Musta tuntuu, että nykyään lapsia suojellaan ihan liikaa kaikelta.

Sekö on oikein, kun ennen vanhaan isommat lapset vahti pieenempiään? Odotettiin jo ekaluokkalaiselta, että hoitaa kotityöt ja tekee ruuat? Ennen oli ennen, ei ole enää tänäpäivänä.

kukaan ihan tuota tuskin odottaa, muttei lapsista tarvi täysin uusavuttomia tehdä että saa kaiken valmiina nokan eteen kun ei luoteta/anneta itse kokeilla vaikka sitä pottujen kuorimista veitsellä!

 

Ootteko koskaan miettinyt, että nykyään on lapsikuolleisuus myös pienempi mitä ennen? Ja rikollisia tuomitaan enemmän kuin ennen? Ei lasta pidä pumpulissa kasvattaa, mutta ei myöskään sysätä vastuuta ekaluokkalaiselle, että joutuu olemaan pitkiä päiviä/iltoja yksin kotona. Kyllähän lapsi pärjää, tottakai, he kun sopeutuvat helposti eikä heillä ole vaihtoehtojakaan.

 

näin varmaan onkin. Siltikin ainakin mutu-tuntumalla uskon, että lapsuuteni maisemissa oli vähemmän huumehörhöjä ja liikenettä kuin nykyään. Toki 70-luvullakin oli huumeita, ei tosin pikkulähiössä niin helposti saatavilla kuin tänään ja oli liikennekuolemiakin, ehkä enemmänkin aikaa ennen turvavöitä ja- istumia.
Ehkäpä silloin oli ihmisillä astetta syvempi (edes hivenen) luottamus toisiin ihmisiin. Kaupan ulkopuolelle jätettiin vauvat vaunuissa nukkumaan jne.

Ainakin se on selvää, että asioista tiedottaminen on nykyään ihan toista kuin aikaisemmin. Mun luokkakaverini tapettiin 1977 ja siitä oli parin rivin uutinen Hesarin jollain sisäsivulla. Jos tappo olisi tapahtunut tänään, se olisi iltapäivälehtien lööpeissä ja asiaa vatvottaisiin mediassa useiden päivien ajan.

Mullakin on käsitys, että oma lapsuuteni oli paljon turvallisempaa aikaa kuin mitä nyt eletään. Mutta pitääkin huomioida juuri tuo tapahtumista tiedottaminen sekä se, että uutisia ei tullut telkusta tunnin välein ja lapset eivät niitä uutisia edes nähneet. Maailma ei ehkä ollut yhtään sen parempi paikka, me tenavat vaan emme tienneet sitä

Lisäys: Ja vielä tuli mieleeni, että vaikka 70-luvullakin oli jengitappeluita, niin turpaansa saaneet purivat vaan hammasta ja pitivät mölyt mahassaan. Nykyään pienestäkin tönäisystä tehdään rikosilmoitus. Mikä ei sinällään ole yhtään huono asia.

toki noinkin. Ja median mässäily kaikilla kauheuksilla onkin yksi mörkö lasten elämässä. Ehkä osin tunnesyistä, jostain lapsuusajat kultaavasta nostalgiasta, sitä myös tahtoo nähdäkin oman lapsuutensa turvallisempana.
Silti väitän, että nykyään tapahtuu asioita, joita lapsuudessani ei tapahtunut. Silloin ne väkivallan kasvot olivat toisenlaiset, tai ainakaan julkisuuteen ei tullut kamalia uutisia koulusurmista, jossa useat ihmiset olisivat kuolleet koulutoverinsa luodista. Sellaisen tapauksen muistan, jossa oppilas tappoi opettajan lapiolla, vai oliko se sittenkin niin, että opettaja tappoi oppilaan, muistaisiko kukaan tätä?

 

Mä veikkaan, että nykypäivänä annetaan niin valtavia vaatimuksia vanhemmuudelle, ja jos "määrätyistä" kaavoista uskalletaan poiketa, se on melkeen sit heti suurinpiirtein lastensuojelun asia. Ennen elettiin arkea rennommin, ja käytettiin maalaisjärkee monien asioiden arvioimisessa. Ja jos jotain päätit tehdä, ei heti ollu koko naapurusto ja suku arvostelemassa ja paasaamassa kuinka väärin se on.

