käyttäytyä vielä kuten aikuiset, ja olla sortumatta siihen. Pelottaa, että jos sen teen, niin kaikki menee vielä pahemmaksi. Se ihminen on ihmishirviö. Maailman paskin äiti. Alkoholistinarsisti, joka on pilannut lastensa elämän. Eikä se perkele edes lopeta.
On mullakin paska kohtalo. Paska elämä.
 
Mulla alkaa olla usko mennyt sen suhteen, että joskus helpottaisi. Tuntuu, että pahemmaksi vain kaikki muuttuu. En tiedä miten tästä kaikesta selviää :(
Pahinta on se, että mä en voi tehdä itselleni yhtään mitään, koska mulla on noi lapset. Niitten takia mun on pakko sinnitellä, mutta mua pelottaa että ihan kohta mun psyyke ei enää kestä tätä loputonta paskaa.
Itkettää vaan kaikki.

Parasta mitä voit nyt lastes eteen tehdä on pitää ittestäs nyt hyvää huolta, että lapsilla on äiti vielä jatkossakin. Tuntuuko susta että haluaisit mennä jonnekin juttelemaan tosta jaksamisesta? Tai jos kirjottaisit nimettömänä nettiin kaikki asiat mitkä painaa, helpottaisko se oloa?
 
Narsistiin tepsii vain täydellinen välien katkaisu ja hiljaisuus. Älä vastaa hänelle puhelimeen, älä viesteihin, älä pidä mitään yhteyttä. Kaikenlaiset kontaktit vain provosoivat häntä.

Haluatko avata tilannettasi (esim. kodin menetyksen pelkoa) tänne vähän lisää? Voisit saada ihan konkreettisia neuvoja, mihin kääntyä ja mistä hakea apua.
 
En mä tiedä minne mä menisin juttelemaan. Viimeksi aamulla asiaa mietin, mutta en löytänyt ratkaisua. Enkä mä edes tiedä, jaksaisinko mä puhua. Mun elämä on ollut yhtä paskaa siitä saakka kun mä synnyin. Kamala lapsuus, nuoruus ehkä jotenkuten siedettävä. Ja sitten aikuiselämä, tää on ollut kaiken huipennut. Tuntuu ettei mikään ole mennyt siten kuin "onnellisilla" ihmisillä. Väkivaltaisia parisuhteita, petetyksi tulemista kertaa miljoona.. yksinhuoltajuus, lasten ongelmat, talousvaikeudet. Oma terveys.. Kaikki. Ja nyt vielä mun äiti. Pitää kai taas muuttaa, en tiedä minne. Auto hajoaa, ei oo varaa korjata tai ostaa toista. Ja työmatkat on niin pitkiä, etten ilman autoa selviä. En haluaisi lasten takia vaihtaa taas paikkakuntaa. Ja jos ja kun tästä pitää muuttaa, mun pitää myös luopua niistä vähistäkin haaveista joita mulla on enää tulevaisuudelle ollut.

Mä en voi ymmärtää, miksi mun elämä on näin väärää. Mikään ei mene niinkuin pitäisi. Ei yhtään mikään.
 
Minä sinuna tekisin hiljaisen vetäytymisen äidistäsi. En ottaisi itse yhteyttä ja vastaisin hänen yhteydenottoihin laiskasti. Ei sopisi tulla kyläilemään ja itse en kävisi hänen luona ollenkaan. Mitenkään virallisesti en välejä kuitenkaan poikki napsaisisis, sellainen saattaisi joskus harmittaa vielä.

Yritä ottaa joku irtiotto. Saisitko lapset johinkin viikonlopuksi jotta voisit vaikka lukea kirjaston kirjoja rauhassa, käydä kävelyillä, nukkua paljon ja miettiä asioita?
 
Mä en kauheasti uskalla tänne kertoilla asioista, pelottaa että joku tunnistaa :(

Ok. Entäpä erilaiset auttavat puhelimet, esim. Palveleva puhelin 01019-0071, jonne voisit soittaa ja saada purkaa asioita tuntemattomalle ihmiselle? Olen itse soittanut tuonne eräässä ahdistavassa elämäntilanteessa ja helpotti vähän, kun sai kerrottua huolensa ja ahdistuksensa toiselle ihmiselle ääneen. Itkettyäkin tuli siinä puhelimessa pitkään. Tuolta sain myös silloiseen elämäntilanteeseeni ihan neuvoja, miten voisin toimia.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Voit syyttää äitiäsi menneisyydestäsi, mutta muista kuitenkin, että voit kiittää itseäsi tulevaisuudestasi :)

Mieti, mitä hyvää saat pitämällä yhteyttä äitiisi. Vai saatko yhtään mitään. Jos et saa, mikset yksinkertaisesti lakkaisi pitämästä yhteyttä? Mitä oikeasti tapahtuu, jos lopetat yhteydenpidon?

