Alkuperäinen kirjoittaja Tequila Sunrise:
Mä pyydän sen takia apua, että oikeesti nyt, tänään, tällä hetkellä tuntuu, etten kestä. Mä tarviin apua selvitäkseni tästä päivästä, huomisesta, tästä viikosta. Sit se jo helpottaa, kun tiedän ettei taas nähdä. Mutta kun mä en tiedä miten selviän edes tästä päivästä.
Sanomattakin on selvää, etten voi tästä kelleen puhua.
Hei,
Minusta tuntuu, että sä pystyt elämään asian kanssa juuri oikealla tavalla, eli niin, että et puhu kenellekään asiasta ja pidät kuohut sisälläsi. Kun otat askeleen taaksepäin ja mietit asiaa, aivan sisimmissäsi tiedät, että tuollainen rakastumisen tunne kuuluu elämään, niitä tulee ja menee tai sitten on vain se yksi, mutta jos sulla on lapsia ja rakastava mies kuten kerroit, ei niitä kannata uhrata omien haaveiden vuoksi.
anteeksi. Ei ollut tarkoitus sekoittaa sun tekstiä...noloa
töissä kun on vanhuksia kuunnellut niin naispuolisilta usein on tullut ihan itku, kun kertoo että mitä kaikkea olisi halunnut tehdä mutta oli mahdotonta sen vuoksi että väärän miehen valitsi vaikka luuli olevan juuri se oikea! Samaa mä mietin 9vuotta sitten, että juuri tämä niiiiin toinen vai sitten tämä nykyinen. Ajattelin järjellä, nkä sydämellä (eli juuri väärinpäin) ja tässä sitä ollaan.
Arkirealismin vanha totuus on kuitenkin, ettei se oikeasti vaihtamalla parane. Vain itse voi vaikuttaa omaan onnellisuuden tuntemuksiinsa.
Voimaa voit saada ajatuksesta, että joku "viisas" on joskus todennut, että: "toteutumaton haave, saavuttamaton unelma on jotain, minkä vuoksi kannattaa elää".
