Mun on pakko saada yks ihminen pois mielestäni. Enkä mä tiedä miten.

[Tequila Sunrise]

Mä oon ihan rikki. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä yhtä ihmistä. Joka ei ole oma mieheni, tietenkään. Mä itken ja itken, en haluaisi mitään muuta kuin saada JOTENKIN tämän ihmisen, ihanan ihmisen pois ajatuksistani ja mielestäni. Olen niin sydämeni menettänyt että tekee kipeetä, toivon etten olis häntä koskaan tavannutkaan, jotta ei sattuisi näin lujasti. Haluaisin niin hänen lähelleen.
Auttakaa mua rakkaat, miten mä saisin ajatukseni hänestä pois? Edes täksi päiväksi, että selviäisin iltaan saakka. Musta tuntuu niin pahalle. Lapset kärsii kun mä vaan itken ja en pysty keskittymään mihinkään heidän kanssaan.
Apua. :'(

 

[Vieras]

Mulla vähän sama vika. Ajattelen sitä miestä koko ajan. On mulla sen puh nro, tekis mieli txtata mut en vaan " kehtaa ". No mutta toivottavasti tämä menee ohi niin saa muutakin ajateltavaa. Mulla rakastava mies ja mä vaan haikailen toisen perään.

 

[vieras]

Täällä kanssa vaivaa sama asia. Se onneks helpottaa, että ei tarvii tätä miestä kovin usein nähdä. Mutta silloin kun siihen jossain törmää, niin johan pyörii pöksyt jaloissa. Joudutko sä ap usein olemaan tekemisissä tämän miehen kanssa, onko esim. työkaveri?

 

[Tequila Sunrise]

En ole usein tekemisissä, mut sit ku ollaan ni tuleekin tämä kauhea kaipuu. Mä en voi uskoa että kolmekymppinen nainen käyttätyy näin.. Haluaisin vain unohtaa!! Miten voi sattua näin lujasti. Mä oon jo alkanut ajattelemaan avioeroa ja perheeni jättämistä, että voisin edes yhden yön viettää hänen kanssaan!! NAURETTAVAA!! Ja siis todellakaan kiinnostus ei ole vain seksuaalista, vaan ihailen häntä muuten todella paljon.

 

[Tallu -]

Haa, sulla on kolmenkympin kriisi ja hormonit heittää häränpyllyä sen vuoksi. Laita ajatukset niiden syyksi ja mieti sitäkin, että oletko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen vai ko. tyyppiin oikeasti. Anna ajan kulua, äläkä tee mitään siirtoja nyt pariin vuoteen. Saat järjen takaisin päähäsi viimeistään sitten =) Nimim. saman kokenut.

 

[Tequila Sunrise]

Haa, sulla on kolmenkympin kriisi ja hormonit heittää häränpyllyä sen vuoksi. Laita ajatukset niiden syyksi ja mieti sitäkin, että oletko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen vai ko. tyyppiin oikeasti. Anna ajan kulua, äläkä tee mitään siirtoja nyt pariin vuoteen. Saat järjen takaisin päähäsi viimeistään sitten =) Nimim. saman kokenut.

Tätä on kestänyt pian 8 vuotta. Siis näitä tunteitani häntä kohtaan. Kun on helpompaa (eli silloin kun ei nähdä), luulen selvinneeni tunteistani... ja kun taas tapaan hänet.... :'(

 

[mä näin]

hei ap jospa sillain salaisesti tapaat sen miehen jos siis mahdollista vai onks sekin varattu etpä taida tunteesta muuten päästä.Joo tiedän tämä ei niitä järkevimpiä neuvoja ole mitä odotetaan kaikkien antavan.

 

[vieras]

Yhden yön takia ei kannata heittää avioliittoa kaivoon. Onko tällä miehellä perhettä, mieti että jos rikot hänen perheensä joutuu todella moni kärsimään. Entä tiedätkö vastapuolen tunteet, onko välillänne joskus ollut jotain? *Sohvapsykologi analysoi*

 

[Tequila Sunrise]

Mä pyydän sen takia apua, että oikeesti nyt, tänään, tällä hetkellä tuntuu, etten kestä. Mä tarviin apua selvitäkseni tästä päivästä, huomisesta, tästä viikosta. Sit se jo helpottaa, kun tiedän ettei taas nähdä. Mutta kun mä en tiedä miten selviän edes tästä päivästä.
Sanomattakin on selvää, etten voi tästä kelleen puhua.

 

[vieraampi]

miks tää päivä on niin vaikee näätkö pakosti hänet tai jotain?

 

[Tequila Sunrise]

Yhden yön takia ei kannata heittää avioliittoa kaivoon. Onko tällä miehellä perhettä, mieti että jos rikot hänen perheensä joutuu todella moni kärsimään. Entä tiedätkö vastapuolen tunteet, onko välillänne joskus ollut jotain? *Sohvapsykologi analysoi*

Hänellä ei ole perhettä. Ja mä tiedän niin hyvin, että sen yhden yön takia ei todella kannata heittää avioliittoa hukkaan. Tämän ihmisen kanssa haluaisin loppuelämän, mutta ei se ole niin selvää.
Mä haluan pitää oman perheeni. Ja sitä varten mun pitää päästä näistä tunteista.

 

[Tequila Sunrise]

miks tää päivä on niin vaikee näätkö pakosti hänet tai jotain?

Mä näin hänet viikonloppuna. Ja siitä saakka on ollut ihan helvetin vaikeeta. Luulin et kun eilisestä selviin, helpottais mut ei.

 

[vieras]

Sulla on riippuvuussuhde toiseen ihmiseen. Hyväksy tunteesi ja anna niiden tunteiden tulla. Älä pistä vastaan, sillä se vielä lisää tuskaa. Hyväksyntä tuo armoa itsellesi ja saa tunteet pikkuhiljaa haalenemaan.

 

[ZiggyStardust]

Useimmiten pakolla ja pakottamalla ei saa toivottua tulosta aikaan.

 

[minä]

Minulla vähän sama tilanne mutta pystyn asian kanssa elämään, enkä kyllä ajattele häntä läheskään joka päivä. En usko koskaan kokonaan unohtavani. Tätä on jatkunut jo yli 10v. Olen naimisissa toisen miehen kanssa ja se on naimissa toisen naisen kans, eikä se ole minusta kiinnostunut edes ollut koskaan. En vaan pysty kokonaan unohtamaan, kun oli niin ihana ihminen. Ristinsä kullakin.

 

[Tallu -]

Haa, sulla on kolmenkympin kriisi ja hormonit heittää häränpyllyä sen vuoksi. Laita ajatukset niiden syyksi ja mieti sitäkin, että oletko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen vai ko. tyyppiin oikeasti. Anna ajan kulua, äläkä tee mitään siirtoja nyt pariin vuoteen. Saat järjen takaisin päähäsi viimeistään sitten =) Nimim. saman kokenut.

Tätä on kestänyt pian 8 vuotta. Siis näitä tunteitani häntä kohtaan. Kun on helpompaa (eli silloin kun ei nähdä), luulen selvinneeni tunteistani... ja kun taas tapaan hänet.... :'(

Aika pitkäkestoinen kolmenkympin kriisi sulla sitten...

Noh, suuntaa ne tunteesi omaan mieheesi. Vai oletko jo kokeillut sitä? Eli kun tulee mieleen jotain, jota haluaisit tehdä hänelle, niin tee se miehellesi. Järkkää teille kahdelle romanttisia juttuja ja kaikkea kivaa, mitä teitte silloin kun aloitte olla yhdessä.
Tai sitten tunteesi tätä miestä kohtaan on vaan niin vahva, että siihen ei auta muu kuin raivata kaikki tieltä, että saatte olla yhdessä. Mutta se taas tarkoittaisi perheesi särkemistä ja kärsimystä lapsille. Onko se sen arvoista kuitenkaan?

 

[Tequila Sunrise]

Haa, sulla on kolmenkympin kriisi ja hormonit heittää häränpyllyä sen vuoksi. Laita ajatukset niiden syyksi ja mieti sitäkin, että oletko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen vai ko. tyyppiin oikeasti. Anna ajan kulua, äläkä tee mitään siirtoja nyt pariin vuoteen. Saat järjen takaisin päähäsi viimeistään sitten =) Nimim. saman kokenut.

Tätä on kestänyt pian 8 vuotta. Siis näitä tunteitani häntä kohtaan. Kun on helpompaa (eli silloin kun ei nähdä), luulen selvinneeni tunteistani... ja kun taas tapaan hänet.... :'(

Aika pitkäkestoinen kolmenkympin kriisi sulla sitten...

Noh, suuntaa ne tunteesi omaan mieheesi. Vai oletko jo kokeillut sitä? Eli kun tulee mieleen jotain, jota haluaisit tehdä hänelle, niin tee se miehellesi. Järkkää teille kahdelle romanttisia juttuja ja kaikkea kivaa, mitä teitte silloin kun aloitte olla yhdessä.
Tai sitten tunteesi tätä miestä kohtaan on vaan niin vahva, että siihen ei auta muu kuin raivata kaikki tieltä, että saatte olla yhdessä. Mutta se taas tarkoittaisi perheesi särkemistä ja kärsimystä lapsille. Onko se sen arvoista kuitenkaan?

Tottakai musta tuntuu että se olisi sen arvoista, siis erota jotta saisin olla hänen kanssaan. Mutta ei se varmasti kuitenkaan olisi. Eihän sellaista riskiä voi ottaa. Siksi haluan vain unohtaa.

Ja haluaisin saada kanavoitua tunteet omaan mieheeni. Mutta eihän hän tunnu nyt miltään... en halua edes olla lähellä. Kun mielessä on vaan tämä toinen :'(

 

[Tequila Sunrise]

Kiitos että otatte osaa tähän keskusteluun. Jo tästä puhuminen helpottaa mun oloa :heart: :flower:

 

[Vieras]

Ihanaa kuulla, etten ole ainut. Monta vuotta kielsin tunteeni. Nyt annan palaa.

