Mun on pakko jättää rakastamani mies, koska tunnen olevani niin paljon huonompi.

[Itku]

Ihan koko ajan mulla on se sama tunne että mä olen valkoista roskasakkia, mies on fiksu, menestynyt ja komea. Hänen päällään olevat vaatteet maksavat aina enemmän kuin mun koko omaisuus on arvoltaan.

Mies oon kohtelias, fiksu, sosiaalinen, menestynyt. Minä en.

Hän on varakas, asuu tasokkaasti ja tienaa hyvin. Minä asun kirppisloukussa, jossa kaikki on rikki ja vanhaa ja kulunutta, töitäkään ei ole.

Tää alemmuuden tunne on niin kamala että mä en kai sitten voi jatkaa tätä. Mies ei ikinä ole sanonut mitään enkä usko hänen sitä niin edes ajattelevan, mutta mä en pääse tästä yli.

Olen vielä jopa väritellyt sanomisiani miehelle, ei tiedä että luottotiedot mennyt aikaa sitten, ei sitä että mulla ei rahaa oole, eikä varaa mihinkään. Ja koskaan en voisi hälle tällästä tunnustaakkaan, noloahan se olis :/

Harmi vaan että mä rakastan tätä ihmistä kovin paljon, voi kun mä voisin olla parempi ihminen!

 

[vieras]

Kannattais opetella rakastamaan itseään. Sulla on varmasti sun tulotasoon joku syy, miksi se tekisi susta huonomman ihmisen?

 

[eir]

No sitten se on niin. Voi kyynel.

 

[elämä on]

Ton takia ihmiset yleensä seukkaa samaa tulo- ja koulutustasoa olevien kaa. Kannattaisi ainakin olla rehellinen hänelle, että teillä olisi toivoa jatkaa yhdessä.

 

[hei]

jos se mieskin rakastaa sinua, niin miksi erilainen tulotaso pitäisi olla eron syy. Kyllä hän on jo huomannut, jos on kerran fiksu ja kiinnittää huomiota pukeutumiseensa - ilmeisesti asia ei häntä haittaa.

 

[vieras]

No vuodata sille tuo kaikki mitä kirjoitit ennen kuin jätät. Ei raha ja rakkaus kulje käsikädessä.

 

[ap]

On tottakai varmasti tajunnut että en ole se rikkain marja, mutta mä tunnen itse siitä niin suurta häpeää. Aina kun ei ole näin ollut.

Ja musta tuntuu että ihmiset tuijottaa meitä kun ollaan yhdessä ulkona. Että kaikki näkee miten huono ja kamala ihminen mä oon, vaikka ihan nätti mä taidankin olla.

Tuntuu pahalle lopettaa tämä, mutta kun yhdessäkin on paha olla.

 

[Dynamiitti]

Tietääkö se mies edes että tunnet noin? Kannattaa tuossa vaiheessa kertoa vaan omat alemmuuskompleksit miehelle. Luultavasti hän kuitenkin rakastaa jos ei ole ilmaissut jotain muuta.

Voi kaksi hyvinkin erilaista ihmistä rakastaa toisiaan kun yleensä rakastutaan siihen ihmiseen eikä ympäröiviin asioihin.

 

[ap]

Ei tiedä, tosin on varmasti arvannut jotain kun koko ajan koittaa tehdä mun olon mukavaksi.

Ongelma on se että mä en voi kertoa hänelle mitä tunnen ja mikä tilanne oikeasti on. Vaikka en varsinaisesti olekkaan valehdellut, ehlä vähän liiotellut/vähätellyt, niin olen kuitenkin salannut oman tilanteeni.

 

[vieras]

Ei tiedä, tosin on varmasti arvannut jotain kun koko ajan koittaa tehdä mun olon mukavaksi.

Ongelma on se että mä en voi kertoa hänelle mitä tunnen ja mikä tilanne oikeasti on. Vaikka en varsinaisesti olekkaan valehdellut, ehlä vähän liiotellut/vähätellyt, niin olen kuitenkin salannut oman tilanteeni.

Kyllä sinä voit kertoa ja pitää kertoa jos haluat että suhteenne tulee jatkumaan. Jos kasvokkain kertominen tuntuu liian vaikealle, niin kirjoita kirje.

 

[nih]

Mä paukautin mun nykyiselle aviomiehelleni koko elämänstoorini ekan viikon jälkeen tyyliin "tämä mä olen, ota tai jätä". Yksinhuoltaja rähjäisessä halvassa vuokkra-asunnossa, luottotiedot menneet, exä (lapsen isä) linnassa (ja tämä mies poliisi), ym.

Kummasti mies silti jäi, ja tiedän että rakastaa mua ja on ottanut jopa aiemman lapseni kuin omakseen. Nyt olemme siis naimisissa ja on yhteinen lapsikin.

Kerro miehelle miltä susta tuntuu ja kaikki tietämisen arvoiset luurangotkin kaivelet kaapista. Sitten näet miten käy. Vaikeaahan se on..

 

[nih]

ja mistähähan tuo tuli, exässä ei ole mitään huvittavaa..

 

[vieras]

Ei raha loppujen lopuksi ole tärkein asia. Rakasta itseäsi ja muutkin rakastavat sinua! Mun mies tienaa paaljon enemmän kuin minä, mutta se ei haittaa pätkääkään kumpaakaan ja vielä nyt kun olen kotona ilman mitään tukia.

 

[ap]

Niinhän se ois vaan kerrottava, tuntuu vaan niin pirun vaikealle kun itse häpeää tätä kaikkea niin kovin paljon :/

Ennen mun asiat kuitenkin oli toisin, niin nyt se että tämä on mun elämä tällä hetkellä, realiteetit on mitä on ja niihin en voi juuri nyt vaikuttaa, se tuntuu tosi pahalle. Mun silmiin se tekee musta kamalan luuseri ihmisen, joka ei ole minkään arvonen :/

 

[heikku]

Älä häpeä ittees. Mä tutustuin mun mieheeni kans kun itte en ollu töissä ja isä kuoli ja kaikki romahti. Siihen aikaan mäkin vähän sanotaanko "parantelin" oikeeta minääni ja kerroin että kaikki kunnossa ja hyvin menee, kaippa halusin itte uskoo näin. Mut sitten kun tosiaan aloin rakastumaan kunnolla niin pakkohan se oli tunnustaa että tässä ollan muuten ihan rappiolla eikä mulla ole pennin hyrrää rahaa yms. Ja mun mies ei ollu moksiskaan,eikä koskaan verrannukkaan meijän tilanteita tai kyselly että miksi mulla ei ole sitä tai tätä.Kaippa se näki mun läpi että asiat ei ihan oo niinkun yritin antaa sen ymmärtää. Mut se hyväksy mut sellasena kun olen ja sillä tiellä mennään edelleen, mä saan olla mä ja mikäs sen parempi Nyt tuloksena yksi lapsi ja toinen tulossa syksyllä, enpä olis muutama vuos sitte ajatellu et tässä tilanteessa olisin, mä olin ihan rikki ja suuntaa vaille. Vaan niin se elämä heittelee.

 

[Dynamiitti]

Niinhän se ois vaan kerrottava, tuntuu vaan niin pirun vaikealle kun itse häpeää tätä kaikkea niin kovin paljon :/

Ennen mun asiat kuitenkin oli toisin, niin nyt se että tämä on mun elämä tällä hetkellä, realiteetit on mitä on ja niihin en voi juuri nyt vaikuttaa, se tuntuu tosi pahalle. Mun silmiin se tekee musta kamalan luuseri ihmisen, joka ei ole minkään arvonen :/

Ulkoisiin puitteisiin ei voi koskaan nojata. Rikkaaltakin voi romahtaa joskus kaikki. Jotain sinussa kuitenkin on kun hän ei ole vielä sinua jättänyt ulkoisten seikkojen vuoksi.