Jos lasten kanssa on ongelmia, olisiko sulla mahdollisuus tukiperheeseen? Mun mielestä voisit aluksi varata ajan vaikka perheneuvolasta ja alkaa siellä käydä läpi - ei menneisyyttäsi vaan - nykyisyyttäsi ja tulevaisuuttasi. Harva ihminen on niin toivottomassa tilanteessa, että mitään ulospääsyä ei olisi. Usein vaan ihminen ei itse huomaa niitä keinoja eikä jaksa niitä alkaa käyttämään vaan tarvitsee jonkun ulkopuolisen antamaan alkusysäyksen.
 
Mä muutin äidiltäni jääneeseen asuntoon äitini pyynnöstä. Sovittiin summa, jolla maksan vuokraa --> joka meni kaikki tän asunnon lainanlyhennykseen. Äiti lupasi huolehtia sähkölaskuista. Nyt kun se on alkanut häiriköimään ja uhkailemaan mua, se on alkanut myös kiristämään multa rahaa. Uhkailee että jos en maksa sitä ja sitä, saan häädön. Nyt se oli kiikuttanut mun postilaatikkoon yli tonnin suuruisen sähkölaskun, jonka eräpäivä on mennyt ajat sitten. Mun oli pakko maksaa se, tai sähköt ois katkenneet, mutta mun tilille ei jäänyt yhtään rahaa :( Nyt en pysty enää maksamaan tän kuukauden "vuokraa". Ja sitähän se on kohta vailla. Mä oon sille pohjaton kuilu rahavaroissa, vaikka sillä itsellä on rahaa aivan törkeästi. Tienaa hyvin, eikä sillä ole menoja kun asuu miehensä ilmaisessa talossa. Samoin mun maksama onneton auto on sen nimissä ja se on luvannut siitä hyvästä maksaa sen verot. Mua pelottaa, että se on jättänyt nekin maksamatta ja mähän siitä sitten vaan kärsin.

Ei ole fiksua tämä järjestely, mutta se kuulosti silloin vuosia sitten hyvältä vaihtoehdolta. Mun piti maksaa tästä talo itselleni, äiti lupasi huolehtia sähkölaskusta siitä hyvästä, että pidän talon kunnossa ja asuttavana. Se kun ei itse ois tässä asunut. Tyhjillään tää muuten ois ollut.

Nyt mä oon korviani myöten ongelmissa. Ei mulla ole varaa maksaa tästä joka kuukausi kahtatonnia, mä en edes saa palkkaa niin paljoa!
 
Mä muutin äidiltäni jääneeseen asuntoon äitini pyynnöstä. Sovittiin summa, jolla maksan vuokraa --> joka meni kaikki tän asunnon lainanlyhennykseen. Äiti lupasi huolehtia sähkölaskuista. Nyt kun se on alkanut häiriköimään ja uhkailemaan mua, se on alkanut myös kiristämään multa rahaa. Uhkailee että jos en maksa sitä ja sitä, saan häädön. Nyt se oli kiikuttanut mun postilaatikkoon yli tonnin suuruisen sähkölaskun, jonka eräpäivä on mennyt ajat sitten. Mun oli pakko maksaa se, tai sähköt ois katkenneet, mutta mun tilille ei jäänyt yhtään rahaa :( Nyt en pysty enää maksamaan tän kuukauden "vuokraa". Ja sitähän se on kohta vailla. Mä oon sille pohjaton kuilu rahavaroissa, vaikka sillä itsellä on rahaa aivan törkeästi. Tienaa hyvin, eikä sillä ole menoja kun asuu miehensä ilmaisessa talossa. Samoin mun maksama onneton auto on sen nimissä ja se on luvannut siitä hyvästä maksaa sen verot. Mua pelottaa, että se on jättänyt nekin maksamatta ja mähän siitä sitten vaan kärsin.

