Toggle sidebar

Musta tuntuu että petin terapeuttini ja nyt mua ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

"..."

Vieras
oon käyny jonku aikaa hypnoositerapiassa ja viimeisimmässä istunnossa en kuulemma
käyttäytynyt odotetulla tavalla. Minun olisi kuulemma pitänyt regoida edes jotenkin kaikkiin
negatiivisiin tunteisiin joita olen padonnut sisälleni. En kuitenkaan "pystynyt" siihen. Osittain siksi
että aina kun olen reagoinut johonkin minulle tehtyyn vääryyteen, olen saanut selkääni äidiltäni.
Mies hiljensi minut vain kerran, mutta se riitti. osaan lukea hänen reaktioitaan niin hyvin
että tiedän hiljentyä.

Nyt mua pelottaa mennä uudestaan tuonne, koska jos se odottaa mun reagoivan näihin tunteisiin
niin se on väärässä... huoh, Kuinka nämä mielen ongelmat voi olla näin vaikeita??

Mä menin hakemaan apua painonhallintaan ja makeanhimoon ja tässä sitä nyt ollaan.
Narsistisen äidin syyllistämällä kasvatettu lapsi joka on kaikkien kynnysmattona...
Kuinkahan siitä stigmasta pääsee eroon????
 
Kuulostaa, ettei tämä suhde nyt oikein toimi. Ei sinun terapeuttisi kuuluisi syyllistää sinua siitä, ettet reagoi "odotetulla tavalla". Mitä hittoa? Sinunhan ehdoillasi terapian kuuluu edetä...
 
ja musta tuntuu ettei nää käynnit riitä kasvattamaan sitä luottamusta jota siihen reagoimiseen vaadittais... Eli siihen en ole valmis vaikka muuten luotankin tähän ihmiseen, jotenkin. Ainakin olen kertonut asioita joita kukaan ei ole tiennyt.
Minun luottamukseni on rikottu / minut on petetty monesti ja mitä julmimmilla tavoilla. En usko että kykenen murtamaan tätä patoa kovinkaan äkkiä...
 
[QUOTE="vieras";27488850]Ei terapian kuulu olla helppoa ja mennä asiakkaan ehdoilla. Terapeutin pitää haastaa potilasta niin kuin oppositio haastaa hallituksen toimia.[/QUOTE]

Tästä olen eri mieltä ja samoin oma terapeuttini joka on ihan huippu. Ollaan keskusteltu nimenomaan tästä että voi mennä vuosia ennen kuin on valmis käymään vaikeat tunteet läpi eikä sitä voi nopeuttaa sanomalla, että toimit nyt väärin.
 
[QUOTE="vieras";27488850]Ei terapian kuulu olla helppoa ja mennä asiakkaan ehdoilla. Terapeutin pitää haastaa potilasta niin kuin oppositio haastaa hallituksen toimia.[/QUOTE]

Haastaa, joo. Ehkei kuitenkaan syyllistää, jos toivottua reaktiota ei tule, vaan yrittää jotain toista kautta?

Voiko ylipäätään terapiassa reagoida "väärin"? Onko se muka koe, jossa voi epäonnistua?
 
[QUOTE="vieras";27488869]Tästä olen eri mieltä ja samoin oma terapeuttini joka on ihan huippu. Ollaan keskusteltu nimenomaan tästä että voi mennä vuosia ennen kuin on valmis käymään vaikeat tunteet läpi eikä sitä voi nopeuttaa sanomalla, että toimit nyt väärin.[/QUOTE]

Juuri näin ajattelen minäkin.

Ja sitä paitsi näkisin niin, että sanomalla potilaan reagoivan "väärin", terapeutti yrittää ohjailla ja kanavoida potilaan tuntia oman tahtonsa mukaan, eikä suinkaan käsitellä niitä todellisia tunteita.

Ap:n tapauksessa hyvä terapeutti olisi lähtenyt pohtimaan, MIKSEI ap pysty reagoimaan negatiivisiin tunteisiin (vielä). Näin ainakin minun mielestäni.
 
[QUOTE="...";27488870]Haastaa, joo. Ehkei kuitenkaan syyllistää, jos toivottua reaktiota ei tule, vaan yrittää jotain toista kautta?

Voiko ylipäätään terapiassa reagoida "väärin"? Onko se muka koe, jossa voi epäonnistua?[/QUOTE]

No, kyllä se kuitenkin sanoi että hän yrittää kasvattaa tätä luottamusta että minä voisin reagoida siten, että pystyisin - mikä se paras sana nyt olisi - "eheytymään". Mä en vain tiedä onko mulla varaa
tuohon terapiaan kun se on aika kallis, kuitenkin tiedostan ongelmani ja niihin ongelmiin johtaneet
syyt ja ne on todellakin sellaisia syitä että ne pitäis selvittää.

Terapeuttini mielestä minun pitäisi katkaista välit omaan äitiini. Siinä menisi lapsiltani isovanhemmat,
luultavasti sisarukseni ja koko suku kääntäisi selkänsä minulla ja alkaisi tämä syyllistäminen.
He eivät tiedä, tai osaa kuvitella minkälainen narsisti äitini on. Mutta siinäpä pulma, mitä tehdä...

Haastetta on jo siinä että uskaltaisin kertoa näistä asioista siellä.... Se on aika vaikeaa.
 
[QUOTE="...";27488879]

Ap:n tapauksessa hyvä terapeutti olisi lähtenyt pohtimaan, MIKSEI ap pysty reagoimaan negatiivisiin tunteisiin (vielä). Näin ainakin minun mielestäni.[/QUOTE]

En uskalla reagoida. olen aina saanut kokea väkivaltaa jos näin on käynyt. joko äitini taholta
tai mieheni (toki vain yhden kerran) mutta se riitti...
 
[QUOTE="Alkup";27488896]No, kyllä se kuitenkin sanoi että hän yrittää kasvattaa tätä luottamusta että minä voisin reagoida siten, että pystyisin - mikä se paras sana nyt olisi - "eheytymään". Mä en vain tiedä onko mulla varaa
tuohon terapiaan kun se on aika kallis, kuitenkin tiedostan ongelmani ja niihin ongelmiin johtaneet
syyt ja ne on todellakin sellaisia syitä että ne pitäis selvittää.

Terapeuttini mielestä minun pitäisi katkaista välit omaan äitiini. Siinä menisi lapsiltani isovanhemmat,
luultavasti sisarukseni ja koko suku kääntäisi selkänsä minulla ja alkaisi tämä syyllistäminen.
He eivät tiedä, tai osaa kuvitella minkälainen narsisti äitini on. Mutta siinäpä pulma, mitä tehdä...

Haastetta on jo siinä että uskaltaisin kertoa näistä asioista siellä.... Se on aika vaikeaa.[/QUOTE]

Musta alkaa kyllä tuntumaan, että terapeutti ei toimi niin kuin "pitäisi" Minusta terapeutin ei pidä lähtäe sanomaan, että mitä potilaan PITÄÄ tehdä (eri asiat tietenkin ääripäätilanteet) Toki sun pitää itse itsellesi selvittää, että mikä on parasta juuri sinulle, koska joskus täytyy olla itsekäs pystyäkseen olemaan onnellinen.
 
no ei tässä kummonenkaan terapeutti tarvitse olla kun vetää/olet itsekin vetänyt johtopäätöksen, että olet lohtusyöjä. Syöt mm sen takia, ettet ole saanut hyväksyntää, kehuja äidiltäsi, jostain sitä hyvää oloa pitää saada. Ja nyt aikuisena ymmärrät äitisi olevan/olleen luonnehäiriöinen p..ka, joka ei osannut kehuja tai haleja antaa ns oikealla tavalla. Hänen luonnehäiriönsä ei ole sinun vikasi ja pääset siitä ylitse aivan varmasti mm muiden ns normaalien ihmissuhteiden avulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nooh:
Kohdistuiko tämä äitisi narsistinen käytös vain sinuun, vai kuinka sisaruksesi eivät tästä piirteestä tiedä?
Click to expand...

Äitini narsistinen käytös kohdistui vain minuun. Muista sisaruksistani en tiedä sitten kuinka ovat suhtautuneet
tähän, mutta sen tiedän että he omaavat nämä äitimme narsistiset piirteet. Minua on pahoinpidelty henkisesti
sekä fyysisesti ja kaikki ilot surut yms on "palkittu" herkuilla ja syömisillä. Tämän tiedän itsekin, että
kyse on lohtusyömisestä sekä kaikki muut siihen liittyvät ongelmat, mutta itse en pysty näitä
ongelmia ratkomaan.

Tämä on suurin ongelma: Kun puhun äidistäni "pahaa", tulee siitä syyllinen olo. En osaa rakastaa
itseäni ja kaipaan hyväksyntää koko ajan (johtuen luultavasti äidistäni) Nämä ongelmat ovat
syvällä enkä yksin niitä osaa setviä.

Ja kuinka ollakaan, olen "saanut" miehekseni narsistin, jokseenkaan hän ei ole niin paha kuin äitini.
... nii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ssssssssssss:
no ei tässä kummonenkaan terapeutti tarvitse olla kun vetää/olet itsekin vetänyt johtopäätöksen, että olet lohtusyöjä. Syöt mm sen takia, ettet ole saanut hyväksyntää, kehuja äidiltäsi, jostain sitä hyvää oloa pitää saada. Ja nyt aikuisena ymmärrät äitisi olevan/olleen luonnehäiriöinen p..ka, joka ei osannut kehuja tai haleja antaa ns oikealla tavalla. Hänen luonnehäiriönsä ei ole sinun vikasi ja pääset siitä ylitse aivan varmasti mm muiden ns normaalien ihmissuhteiden avulla.
Click to expand...

Joo, mutta valitettavasti se, että tiedostaa itse ongelman luonteen, ei aina riitä sen korjaamiseen. Siihen tarvitaan yleensä sitä ulkopuolista apua.
 
[QUOTE="alkup";27489767]
Tämä on suurin ongelma: Kun puhun äidistäni "pahaa", tulee siitä syyllinen olo. En osaa rakastaa
itseäni ja kaipaan hyväksyntää koko ajan (johtuen luultavasti äidistäni) Nämä ongelmat ovat
syvällä enkä yksin niitä osaa setviä.
[/QUOTE]

Tämän muuten huomasi aika hyvin siitäkin, että aloit heti puolustella kyseistä terapeuttia kun muut häntä kritisoivat...

Voimia. Uskon että vielä pääset ongelmistasi yli!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Tämän muuten huomasi aika hyvin siitäkin, että aloit heti puolustella kyseistä terapeuttia kun muut häntä kritisoivat...

Voimia. Uskon että vielä pääset ongelmistasi yli!!
Click to expand...

Juuh... ja arvakkaa onko tämä kamalaa, tiedostaa ongelma, mutta ei saa sitä korjattua!
en tiedä kauanko tällaisesta "parantuminen" kestää ja kestääkö kantti?

Kerroin yhdelle ystävälleni äidistäni, ja hän sanoi huomioineensa, että silloin kun äitini puhuu minulle, hänen kasvonsa muuttuvat kuin kiveksi, ilmeettömäksi. Muiden kuullen hän itse yliarvostaa itseään ja
kehuu, kuinka minä(siis tyttärensä) ei pärjäisi ilman häntä. Kun puhun äidille, olen kuin ilmaa,
Jos pyydän apua, alkaa kamala voivottelu siitä että hänen elämänsä suunnitelmat menevät uusiksi
ja voivoivoivoi mutta KAI MINUN SITTEN PITÄÄ SINUA AUTTAA KUN ET SINÄ MUUTEN PÄRJÄÄ.

mä vihaan sitä ihmistä, tulen huonovointiseksi heti kun joudun ajattelemaankin häntä. En kestä
hänen kosketustaan tai haalaamistaan. jälkimmäinen tuottaa suorastaan fyysisen pahan olon
jos joudun halaamaan äitiäni (pakotettuna aina).
 
Ihmiset, joita on kasvatettu syyllistämnällä syyllistyvät kaikesta. Eli luultavasti terapautti ei edes tiedä syyllistäneensä kilttiä ihmistä, joka on oppinut pienestä pitäen että negatiivisia tunteita ei saa näyttää ja niiden näyttämisestä seuraa aina jotain pahaa.
Se syyllistyminen on asa tuota "sairautta", jota terapiassa käydään hoitamassa.
 
[QUOTE="Alkup";27489904]pitääkö mun nyt sitte kertoa tolle terapeutille seuraavalla kerralla että tuli syyllinen ja ahdistunut olo siitä, etten käyttäytynytkään odotetulla tavalla?[/QUOTE]

Jos haluat asiassa päästä eteenpäin. Terapeutti ei voi parantaa ketään, vaan siihen tarvitaan omaa työtä ja ennen muuta uskallusta tehdä ennenkuulumattomia asioita eli kohdata ne vaikeat asiat.

Mutta miksi ihmeessä olet äitisi kynnysmatto? Miksi et aseta äidille rajoja ja osoita että pärjäät? Ei ketään, ei edes äitiä, tarvitse halata tai rakastaa vaan siksi, että se on äiti. Rakkaus ja kunnioitus pitää ansaita ja ihmisellä on velvollisuus itseään kohtaan pelastaa itsensä tuhoavilta ihmissuhteilta ottamalla tarvittava määrä etäisyyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mutta miksi ihmeessä olet äitisi kynnysmatto? Miksi et aseta äidille rajoja ja osoita että pärjäät? Ei ketään, ei edes äitiä, tarvitse halata tai rakastaa vaan siksi, että se on äiti. Rakkaus ja kunnioitus pitää ansaita ja ihmisellä on velvollisuus itseään kohtaan pelastaa itsensä tuhoavilta ihmissuhteilta ottamalla tarvittava määrä etäisyyttä.
Click to expand...

