Mun on varmasti parempi luopua tuosta lapsesta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Todella väsynyt ja kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Todella väsynyt ja kyllästynyt

Vieras
Vaikka kovasti sitä rakastankin,en vaan yksinkertaisesti jaksa sitä enää.Täyttää kohta 3vuotta ja puhe on epämäärästä puuroa,ymmärtämisessä myös kovasti häikkää. Koko ajan puhuu todella isolla äänellä tätä omaa höpötystään,en jaksa kuunnella 12h vuorokaudessa. Päivän paras hetki on kun saan hänet illalla nukkumaan. Tekisi vaan mieli karjua hälle koko ajan että ole hiljaa ja mee pois mun silmistä,mutta saan itteni hillittyä,ja kovasti poikaa yritän huomioida ja pitää sylissä mutta vaikeaa se on itelle. Poika on päiväkodissa,missä huomaa eron muihin ikäisiinsä kun esim.ulkona saattaa vaan maata maassa jos ei saa koko ajan tahtoaan läpi tai jos kyllästyy niin alkaa siellä maassa heilumaan..Ei juuri hakeudu muitten lasten seuraan.
Äskenkin komensin lasta niin heti meni itkemään täyttä kurkkua sänkyyn..mitään ei saisi kieltää ja kaikki pitäisi antaa hälle heti,oli kyseessä sitten lelu tai vaikka kattila jos hän haluaa sen eikä saa niin itkee ja raivoaa todella kauan.
Olemme menossa tutkimuksiin sairaalaan,alussa olin innoissan asiasta mutta nyt tajusin että mitä sitten,eihän tämmösestä voi parantua,ihan sama tutkitaanko vai ei. Siksi olenkin miettinyt että luopuisin lapsesta,koska en osaa auttaa häntä,ehkä joku toinen osaisi ja hänellä olisi jonkin asteista toivoa elämään vielä,tällä hetkellä luulen että hän tulee jossain laitoksessa asumaan.
 
Koita nainen nyt tsempata, ihan rutistat itsestäsi nyt poikasi takia kaiken päättäväisyyden ja tarmon. Lasta voi auttaa monin eri keinoin kunhan oikea diagnoosi löytyy, myös sinulle voidaan tarjota apua ja tukea.
Se että annatko lapsesi pois on toki oma valintasi ja parempi se kuin asua äidin kanssa joka alkaa lasta halveksumaan kun on erilainen mutta jos otat avun vastaan voit vielä löytää hyvän äitiyden sisältäsi.
On kuitenkin pojalle iso tragedia että ihminen jota hän rakastaa eniten maailmassa antaa hänet pois.
 
Uhmaa ainakin osaksi. Hyvähän se on selvittää onko kaikki ok vai ei. Ei se että poika käyttäytyy noin ja ei puhu jne tarkoita että olisi kuitenkaan vammainen/laitoshoidon tarpeessa. Kehityksessä voi olla joitain viimästymiä. Sun kannattas varmaan hakea jotain apua itsellesi,soita vaikka neuvolaan.
 
Kyllä lastasi saatetaan pystyä lääkityksellä auttamaan.
Mutta sinäkin tarvitsisit nyt apua, ei lapsesta luopuminen saisi olla ainut vaihtoehto. Pyydä ihmeessä apua vaikka soskusta!
 
Sinä olet vain väsynyt ja ehkä masentunut.Nuo tunteet on aivan normaaleja ja aivan varmaan jokaisella sellasia välillä on,varsinkin uhmakkaan lapsen kanssa.Voisitko sinä käydä juttelemassa jossain tunteistasi ja pahasta olosta?Stemppiä!
 
Kauhealta ja tunteettomalta kuulostat tai sit olet todellakin väsynyt. Lasta tehdessä ottaa riskin et ei saa aivan "tervettä". Itse olen kehitysvammaisesn lapsen äiti ja ongelmia on paljon mm. ei syö itse , ei puhu ja liikkuu kuin "päätön kana" jolla ei ole vaarantajua. Arki on todella raskasta, mutta en luopuisi koskaan hänestä. PYYDÄ IHMEESSÄ APUJA ULKOPUOLISELTA, KUTEN SOSKULTA, jos kerran mietit hänen luopumisestaan niin ei sinun tarvitse soskua ainakaan kartela.
 
Älä nyt niiden tutkimusten suhteen luovuta toivoa. Aika usein kuitenkin kun tiedetään mistä on kyse, voidaan tehdä vaikka mitä lapsen ja perheen auttamiseksi. Mun mielestä noi jutut ei kuulostaa mitenkään ihan toivottomilta. Uhma on kova, se on selvä. Mutta niin useilla 3-vuotiailla on muutenkin. Uhmaa vielä pahentaa jos on vaikeuksia puheessa ja ymmärtämisessä.

Kuulostat itse masentuneelta, siihen kannattaisi pyytää myös apua. Olet kuitenkin kaikesta huolimatta lapsellesi tärkeä.
 
no just,toivon todellakin et tämä on provo.
jos totta ymmärän et olet vaan väsynyt tilanteseen mutta haluatko todellakin laittaa lapsesi laitokseen:o
voithan hakea apua vaikka tukiperheen.
sua kyllä autetaan miten pystyt auttaa lastasi.
lapsesta ei voi luopua niinkun koirasta...........
 
Jos olet tosissasi jo käynyt kaikki voimasi läpi ja olet ratkeamassa johonkin mustaan synkkyyteen :hug: niin soita lastensuojeluviranomaisille. Varmasti löytyy ratkaisu.
Voimia sinne ja kaikkea hyvää! Toivottavasti uskot että kaikki järjestyy kyllä :-)
 
juu mut vaikka jostain ei voi paranttua niin ne tutkimukset on tosi tärkeitä. niistä saa itsellekin ideoita ja vinkkejä arjen jaksamiseen ja hoitomuotoja lapselle esim. terapiat. itselläni on molemmilla lapsilla erityisvaikeuksia ja joutunnu pahimmillaan kuskaan niitä jopa 6-9 kertaa viikossa erinäisiin terapioihin ja lääkäreille. mut olen sit saanu paljon neuvoja arjen toimintoihin.
 
ihme vastauksia. Monikin äiti tuntee samoin. Kukaan voi etukäteen valmistautua tulevaan lapseen ja siihen miten itse jaksaa. Kun jaksaminen loppuu se vaan loppuu ja elämästä tulee yhtä helvettiä. Apua tietenkin pitää osata hakea.
 
Oletko jutellut tunteistasi neuvolassa? Jos ei nlan terkkarin kanssa synkkaa, voisit soittaa psyk.polille. Oletteko käyneet perheneuvolassa?
Kyllä teille apua löytyy. Älä välitä noista ääliö huutelijoista.
 
Ihan vakavasti...jos tunteet heittää noin ikävälle puolelle, niin sit pitää kyllä jo ymmärtää hakea apua itselle. Mä oon sitä mieltä, että se oma käytös alkaa heijastua kyllä jo lapseenkin. Kysy neuvolasta jeesiä... Meillä on 3,5 vee ja kyllä se hermoja ja jaksamista vaatii, mutta ei ne lapset ikuisesti pieniä ole...
 
Haet apua omaan jaksamiseen lapselle avun hakemisen kanssa. Älä välitä joistain näistä vastauksista. Kivitetään heti jos kertoo mitä tuntee. Jaksamisia avun hakemiseen.
 
En ole lapsestani luopumassa siksi että hän ei minulle kelpaisi,uskon vaan että hänen olisi parempi muualla koska itse en osaa häntä auttaa ja tiedän että hän apua tarvisi ja ihmistä joka on kärsivällinen ja osaisi hänen kanssaa paremmin toimia. Itse en vaan osaa.
 
Meillä on aika lastenpsykiatrin polille 10.2. Jossa kuulemma tarkotus keskustella mun jaksamisesta ja lapsen tilanteesta.Sitä ennen on osastojakso neurologisella osastolla,jossa lapsen tapaa psykologi,puheterapeutti ja toimintaterapeutti.
 
Ja eräällä ystävälläni on kehitysvammainen lapsi ja ihailen todella miten hän osaa toimia lapsen kanssa,vaikka lapsi ei kontaktia ota ja on autettava joka asiassa eikä oikeen osaa mitään niin silti hän niin ihanasti osaa lapsensa kanssa toimia eikä välitä vaikka asiat menee pipariksi toisinaan,itse en osaa muutakuin itkeä kun kaikki menee päin persettä välillä lapsen kanssa.Tai sitten huudan lapselle ja näin ollen katson että lapsen olisi parempi muualla ja tuo lapsen ymmärtämisen taso on mielestäni sitä luokkaa että hän ei tule selviämään itsenäisesti elämässä. motoriset taidon on hyvät.osaa kuitenkin käydä itse vessassa,pukea ja syödä..pukemisessa tosin tarvii vähän apua.
 
Välillä sitä toivoo, että ihmiset osais olla kiitollisia siitä mitä saavat... Mä antasin vaikka kuun taivaalta jos saisin mun lapsen henkiin jollain lailla. En sano, että elämä on helppoa jos lapsi on jollain lailla sairas, mutta miettisitte jos sitä lasta ei olis ollenkaan, miten kamalaa sekin olisi.
 

Yhteistyössä