Täällä myös yksi, jolla tutkimus oli helppo. :wave: Itselläni oli vain pienen pieniä menkkamaisia tuntemuksia. Tukoksia ei ollut, joten ehkä siksi oli niin helppo. Katetrin laitto voi joskus onnistua heti, joskus se ei mene heti niinkuin pitäisi. Itselläni yksi inseminaatio kirpaisi, sillä lääkäri joutui pihdeillä vetämään kohdunnapukasta kohdun suoraan, että sai katetrin ohjattua oikeaan paikkaan. Silloin tuli verta ja kyyneleet nousi silmiin. Mies huomasi sen ja tuli ottamaan kädestä kiinni. Mies on ollut mukana jokaikisellä klinikkakäynnillä, on ollut aivan ihana tuki ja haluan hänen näkevän, mihinkä pyöritykseen minä&kroppani joudutaan näissä hoidoissa. Punktionkin aikana silitteli koko ajan otsaani. :heart: Hoitoja on jo jonkin verran takana päin, eikä ne nyt jälkeenpäin ajateltuna ole olleet mitään ylitsepääsemättömän kamalia ja kivuliaita. Tuoville sanon, että rohkeasti sinne vain, jännitys ja pelko etukäteen on ihan normaalia. Sitten kun se tutkimus on tehty, niin se on tehty ja tiedätpä tuloksen! Jos peruisit sen, se harmittaisi varmasti jossain vaiheessa ja miettisit, että mitä jos olisit mennyt. Kyllä ainakin minusta on klinikalla pidetty aina hyvää huolta ja kysytty tekeekö kipeää ja kestänkö vielä. Ja kannattaa puhua kivun pelosta ja muustakin hoitajille ja lääkäreille, kyllä he varmasti kaiken avun antavat! Tsemppiä! Myös Veenalle! :hug: