V
Virve
Vieras
Makaat sängyllä naama sonnasta ruskeana. Valkoiset hampaasi välkkyvät hymyilevien huuliesi lomasta. Tulen esittelemään sinulle valmista villasukkaa. Kehut sitä kauniiksi, ja minua taitavaksi. Katson kelloa. Johan sen Helmerin pitäisi tulla lenkiltä!
""Kudonko toisenkin?"" huokaan. ""Kudo vaan"", vastaat, ""minä jatkan vielä tätä mutakylpyä, jos vain sopii"".
Menen takaisin keittiöön, mutten nostakaan puikkoja pöydältä. Sen sijaan selailen päivän lehteä ja luen kiihottavia poliittisia artikkeleita. Ulko-ovi käy. Helmeri on palannut!
Helmeri suunta heti makuuhuoneeseen, ja nähdessään sinut sängyllä hän karjaisee kiimasta ja hyppää oitis selkääsi. Paskainen naamasi liiskaantuu pitsihelmaista tyynyä vasten, kun Helmeri työntyy perääsi kuin kuuma veitsi voihin. Voihkit himosta ja nautinnosta. Helmeri pumppaa peppuasi kuin viimeistä päivää.
Tuon keittiöstä sillipurkin ja avaan sen. Helmeri kääntää sinut selällesi ja jatkaa kimpussasi rehkimistä. Kaadan sillipurkin sisällön vatsallesi, rinnallesi, suuhusi. Lopuksi Helmeri vetää 25-senttisen aarteensa sisältäsi ja roiskii mätinsä huohottavaan suuhusi. Käärimme sinut yhteisvoimin lakanoihin ja viemme pihalle jäähtymään. Olet onnesta sekaisin ja veisaat puuvillan uumenista hallelujaa.
""Mitä ruokaa meillä on?"", Helmeri kysyy minulta. ""Uusia perunoita. Kudoin sukankin."" Kuljemme käsikkäin taloon. Sisääntultuamme lukitsemme oven.
""Kudonko toisenkin?"" huokaan. ""Kudo vaan"", vastaat, ""minä jatkan vielä tätä mutakylpyä, jos vain sopii"".
Menen takaisin keittiöön, mutten nostakaan puikkoja pöydältä. Sen sijaan selailen päivän lehteä ja luen kiihottavia poliittisia artikkeleita. Ulko-ovi käy. Helmeri on palannut!
Helmeri suunta heti makuuhuoneeseen, ja nähdessään sinut sängyllä hän karjaisee kiimasta ja hyppää oitis selkääsi. Paskainen naamasi liiskaantuu pitsihelmaista tyynyä vasten, kun Helmeri työntyy perääsi kuin kuuma veitsi voihin. Voihkit himosta ja nautinnosta. Helmeri pumppaa peppuasi kuin viimeistä päivää.
Tuon keittiöstä sillipurkin ja avaan sen. Helmeri kääntää sinut selällesi ja jatkaa kimpussasi rehkimistä. Kaadan sillipurkin sisällön vatsallesi, rinnallesi, suuhusi. Lopuksi Helmeri vetää 25-senttisen aarteensa sisältäsi ja roiskii mätinsä huohottavaan suuhusi. Käärimme sinut yhteisvoimin lakanoihin ja viemme pihalle jäähtymään. Olet onnesta sekaisin ja veisaat puuvillan uumenista hallelujaa.
""Mitä ruokaa meillä on?"", Helmeri kysyy minulta. ""Uusia perunoita. Kudoin sukankin."" Kuljemme käsikkäin taloon. Sisääntultuamme lukitsemme oven.