mun mies on muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi näiden vuosien aikana

[surullinen]

en tiedä olenko sitten itse aiheuttanut sen muuttumisen vai vaan ikä vai mikä, mutta mä en ole tyytyväinen enää.

mun mies ei osoita hellyyttään millään tavalla ja mä olen aina ollut sellainen kainalossa olija, kiehnääjä, suukottaja ja halailija. mä pidän kosketuksesta ja läheisyydestä.
ensimmäiset vuodet mies saattoi vaikka kesken kauppareissun yhtäkkiä napata kädestä kiinni ja suudella tai halata tms, mutta ei enää aikoihin.

mä kuolen tähän läheisyyden puutteeseen, näivetyn ja kuihdun, mä tarvitsen huomiota ja kosketusta, hellyyttä ja rakkaudenosoituksia!!!!

mies ei sano tähän juuta eikä jaata, olen kysellyt siltä mitä on tapahtunut yms, mutta ei sen mielestä mikään ole muuttunut.

se ei enää tee asioita vain siksi että mulle tulis hyvä mieli, ennen se teki..

ja mä kyllä halailen miestä, teen asioita mistä en niin välitä koska rakastan sitä ja tiedän et sille tulee siitä hyvä mieli, mutta tää on niin yksipuolista.

 

[Alaston lohikäärme]

Täälläpä toinen.
Enkä mäkään jaksa kohta tehdä niitä sen mielestä kivoja asioita. Jossain vaiheessa se rakkauskin vaan taitaa hiipua kun toinen yksin yrittää.

 

[..]

Voi ei. Tuntisin itse ihan samoin, jos en saisi tuota lämpöä. Pikkuhiljaa kaivaa kuopaa syvälle. Voimia.

 

[vieras]

täälläkin samaa ilmassa,itse tykkään suukotella ja halia mut miestä se tuntuu ahdistavan,julkisesti ei ees kädestä voi enää ottaa kiinni,tulee paha mieli kun otan kädestä kii ja toinen pitää 3sekuntia kii ja irrottaa otteen,ennen saatto keskellä toria ruveta suuteleen mut eipä enään surullista.

 

[surullinen]

oikeasti tosi surullista.
mä olen kyllä lihonut vajaan kymmenen kiloa, mutta niin on mieskin.
en pidä itseäni kuitenkaan "läskinä" enkä rumana, ihan samalta näytän kun aina.
ja jos miehen rakkaus on kiloista kiinni niin se on sit soromnoo. kun en kuitenkaan ole mikään 400kiloinen.
mä mietin usein miten sen yllättäisin ja mitä kivaa keksisin, mutta se ei koskaan huomioi tai yllätä mua mitenkään.
mä tuun kateelliseks jo siitä kun katson salkkareita missä ismo neuvoo jarkkoa ostamaan herkkuja ja viemään tanjalle töihin, mun mies ei tee mitään tollasia juttuja ENÄÄ.
tää on niin kuluttavaa, mä en tiedä jaksanko oikeasti tätä enää kauaa.
ja miehen mielestä kaikki on hyvin!! eli kun sillä on kaikki hyvin, niin enhän mä voi tuntea toisin.
siit on tullu itsekäs ja se pitää mua itsestäänselvyytenä.

 

[hiljalleen]

Täällä sama homma...tosin kaikkea muutakin paskaa joukossa jonka seurauksena minun tunteeni ovat muuttuneet...kuolleet pois...nyt en enää kaipaa mieheltäni läheisyyttä, koskettelua...ja hän on herännyt.....on nyt sitä taas vailla...muuttumatta kuitenkaan muuten. Mutta omat tunteet kuolleet...et arvaa miten paljon koskee kun kaipaa juuri tuota...toinen tahtoisi nyt sitä jakaa mutta on niin väärä ihminen...liikaa satuttanut...en kykene enää hänen läheisyyteen.......