Koska äitini on narsisti. Jos en soittele hänelle (juurikin siksi että alan voimaan pahoin) hän soittaa minulle
4-5 kertaa päivässä. jos en vastaa, hän lähettelee viestejä että olenko suuttunut tms. jos en vieläkään
vastaa, tulee viesti, onko jotain sattunut kerro nyt olen huolesta soikeana, ja jos tähän vastaan
(kuten olen oikeastikin) että en jaksa puhua, alkaa viestipommitus, että kyllä omalle äidilleen
täytyy jaksaa puhua oma äiti on oma äiti jne. Ja sitten hän puhuu omista ongelmistaan jne...

Tuollaista se on. Jos et ole narsistin kasvattama, et voi tietää miksi olen tällainen...
 
Aloita vaikka rakastamalla itseäsi, arvosta hyviä puoliasi. Ja miksi pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka tuottavat jatkuvaa huonoa oloa, alemmuutta, vaikka olisi oma äiti. Hän ei tule muuten koskaan muuttumaan, sinun ehkä pitää miettiä miten ns pelastat itsesi, oman elämäsi ja tulevaisuutesi. Vai mitä valintoja pitäisi sinun tehdä, siinä sivussa makeanhimo ja painojutut tod.näk.hoituvat.
 
  • Tykkää
Reactions: LisaMarie
[QUOTE="alkup";27489858]Juuh... ja arvakkaa onko tämä kamalaa, tiedostaa ongelma, mutta ei saa sitä korjattua!
en tiedä kauanko tällaisesta "parantuminen" kestää ja kestääkö kantti?

Kerroin yhdelle ystävälleni äidistäni, ja hän sanoi huomioineensa, että silloin kun äitini puhuu minulle, hänen kasvonsa muuttuvat kuin kiveksi, ilmeettömäksi. Muiden kuullen hän itse yliarvostaa itseään ja
kehuu, kuinka minä(siis tyttärensä) ei pärjäisi ilman häntä. Kun puhun äidille, olen kuin ilmaa,
Jos pyydän apua, alkaa kamala voivottelu siitä että hänen elämänsä suunnitelmat menevät uusiksi
ja voivoivoivoi mutta KAI MINUN SITTEN PITÄÄ SINUA AUTTAA KUN ET SINÄ MUUTEN PÄRJÄÄ.

mä vihaan sitä ihmistä, tulen huonovointiseksi heti kun joudun ajattelemaankin häntä. En kestä
hänen kosketustaan tai haalaamistaan. jälkimmäinen tuottaa suorastaan fyysisen pahan olon
jos joudun halaamaan äitiäni (pakotettuna aina).[/QUOTE]

No sitten sinun pitäisi ymmärtää poistaa tuollainen ihminen elämästäsi! Jos muu suku ei ymmärrä sinua, eivät myöskään he ansaitse sinun yhteydenpitoasi. Itse olen aloittanut paranemiseni eliminoimalla elämästäni kaikki ne ihmiset, joiden lähellä on paha olla. Se on ainoa tie parempaan elämään, niin kauan kuin siedät huonoa kohtelua tulet sitä myöskin saamaan. Ja et kai halua omien lastesi olevan narsistisen mummon vaikutuspiirissä?!?!?!? Tuollaisesta ihmisestä eroon pääseminen on vain ja ainoastaan hyvä asia!
 
  • Tykkää
Reactions: LisaMarie
[QUOTE="alkup";27489939]

Tuollaista se on. Jos et ole narsistin kasvattama, et voi tietää miksi olen tällainen...[/QUOTE]

Itseasiassa kyllä mä voin ymmärtää, itse olen läheisriippuvuudesta toipuva ja juuri siksi tiedän, että rajoja voi oppia asettamnaan ihan ketä kohtaan tahansa.
Ensin se todellakin pelottaa, mutta äidille voi oikeasti sanoa, että "nyt laitan puhelimen äänettömälle, minun ei tarvitse kuunnella tuollaista" Eka kerta on kamala, sydän hakkaa ja tulee läes paniikkohtaus, mutta kun muutaman kerran on "ollut tuhma" se käy kerta kerralta helpommaksi. Sitä huomaa, että minulle ei tapahtunutkaan mitään pahaa ja jos sillä toisella on pha olla ja se lähettää minulle törky viestejä, minä voin poistaa ne vaikka lukematta ja jatkaa elämääni, jos olen rajat kertonut eikä toinen suostu niitä kunnioittamaan.
Minä en ole vastuussa kenenkään muun tunteista eikä kukaan muu minun tunteista.
Täällä Omilla siivill on mahtavia tekstejä aiheesta.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa