Mun serkku tappoi itsensä ja sillä on ollut ihan kauhea elämä muutoinkin=(

[gg]

Serkkusi elämäntarina on kova ja kuulostaa siltä, että olet tehnyt voitavasti auttaaksesi häntä. Muista, että serkkusi lisäksi myös sinä kärsit koko tilanteesta, sinäkin olit vauvan läheinen ja sinun läheisesi joutui vankilaan äärimmäisissä olosuhteissa tehdystä teosta. Ole armollinen itsellesi, ei kukaan pysty kaikkeen tai kestä kaikkea, mitä eteen laitetaan. Ole kiitollinen itsellesi siitä kaikesta, mitä pystyit serkkusi eteen tekemään. Anna itsellesi lupa surra. Serkkusi varmasti haluaisi, että sinulla menisi elämässä hyvin, joten koita pitää itsesi pinnalla, äläkä ole liian kova itseäsi kohtaan.

mä koen olevani jotenkin vastuussa tästä koska olin hänelle se läheisin ihminen. pystyykö näitä traumaattisia tilanteita purkamaan jossain tietyssä paikassa siis onko jotain tahoa mikä on erikoistunut selviämään siitä jos on nähnyt jotain mistä ei meinää päästä yli. mulla on ollut tosi tuskainen olo ja jos tää jatkuu painajaisineen pitkään niin en oikeen tiedä mitä tehdä..

Kannattaa ottaa yhteyttä Itsemurhan tehneiden läheisten yhdistykseen, Surunauhaan. Heiltä saat tarvittaessa tietoa saatavilla olevasta avusta ja sinun kannattaisi varmasti soittaa myös heidän vertaistukipuhelimeensa, että pääsisit ajatustesi selvittelemisessä alkuun. Nettisivuilta löytyy lisää tietoa: http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/

 

[RM]

suuri halaus sinulle. itsekkin kolme läheistä viimeisen 3vuoden aikana menettäneenä, voin vain sanoa että voimia! kannattaa koittaa hakea apua, varmaan ensin lääkärin kautta, kannattaisi mennä jo pian koska olet varmasti vielä shokissa ja minulle sanottiin että mahdollisimman nopeasti kannattaa apua hakea, itse kävin työterveyden psygologilla ja perheneuvolan kriisiryhmässä, "ryhmässä" siis vain minä, mieheni ja kaksi työntekijää. se oli sitä ensimmäistä "shokkihoitoa" josta sanottiin että sinne pitäisi mennä n.1-5vrk:n kuluttua tapahtumasta. suuresti voimia sinulle äläkä jää miettimään asioita yksin. koskaan tuollaista ei unohda eikä siitä koskaan yli pääse mutta jollain tavalla tuska helpottaa tai pikemminkin muuttaa muotoaan ajan kanssa.