 

[Tequila Sunrise]

Ihanaa kuulla, etten ole ainut. Monta vuotta kielsin tunteeni. Nyt annan palaa.

Onko sulla perhettä? Ootko jättänyt, vai pettänyt?

 

[Tallu -]

Ja haluaisin saada kanavoitua tunteet omaan mieheeni. Mutta eihän hän tunnu nyt miltään... en halua edes olla lähellä. Kun mielessä on vaan tämä toinen :'(

Alkaa kyllä tuntua, kun teet asian eteen jotain. Myös vieras tuossa aiemmin sanoi hyvin, että hyväksy tunteesi ja anna niiden tulla. Myös mä uskoisin niiden sillä tavalla menevän ohitse.

 

[mimmu]

Hei, muista kuitenkin että sä teet VÄÄRIN miehellesi jos olet ollut hänen kanssaan 8v etkä edes halua häntä... oletko hankkinut lapsesikin tuona aikana? Mieti, miehelläsikin olisi ollut oikeus löytää nainen joka oikeasti haluaa ja rakastaa häntä...

En kehoita pettämään ja kehoitan puhumaan miehesi kanssa siitä, miksi et häntä halua. Rakastatko edes miestäsi? Lapset eivät ole syy olla yhdessä.

 

[Mieti silti.]

Haa, sulla on kolmenkympin kriisi ja hormonit heittää häränpyllyä sen vuoksi. Laita ajatukset niiden syyksi ja mieti sitäkin, että oletko vain ihastunut ihastumisen tunteeseen vai ko. tyyppiin oikeasti. Anna ajan kulua, äläkä tee mitään siirtoja nyt pariin vuoteen. Saat järjen takaisin päähäsi viimeistään sitten =) Nimim. saman kokenut.

Tätä on kestänyt pian 8 vuotta. Siis näitä tunteitani häntä kohtaan. Kun on helpompaa (eli silloin kun ei nähdä), luulen selvinneeni tunteistani... ja kun taas tapaan hänet.... :'(

Aika pitkäkestoinen kolmenkympin kriisi sulla sitten...

Noh, suuntaa ne tunteesi omaan mieheesi. Vai oletko jo kokeillut sitä? Eli kun tulee mieleen jotain, jota haluaisit tehdä hänelle, niin tee se miehellesi. Järkkää teille kahdelle romanttisia juttuja ja kaikkea kivaa, mitä teitte silloin kun aloitte olla yhdessä.
Tai sitten tunteesi tätä miestä kohtaan on vaan niin vahva, että siihen ei auta muu kuin raivata kaikki tieltä, että saatte olla yhdessä. Mutta se taas tarkoittaisi perheesi särkemistä ja kärsimystä lapsille. Onko se sen arvoista kuitenkaan?

Tottakai musta tuntuu että se olisi sen arvoista, siis erota jotta saisin olla hänen kanssaan. Mutta ei se varmasti kuitenkaan olisi. Eihän sellaista riskiä voi ottaa. Siksi haluan vain unohtaa.

Ja haluaisin saada kanavoitua tunteet omaan mieheeni. Mutta eihän hän tunnu nyt miltään... en halua edes olla lähellä. Kun mielessä on vaan tämä toinen :'(

Mistä tiedät, että ei ole sen arvoista? Itse painin muutama vuosi sitten vastaavan asian kanssa ja päädyin eroamaan puolisostani. 13-vuotta vanhaa liittoa takana ja puolen vuoden jaakobinpainin jälkeen sain kerättyä rohkeutta laittaa elämäni uusiksi. Nyt olemme olleet jo muutaman vuoden naimisissa ja olen onnellisempi kuin koskaan vanhassa avioliitossa.

Muutos pelottaa, järjettömästi, mutta joskus voi palkinto riskinotosta olla mahtava. Vaikeaa se alussa on, mutta lopussa kiitos seisoo. Itse en ole katunut päivääkään, että jätin vanhan elämäni ja rakensin uuden.

 

[harmaana nyt]

Kohta kolme vuotta sitten erosin "elämäni miehestä". Tein ratkaisun lasteni vuoksi jäädä nykyiseen suhteeseen. Kaikki ei osaltani ole palannut ennalleen, vaikka tunteet miestäni kohtaan ovatkin lämmenneet uudelleen. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt tehdä toinen ratkaisu... mutta järki sanoo, että näin on parasta...

 

[Ainomieli]

Mulla oli tuollaista, ei ehkä ihan noin voimakasta kuitenkaan. Mä oon hölösuu enkä voinut olla omalle miehelle tuosta toisesta puhumatta, joten ihastus oli selvä myös hänelle. Ja oli varmaan selvä myös ihastuksen kohteelle, vaikka en suoraan puhunutkaan. Mutta oltiin kavereita ja nähtiin suht usein.
Sitten tuli pitkä aika, jona ei nähty lainkaan, ja siinä se hiipui.. En oo vieläkään häntä tavannut tuon jälkeen. Varmaan helpompi niin En yhtään tiiä nousisko taas tunteet pintaan.
Muistan kyllä että oli tosi tuskaista välillä.
:hug: