Murskaavinta mitä sinulle on sanottu?

...mies sanoi minua huonoksi äidiksi... Tuo on järkyttävintä mitä minulle on koskaan sanottu.

 

Olin ollut kaksi kertaa aiemmin sängyssä. Sitten tapasin mieheni ja ensimmäisen rakastelu kerran jälkeen, kun selvisi, etten ollutkaan neitsyt, niin hän sanoi, että olin ollut kuin löysäksi naitu lutka.

 

Peruskoulun opettaja sanoi että olen roskasakkia eikä minusta tule ikinä mitään. Nykyään muisto suututtaa, silloin tuntui oikeasti hirveän pahalta vaikken sitä itselleni myöntänytkään.

 

Olin ollut kaksi kertaa aiemmin sängyssä. Sitten tapasin mieheni ja ensimmäisen rakastelu kerran jälkeen, kun selvisi, etten ollutkaan neitsyt, niin hän sanoi, että olin ollut kuin löysäksi naitu lutka.

Siis olet tuon tyypin kanssa edelleen?

 

prrrr, (lanka)puhelin soi
minä: haloo
nainen: onko "matti kotona"
minä: hmm, ei..kuka kysyy?
nainen: matin tyttöystävä, kukas sinä olet
minä: öh..matin vaimo ja lasten äiti..
nainen: me ollaan oltu yhdessä yli vuosi

silviissiin

 

[QUOTE="northern soul";28722016]Siis olet tuon tyypin kanssa edelleen?[/QUOTE]

Hyväksi mieheksi hän on osoittautunut. Tuskin enää edes muistaa, että on sanonut tuollaista. Laitan sen nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta.

Onneksi mies ei ole enää tuollaisia sammakoita päästellyt suustaan. Riidellessäkin hän aina pysyy aiheessa, eikä mene henkilökohtaisuuksiin. Sitä piirrettä arvostan hänessä suuresti. Ei tarvitse jälkeenpäin katua sanomisiaan. Tämä yksi emämoka jäi häneltä ainoaksi. Muuten olisikin entinen mies.

 

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

 

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

Oletko kuittaillut isällesi joskus tästä?

 

Mun isä on sanonut että musta ei tuu koskaan mitään. Eikä tullutkaan, itsetunto romuttui jo lapsena

 

Varmaan se kun mies jaksaa jatkuvasti muistuttaa kuinka huono äiti olen. Ja muutenkin vissiin ihan epänormaali ja viallinen hänen mielestään.

 

ap, tuo on kyllä todella rumasti sanottu. Vaikea olisi antaa anteeksi ja mahdotonta unohtaa.

Omalla kohdallani on pahinta ollut kuulla, että "Olisinpa valinnut sen toisen"
Todella ilkeästi sanottu, ihan kuin katuisi koko sitä kymmentä vuotta.

 

Vanhemmat tuoneet hyvin julki kuinka he eivät tarvitse minua (ollessani pieni). Sen muistan kai aina.

 

Voi en tiedä mikä on murskaavinta, niitä on niin paljon

 

mä olin just synnyttänyt 2-viikkoa sitten kuin mies(nykyään ex) sanoi, että mahalle pitäs tehdä jotain, eikä se ollut mitenkään iso tms. huomautteli muutenkin jos kropassa oli josain jotain "ylimääräistä".

 

Kun 2 luokallista kuudesluokkalaisia koulu"kavereita" hakkasi pulpetinkansiaan ja huusi "finni, finni!". Kärsin siis epäpuhtaasta ihosta (ja kusipäisistä luokkakavereista) peruskoulussa.

 

Niitä on niin monta mutta tässä muutama mikä on jäänyt muistiin:
-peruskoulun jälkeen luokkakaverini kirjoitti yleiseen kalenteriin " *** (minun nimeni) on mitätön".
-lapsen isä (entinen avokkini) haukkui monen monta kertaa huonoksi äidiksi ja huonoksi ihmiseksi kun opiskelin/olin kotiäitinä. Olin täysi nolla hänen mielestään, koska en käynyt oikeissa töissä.

 

Olin menossa synnyttämään lastani ja matkalla laitoin viestin asiasta lapsen isälle, kuten olimme aiemmin sopineet. Emme olleet siis yhdessä.
Vastaukseksi sain humalaiselta; toivottavasti kuolette synnytyksessä molemmat. (siis minä ja lapsi)

Kun emme ymmärtäneet kuolla, mies laittoi viestin myöhemmin, jossa toivoi minun löytävän uuden miehen itselleni, joka osoittautuisi pedofiiliksi.

 

"Ruma pullosilmä noita-akka. Olet niin ruma, ettet ikinä löydä miestä ja saa perhettä." Näin sanoi yläasteella yksi pahin kiusaaja.
Tuli muuten vuosi sitten baarissa hakemaan hitaille, kun ei tunnistanut. Arvatkaa lähdinkö?

 

[QUOTE="...";28722232]Olin menossa synnyttämään lastani ja matkalla laitoin viestin asiasta lapsen isälle, kuten olimme aiemmin sopineet. Emme olleet siis yhdessä.
Vastaukseksi sain humalaiselta; toivottavasti kuolette synnytyksessä molemmat. (siis minä ja lapsi)

Kun emme ymmärtäneet kuolla, mies laittoi viestin myöhemmin, jossa toivoi minun löytävän uuden miehen itselleni, joka osoittautuisi pedofiiliksi.

[/QUOTE]

No sähän olet isän lapselles valinnu :O

 

entinen tukioppilas yläasteella sanoi: sä suski oot niin ruma ettet ikinä tuu saamaan miestä itelles..

nojoo, en ole kaunis enkä rikas, enkä jakele itteeni tosta vaan.. mut eip oo ollunna herraseurasta pulaa

 

Lapseni syntyi ennenaikaisesti (rv25+1). Mieheni työnantaja sanoi, että "eikö se olisi parempi, että se kuolisi" ja eräs toinen herrasmies, että olen niin lihava, että lapsi syntyi aikaisin, koska sillä ei ollut tilaa.

Kaikkein raskainta, satuttavinta ja musertavinta ja mieleen jääneintä oli kuitenkin se, kun lääkäri kertoi, että lapsella on vaikea aivoverenvuoto, joten hän joko kuolee tai on vaikeasti monivammainen. Luojan kiitos oli väärässä. Minulla on terve tyttö, jota lääkäritkin ihmettelee. Kuitenkin muisto siitä, kun päivä synnytyksen jälkeen katastrofaalisessa mielentilassa sain kuulla tiedon asiasta,särkee vieläkin sydäntä.

 

Ei ehkä murskaavaa mutta todella todella ärsyttävää on se vakio "No, vielä ehdit muuttaa mielesi", kun on puhe lasten hankkimisesta. Jotenkin se vain korpeaa, kun joillakin on tarve yliolkaisesti mitätöidä toisten valintoja. Varsinkiin kun emme ihan kelle tahansa omaa lapsettomuuspäätöstämme mainosta. Kyllä siinä tuntee koko omaa elämäänsä vähäteltävän tietyllä tapaa.

 

En osaa päättää onko se "ei musta oo ikinä faijaksi" vai yöllä vähän ennen kolmea puhelimessa kuultu "**** on ajanut tahalleen rekan keulaan ja menehtynyt".

Toinen noista, mutta voimakkuutta vaikea etenkään näin jälkikäteen vaikea arvioida, sillä kumpikaan ei ole sattunut enää pitkään aikaan.

 

Ei ehkä murskaavaa mutta todella todella ärsyttävää on se vakio "No, vielä ehdit muuttaa mielesi", kun on puhe lasten hankkimisesta. Jotenkin se vain korpeaa, kun joillakin on tarve yliolkaisesti mitätöidä toisten valintoja. Varsinkiin kun emme ihan kelle tahansa omaa lapsettomuuspäätöstämme mainosta. Kyllä siinä tuntee koko omaa elämäänsä vähäteltävän tietyllä tapaa.

Sama minulla, jopa lääkäreiltä olen saanut samanlaisia tokaisuja. "Olet niin nuori, mieli muuttuu monta kertaa", "nainen ei voi välttyä vauvakuumeelta" jne.

 

v...n huora. tai sit se kun soitettiin kolmen aikaan yöllä, et äitisi on kuollut.