Ohan jotkut nykysuositukset ihan hyviä (liittyen vaikka nyt kiinteide ruokien alotukseen jne), mutta kyllä tuntuu, että tosi monelta on ihan se maalaisjärjen käyttö hakusessa, ei oikein meinata osata tai uskaltaa tehdä yhtään mitään, jos siihen ei saada tukea neuvolantädiltä tai joltakin muulta taholta... Ja paineet on kovat, kuinka osaisi sitä omaa lasta hoitaa niiden kultaisen keskitien ohjeistuksen mukaisesti, jottei siihen olisi muilla sanomista... Ja unohdetaan, että jokainen äiti tuntee oman lapsensa parhaiten, eikä kannattaisi niin kovasti vertailla sitä naapurin Villeä siihen meidän Kalleen...

just. monet lukevat opaskirjoja sen ekat 3v ja sen jälkeen ei kasvateta tai vahdita enää ollenkaan.

 

oon ap:n kanssa samaa mieltä. Mä luotan lapsiini muttei se tarkoita että koti ois pelkän vapaakasvatuksen paikka. Rajat löytyy ja käytöstavat.

Tottakai lapsiin pitääkin luottaa, mutta heidän kohtalot ei ole aina meidän luottamuksesta kiinni. Mä luotan että tyttöni osaa kieltäytyä namusedän tarjoamista karkeista, mutta jokatapauksessa hänet voi joku siepata mukaansa. Se ei ole enää mun luottamuksesta kiinni.

 

on muuttunut paljonkin.
esim. lapsia huostaanotetaan kymmenkertaisesti.
ennen hyssyteltiin ongelmia. oltiin hiljaa vaikka tiedetiin.
nykyään kyttäämällä kytätään, jos joku kerran tekee virheen, soitetaan lastensuojeluun.

On kuitenkin hyvä muistaa, että aikaisemmin esim perheväkivalta ei ollut lainvastaista. Kunhan ei puolisoaan tai lastaan tappanut.

 

Voisko osasyy olla se, että tää maailma on asteen julmempi nyt?
Sekopäitä liilkkuu enempi nyt kun joskus..

Juu, tämä on totta! Maailma on RAAKA.

En usko maailman muuttuneen, enkä ihmisten.

Minä taas uskon. Aiemmin tapeltiin jossain tutuissa porukoissa ja tapettiin tuttuja ihmisiä. Nykyään tapetaan ihan ketä vaan, missä vaan, ilman mitään järkevää syytä. Kyllä mun silmiin maailma on raaistunut.

En usko esim. paranoidisen skitsofrenian olevan pelkkä nykyajan sairaus. Ennen muinoin omassa kylässä oli rajoittuneet vaihtoehdot, keitä lahdata äänten käskystä. Nykyään pääsee lentokoneella muutamassa tunnissa minne vain ja tuliaseita on saatavilla pommeista puhumattakaan.

Teknologia muuttunut, ihminen ei.

Noin niinku ohimennen, et aika suppea käsitys paranoidisesta skitsofreniasta..

 

Mä olen kanssa ap:n kanssa ihan sama mieltä. Meillä oli taaperojumpassa hiukan eri linjat erään äitin kanssa kun hän ihmetteli, kun annoin 2-vuotiaan laskeutua portaita yksin. Ja vielä enemmän ihmetteli, kun sanoin molempien lapsien kulkeneen jo alle 1-vuotiaana portaissa ilman että pidin kiinni. Ja minä ihmettelin kun hänen 2-vuotiaansa ei saanut kiivetä sängylle ettei vaan putoa sieltä. Minä:"Onko se parvi?" Hän: ei kun ihan tavallinen sänky. whaaaat?

Ja tosiaan, tosta lapsien liikkumisesta.. ihan 6-vuotiaasta asti olen liikkunut lähinnä yksin kylillä, ja yksin mennyt uimaankin. Tosin uimataito oli tosi hyvä.

6v on aivan liian pieni liikkumaan yksin kylillä, saati uimaan ilman valvontaa!!

 

oon ap:n kanssa samaa mieltä. Mä luotan lapsiini muttei se tarkoita että koti ois pelkän vapaakasvatuksen paikka. Rajat löytyy ja käytöstavat.

Tottakai lapsiin pitääkin luottaa, mutta heidän kohtalot ei ole aina meidän luottamuksesta kiinni. Mä luotan että tyttöni osaa kieltäytyä namusedän tarjoamista karkeista, mutta jokatapauksessa hänet voi joku siepata mukaansa. Se ei ole enää mun luottamuksesta kiinni.

ei ole ei,mutta lapsen voi vaikka siepata koulumatkalla

 

on muuttunut paljonkin.
esim. lapsia huostaanotetaan kymmenkertaisesti.
ennen hyssyteltiin ongelmia. oltiin hiljaa vaikka tiedetiin.
nykyään kyttäämällä kytätään, jos joku kerran tekee virheen, soitetaan lastensuojeluun.

On kuitenkin hyvä muistaa, että aikaisemmin esim perheväkivalta ei ollut lainvastaista. Kunhan ei puolisoaan tai lastaan tappanut.

Niin, musta se on vaan hyvä asia että se on nykyään lainvastaista. Ja soitetaan sinne lastensuojeluun jos tarve vaatii.

 

oon ap:n kanssa samaa mieltä. Mä luotan lapsiini muttei se tarkoita että koti ois pelkän vapaakasvatuksen paikka. Rajat löytyy ja käytöstavat.

Tottakai lapsiin pitääkin luottaa, mutta heidän kohtalot ei ole aina meidän luottamuksesta kiinni. Mä luotan että tyttöni osaa kieltäytyä namusedän tarjoamista karkeista, mutta jokatapauksessa hänet voi joku siepata mukaansa. Se ei ole enää mun luottamuksesta kiinni.

ei ole ei,mutta lapsen voi vaikka siepata koulumatkalla

Tottakai, mutta mitä tarkoitat luottamuksella? Mä annoin vaan esimerkin, että aina lapsen kohtalo ei ole sun luottamuksesta kiinni.

 

Niin, musta se on vaan hyvä asia että se on nykyään lainvastaista. Ja soitetaan sinne lastensuojeluun jos tarve vaatii.

Olen samaa mieltä.

 

Mä mietin, että johtuisikohan nykyinen turvattomuuden tunne pitkälti yhteisöllisyyden puutteesta? Ja siitä, että ihmiset eivät juurikaan tunne edes naapureitaan? Voidaan elää kymmenenkin vuotta samassa kerrostalossa eikä tiedetä, missä kerroksessa se C-portaan mies asuu, vaikka nähdään joka päivä pihassa.

 

traumaterapeutti sanonut: että nykyään mut olisi kiirelliisesti huostaanotettu mun kokemusten takia. 80-luvulla riitti, että vanhemmat oli naimisissa ja heillä oli työpaikka= kaikki hyvin.
Nykyinen suuntaus on pelkästään hyvästä! Lapset saa olla lapsia, jos 4vuotias hortoilee kadulla yksinään, puututaan jos 12v hoitaa pienempiä sisaruksiaan säännöllisesti päivittäin kysellään perheen oloja jne. LAPSEN parhaaksi!
Yhdenkään lapsen ei tarvitse olla peloissaan, kantaa liikaa taakkaa. Ja tiedän, että pohjoismaissa lapset vieläkin joutuvat itsenäistymään liian varhain vieläkin, joten uskomaton avaus kaikin puolin

 

Vaikka luottaisi lapsiinsa, ei aina voi luottaa muihin ihmisiin. pedofiileja ym. hulluja liikkuu paljon.

 

Ja entisaikaan verrattuna oli yleisempää, että niitä lapsia kasvatettiin yhdessä eli oli enemmän vahtijoita.

Tuo on varmasti ainakin yksi syy. Mä elin lapsuuteni 60-luvulla helsinkiläisessä lähiössä. Lähes jokaisessa talossa oli siihen aikaan talonmies ja talonmies kyllä nappas niskavilloista kiinni, jos lapset meinasi pahojaan tehdä. Ja pahanteoksi laskettiin myös itsensä tai toisten vaarantaminen.

näin tekee meidän talonmies edelleen... ihanaa.
kuulumme siihen harvinaisuuteen että meillä on vielä oma talonmies! toiminut tässä talossa talonmiehenä jo 35 vuotta!