Ei ole fiksua tämä järjestely, mutta se kuulosti silloin vuosia sitten hyvältä vaihtoehdolta. Mun piti maksaa tästä talo itselleni, äiti lupasi huolehtia sähkölaskusta siitä hyvästä, että pidän talon kunnossa ja asuttavana. Se kun ei itse ois tässä asunut. Tyhjillään tää muuten ois ollut.

Nyt mä oon korviani myöten ongelmissa. Ei mulla ole varaa maksaa tästä joka kuukausi kahtatonnia, mä en edes saa palkkaa niin paljoa!
Oletpa aika pahassa jamassa, mutta kyllä tuollaisestakin jamasta ylös pääsee :). Mutta anna sen kirjoittaa sulle häätö. Saat nopeammin asunnon kunnalta. Ota yhteys myös seurakunnan diakonissaan ja käy kertomassa tilanteestasi. Voit saada sieltä taloudellista apua. Älä lannistu nyt vaan pyri eroon vallitsevasta tilanteestasi. Tee se itsesi ja lastesi vuoksi.
 
Oisko paras ratkaisu etsiskellä uusi asunto jostain siitä lähistöltä, missä vuokra ois suunnilleen siedettävä? Sillon sulla ois mustaa valkosella siitä mitä maksuja sulle kuuluu ja mitä vuokranantajalle. Ja tukiakin voisit saada kuluihin kun sulla ois näyttää mihin ne perustuu. Eikä sun tarvis enää yhtään välittää äitis kiukuttelusta.
 
En mä tiedä minne mä menisin juttelemaan. Viimeksi aamulla asiaa mietin, mutta en löytänyt ratkaisua. Enkä mä edes tiedä, jaksaisinko mä puhua. Mun elämä on ollut yhtä paskaa siitä saakka kun mä synnyin. Kamala lapsuus, nuoruus ehkä jotenkuten siedettävä. Ja sitten aikuiselämä, tää on ollut kaiken huipennut. Tuntuu ettei mikään ole mennyt siten kuin "onnellisilla" ihmisillä. Väkivaltaisia parisuhteita, petetyksi tulemista kertaa miljoona.. yksinhuoltajuus, lasten ongelmat, talousvaikeudet. Oma terveys.. Kaikki. Ja nyt vielä mun äiti. Pitää kai taas muuttaa, en tiedä minne. Auto hajoaa, ei oo varaa korjata tai ostaa toista. Ja työmatkat on niin pitkiä, etten ilman autoa selviä. En haluaisi lasten takia vaihtaa taas paikkakuntaa. Ja jos ja kun tästä pitää muuttaa, mun pitää myös luopua niistä vähistäkin haaveista joita mulla on enää tulevaisuudelle ollut.

Mä en voi ymmärtää, miksi mun elämä on näin väärää. Mikään ei mene niinkuin pitäisi. Ei yhtään mikään.

elämää ei ikinä ole täydellinen:hug: yritä edes hoita ne asiat jotka pystyyt
 
Koita saada asunto työpaikkasi läheltä. Säästät todella paljon rahaa jo siinä jos et tarvitse autoa!
Soita ihmeessä vaikka tuohon edellämainittuun numeroon, voit saada kullanarvoisia neuvoja!
Tsemppiä, sinulla on kaikki avaimet saada itsesi umpikujasta!!
 
se on kevätmasennus, näin pikavilkaisulla. Mulla NIIIN naurattaa noi se on narsisti tolkuttajat. Palstalta jos kysyt niin ainaki joka toinen on narsisti. hienon sanan joku on keksinyt kyllä, ei siinä mtn.

Muuta muualle.

Kokeile hakea vaikka lääkitys itsellesi, voi helpottaa.
 
Viimeksi muokattu:
Sinuna mä ottaisin ihan ensiksi yhteyden diakonissaan. Jos rahasi ovat nyt finito, saat sieltä melko varmasti apua ainakin ruokaan. Seuraavaksi alkaisin hoitamaan asuntoasiaa ja kuten Neljän Äiti edellä jo sanoikin, niin koita löytää asunto läheltä työpaikkaasi. Seuraavaksi lasten asioita kuntoon eli puhut neuvolassa/perheneuvolassa/kouluterveydenhoitajalla tai mikä nyt onkaan lastesi iän puolesta sopivin taho.
 
Diakonissaa minäkin suosittelen, saat varmasti rahallista ja henkistä apua! Voi sua.. Koeta jaksaa! Ja pyristele irti siitä asunnosta niin pian kuin vaan pystyt!
 

Yhteistyössä