Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Meillä on remontti meneillään ja äijän aika menee töissä ja rempatessa +vielä satunnaisia työmatkoja. Nyt sitten sattuikin niin mukavasti että miehen juuri lähtiessä reissuun toinen muksuista sairastui. Mies tuli jo reissusta takaisin ja kiukutteli tekemättömistä kotihommista. Ei oo pyykkihuolto helppoa just nyt, tiskit ja ja lehtipinot lisääntyy, mutta mä olen huolehtinut kipeästä lapsesta. Petturuuskin muistui just eilen mieleeni. Huonoa omaatuntoa kun jouduin olemaan töistä poissa. Appiukkokin pyörii nurkissa jatkuvasti rasittaen mun hermoja. Omat vanhemmat ei koskaan "ehdi" tulla meille kylään, virossa kyllä juostaan monta kertaa vuodessa. Yks sukulainen ei piittaa pätkän vertaa meidän suunnitelmista vaan pakottaa meidät toimimaan halunsa mukaan.
Että taidan mä olla ihan tavis jolla on taviksen ongelmia, et sitten saanutkaan vertaistukea.
Voi kauheeta!!! En paremmin sano. Eikö se urpo tajua, että sen pitää tehdä oma osuutensa (vähintäänkin...) siivouksista sun muista pikkuaskareista, jotka vain turhaan vievät kallisarvoista ajatuskapasiteettiasi. Koeta siinä sitten selittää, minkäs teet, et mitään, ymmärrän! Ja kun kaikki muut miehet on tasan yhtä tyhmiä (tosin olen koeajanut vain muutaman, mutta he olivat tollompia kuin mieheni, joka on syvältä...) Vanhempasi ovat kylmempiä kuin jääkausi!!! Kuinka jaksat puhkua rakkautta omaan perheeseesi tuossa tilanteessa, huh huh, ei käy kateeksi. Minä siihen en ainakaan pystyisi. Sukulaiset ovat perkeleen keksintö, sano mun sanoneen! Niitä ei kestä erkkikään, paitsi että Erkki kuoli jo ja testamenttasi kaiken - veljelleni! vaikka minä sentään olin hänen kummilapsensa. Enivei, taakkasi on mittaamaton. Et ole mikään arjen tavissankari, vaan ongelmatsunamin pyörteissä sinnittelevä ihmispolo, jonka elo tuskin valaistuu. Toivottavasti et ajaudun new age -porukohin ja valaistu.