 

Olin minäkin yksin ihan pienenä ja menin ties missä, se ei silti tarkoita että olisi hyväksyttyä. Tottakai pitää rajoittaa ja suojella vielä kun on tarve. Haloo!

 

Miksi pitää verrata vanhaan aikaan? Ennen moni asia oli huonommin. Lasten ja naisten oikeudet ja hyvinvointi ovat parantuneet roimasti entisestä.

 

Mä oon paljon miettinyt näitä asioita. Ja voi voi, niin on nykyään maailma pelottavampi paikka. Tuntuu että on sellainen pelko ilmassa jatkuvasti, kun tässä pääkaupungissa ja julkisissa liikkuu. Liikaa hulluja tullut minunkin eteeni näin aikuisiällä kuin nuoruudessa, sekä paljon kamaluuksia tapahtunut esim. lähipiirissä. Mutta kyllä sitä 80-luvulla oli varmasti yleisesti turvallisempaa kun itse olin lapsi, vaikka itsekin monta kertaa törmäsin puskarunkkareihin jne (onneksi mitään ei tapahtunut, ja miksiköhän niitä ei enää nyt aikuisiällä ole nähnyt?? Ei kyllä yllätä, joten sekin syy miksi en laske pientä lastani varmasti kauemmas omalta pihalta tiettyyn ikään asti, saa nyt nähdä mihin ikään).
Suomalainen yhteiskunta on kyllä jollakin tavalla henkisesti sairas, jännittynyt jne.
Ja alkoholilla sitten yritetään helpottaa, joka vaan pahentaa asioita loppupeleissä.
En kuitenkaan väitä, etteikö muissakin maissa olisi pelottavaa, kyllä on kokemusta siitäkin, suurkaupungeissa matkailleena.

Niin että miksiköhän haluaisin muuttaa lapseni kanssa maalle...??

 

Hmm... Luulenpa että niitä hulluja hörhöjä oli sillon ennenki.

Ja turvallisuusjutut... Kuolemaa ei pysty välttämään vaikka mitä turvajuttuja olis, jos ei lähe yhellä konstin täältä, ni sitte toisella. Jos ei esim auto-onnettomuudessa, ni sit vaikka sairauden myötä... Ihan hyvähän se on turvallisuusjuttuja olla, kuhan ei niissäkään liian pitkälle mennä.

 

Musta tuntuu, että lapset ei enää nykyään saa tehdä mitään yksin.

Sillon kun mä olin pieni, niin pikkusiskon kanssa ulkoiltiin yhdessä, ikää oli mulla 5vee ja siskolla 3 vee. Ei meitä kukaan vahtinut, kun leikittiin naapurin lasten kaa, jotka oli samanikäisiä. Nykyään ollaan heti luuri kourassa soittamassa lastensuojeluun, jos naapurin 5vee minnapetteri pyöräilee yksin pihassa.

Samoten kaikki muu. Kyllä mä jo ekalla luokalla olin yksin kotona moniakin tunteja, kun vanhemmat oli töissä. (lomalla) Pyöräilin kaverille, ja mentiin uimaan (hui kauhistus, ilman valvojaa), kylille tai leikkikentälle tai mihkä milloinkin. Oltiin lapsenvahtinakin 12-13 veenä ihan yön yli, eikä sekään ollut mitenkään ihmeellistä.

Miten tää on muka näin muuttunut? Nykyään lapsi ei saa tehdä yksin yhtään mitään, ennen kuin täyttää 18 vee.

En jaksa lukea ketjua, vastaan vain ap:n kyssään.
Minusta meillä ollaan menty järkevämpään suuntaan. Ei tarvitse kovinkaan paljon seurata maailmanmenoa huomatakseen, ettemme enää elä lintukodossa. 7-vuotias on melko turvaton liikkuessaan yksin esim. kaupungissa. 7-vuotias ei myöskään välttämättä ymmärrä vielä täysin ajankulua eikä ole valmis muutenkaan kantamaan vastuuta itsestään. Olen minäkin ollut yksin öitä jo 6-vuotiaana, mutta en koskaan olisi niin vastuuton ja ymmärtämätön vanhempi, että haluaisin samaa omalle lapselleni!
Miksi 3-ja 5-vuotias ulkoilisivat keskenään? Onko isompi vastuussa pienemmästään? Lapsia kuolee eniten kotonaan, kotipihoillaan tapaturmissa, esim. hukkumalla, putoamalla. Voi jäädä auton alle tai mitä tahansa muuta. Jaksaisitko kantaa sellaista vastuuta loppuikäsi, jos lapsi kuolee tai vammautuu? Minä en. Eikä jaksa viisivuotiaskaan, siitä olen varma.
Enkä jättäisi lapsiani 12-13-vuotiaiden vahdittaviksi yön yli. Sen ikäinen on vielä lapsi. Ja monessa muussa maassa alle 12-vuotiaan jättäminen yksin ilman valvontaa on rikos! Meillä ollaan huomattavasti huolettomampia...

 

Se mikä on jäänyt vähemmälle huomiolle, on ympäristön muuttuminen. Ennen lasten temmellsykenttää oli koko lähiympäristö. Nykyään on aidoin suljetut leikkipuistot, lapset on kasrinoitu pienille alueille. Sen kyllä huomaa; taajamissa ajetaan kovempaa kuin ennen ja huomaavaisuus jalankulkijoita kohtaan on muutenkin kadonnut. En minä ainakaan päästäisi 5-vuotiasta yksin kuin omaan pihaan täällä pk-seudulla.

Kerran kun kuljin paljon lapsen jäljessä, joku pysäytti lapsen ja kysyi, onko hän yksin liikenteessä. Tuli todella hyvä mieli, että joku kiinnitti huomiota ja välitti lapsesta, joka olisi liian pieni liikkumaan itsekseen.

Se missä on tapahtunut muutos huonompaan on vastuun poistaminen lapsilta kokonaan. Monien lasten ei tarvitse tehdä kotona juuri mitään, ei osallistua isovanhempiensa auttamiseen, pihatöihin, pikkuostosten hakemiseen tms. Jopa omien lelujen kerääminen on monissa perheissä äidin työtä.

 

Täytyy toki myös muistaa ettei maailma ole samanlainen mitä 20-30 vuotta sitten.
Mun lapsuudessa oli turvallista ulkoilla kerrostalon pihalla. Ei siihen aikaan maailma ollut vielä näin paha. Pedofiilit ei vaanineet joka nurkan takana, ei ollut nettiä, mainonta ei tihkunut nuorten naisten puolialastomia kuvia. Ihmiset eivät kärsineet yhtä paljon stressistä, mielenterveysongelmista. Ei ollut tämän tästä poliisit piirittämässä pyssyn kanssa heiluvan asuntoa. Avohoitopotilaita ei ollut kadut pullollaan.

 

mä sanosin, että eniten on muuttunut se ,että ihmisillä ei oo enää sellasta yhteisöllisyyttä kuin mitä oli ennen vanhaan. ei tunneta edes sitä naapuria. tätä taustaa vasten mä ymmärrän hyvin, että lasten menemiset on ihan erilaisia ku sillon ennen.

ja mikähän siinäkin on, että aina romantisoidaan niitä vanhoja aikoja ? ( itsekin siihen syyllistyn kyllä ) "ennen oli kaikki paremmin" sanotaan usein asiassa kuin asiassa. vaikka joka ikisellä aikakaudella on ollut omat ongelmansa ja taakkansa.

 

Suomessa on lapset turvallista ulkona

Epäilen että sukulaistyttö joka raiskattiin 6 vuotiaana naapurustossa asuvan miehen toimesta on eri mieltä. Tyttö huijattiin puistosta mukaan miehen luokse.

Olen sitten mieluummin vaikka ylisuojeleva mutta juuri tällaisilta kauheuksilta haluan lapseni varjella. Oma vanhin tyttö 6-vuotias ja ajatuskin että joutuisi jotain tuollaista kokemaan on hirvittävä:=(