Mun mies ei uskalla puhua totta

[justiinsa]

NO JO ON ONGELMA

 

[aloittaja]

NO JO ON ONGELMA

Mikä sä olet kyseenalaistamaan tai vähättelemään toisten ongelmia? Et yhtään mikään.

 

[vieras]

Niinhän mäkin teen; mitä lystään.

Suuttuuko mies sulle sitten? Nalkuttaako?
Jos sä saat tehdä mitä lystäät, ilman että mies suuttuu tai loukkaantuu, miksei mies saisi tehdä samoin, ilman että sä suutut tai loukkaannut?

Noin niin kuin kärjistettynä, en mäkään lähde esimerkiksi esittelemään tissejäni naapurin jätkälle, tai baariin hinkuttamaan muita, tai tee mitään sellaista, minkä tiedän selkeästi loukkaavan miestäni.

Esimerkiksi pornon katseleminen ei ole pettämistä, minkä vuoksi mieheni ei ehkä näe asiassa mitään ihmeellistä tai ymmärrä, että se todella loukkaa minua (Ne asiat, jotka loukkaavat ihmistä, kun sattuvat olemaan erilaisia. Jännä juttu, että harva täälläkään ymmärtää sitä.)
MUTTA silti hän kyyristelee asian kanssa ja pakenee tilannetta valheisiin, eikä voi vaan rehellisesti myöntää, että "joo, kyllähän tuota olisi mukava katsella edes välillä".

Vastaavassa tilanteessa minä kun toimisin itse niin, että kertoisin mitä mieltä olen, enkä mieltymyksiäni pyytelisi anteeksi. Sitä kyllä, jos ne mieltymykset miestäni loukkaisivat, ja siitä lähdettäisiin sitten yhdessä miettimään niitä ns. "rajoja".

Tsiisus. Onko vaikeaa ymmärtää, että miehesi pelkää sinua? Tai sitten hän ei välitä sinusta "kivan" käytöksesi vuoksi enää niin paljoa, että jaksaisi ottaa vikuroivan ja itsekkään eukkonsa märinöitä huomioon. Fiksu kaveri, pääsee vähemmällä niin.
1. kappaleessa sanot, että et tekisi asioita, jotka kovasti loukkavat miestäsi. 3. kappaleessa sanot, että et pyytelisi mieltymyksiäsi anteeksi. Ja aiemmin olet sanonut, että "Niinhän mäkin teen; mitä lystään". Tiedätkö enää itsekään, mitä ajattelet tai haluat? Oletko ehkä hieman hukassa ja hankala ihminen?????

 

[aloittaja]

Niinhän mäkin teen; mitä lystään.

Suuttuuko mies sulle sitten? Nalkuttaako?
Jos sä saat tehdä mitä lystäät, ilman että mies suuttuu tai loukkaantuu, miksei mies saisi tehdä samoin, ilman että sä suutut tai loukkaannut?

Noin niin kuin kärjistettynä, en mäkään lähde esimerkiksi esittelemään tissejäni naapurin jätkälle, tai baariin hinkuttamaan muita, tai tee mitään sellaista, minkä tiedän selkeästi loukkaavan miestäni.

Esimerkiksi pornon katseleminen ei ole pettämistä, minkä vuoksi mieheni ei ehkä näe asiassa mitään ihmeellistä tai ymmärrä, että se todella loukkaa minua (Ne asiat, jotka loukkaavat ihmistä, kun sattuvat olemaan erilaisia. Jännä juttu, että harva täälläkään ymmärtää sitä.)
MUTTA silti hän kyyristelee asian kanssa ja pakenee tilannetta valheisiin, eikä voi vaan rehellisesti myöntää, että "joo, kyllähän tuota olisi mukava katsella edes välillä".

Vastaavassa tilanteessa minä kun toimisin itse niin, että kertoisin mitä mieltä olen, enkä mieltymyksiäni pyytelisi anteeksi. Sitä kyllä, jos ne mieltymykset miestäni loukkaisivat, ja siitä lähdettäisiin sitten yhdessä miettimään niitä ns. "rajoja".

Tsiisus. Onko vaikeaa ymmärtää, että miehesi pelkää sinua? Tai sitten hän ei välitä sinusta "kivan" käytöksesi vuoksi enää niin paljoa, että jaksaisi ottaa vikuroivan ja itsekkään eukkonsa märinöitä huomioon. Fiksu kaveri, pääsee vähemmällä niin.
1. kappaleessa sanot, että et tekisi asioita, jotka kovasti loukkavat miestäsi. 3. kappaleessa sanot, että et pyytelisi mieltymyksiäsi anteeksi. Ja aiemmin olet sanonut, että "Niinhän mäkin teen; mitä lystään". Tiedätkö enää itsekään, mitä ajattelet tai haluat? Oletko ehkä hieman hukassa ja hankala ihminen?????

Tiedän kyllä, enkä ole hukassa.
Hankala ihminen kyllä.
On vain todella vaikea selittää netin välityksellä tätä asiaa ihmisille, jotka takertuvat jokaiseen pilkkuunkin, ja saavat niistäkin tinkaamisen aihetta.

 

[vieras]

Niinhän mäkin teen; mitä lystään.

Suuttuuko mies sulle sitten? Nalkuttaako?
Jos sä saat tehdä mitä lystäät, ilman että mies suuttuu tai loukkaantuu, miksei mies saisi tehdä samoin, ilman että sä suutut tai loukkaannut?

Noin niin kuin kärjistettynä, en mäkään lähde esimerkiksi esittelemään tissejäni naapurin jätkälle, tai baariin hinkuttamaan muita, tai tee mitään sellaista, minkä tiedän selkeästi loukkaavan miestäni.

Esimerkiksi pornon katseleminen ei ole pettämistä, minkä vuoksi mieheni ei ehkä näe asiassa mitään ihmeellistä tai ymmärrä, että se todella loukkaa minua (Ne asiat, jotka loukkaavat ihmistä, kun sattuvat olemaan erilaisia. Jännä juttu, että harva täälläkään ymmärtää sitä.)
MUTTA silti hän kyyristelee asian kanssa ja pakenee tilannetta valheisiin, eikä voi vaan rehellisesti myöntää, että "joo, kyllähän tuota olisi mukava katsella edes välillä".

Vastaavassa tilanteessa minä kun toimisin itse niin, että kertoisin mitä mieltä olen, enkä mieltymyksiäni pyytelisi anteeksi. Sitä kyllä, jos ne mieltymykset miestäni loukkaisivat, ja siitä lähdettäisiin sitten yhdessä miettimään niitä ns. "rajoja".

Tsiisus. Onko vaikeaa ymmärtää, että miehesi pelkää sinua? Tai sitten hän ei välitä sinusta "kivan" käytöksesi vuoksi enää niin paljoa, että jaksaisi ottaa vikuroivan ja itsekkään eukkonsa märinöitä huomioon. Fiksu kaveri, pääsee vähemmällä niin.
1. kappaleessa sanot, että et tekisi asioita, jotka kovasti loukkavat miestäsi. 3. kappaleessa sanot, että et pyytelisi mieltymyksiäsi anteeksi. Ja aiemmin olet sanonut, että "Niinhän mäkin teen; mitä lystään". Tiedätkö enää itsekään, mitä ajattelet tai haluat? Oletko ehkä hieman hukassa ja hankala ihminen?????

Tiedän kyllä, enkä ole hukassa.
Hankala ihminen kyllä.
On vain todella vaikea selittää netin välityksellä tätä asiaa ihmisille, jotka takertuvat jokaiseen pilkkuunkin, ja saavat niistäkin tinkaamisen aihetta.

Joo, netin syy se onkin että puhut itsesi pussiin. Kun ensin kirjoitat, että teet mitä lystäät ja sitten kirjoitat, ettet tekisi mitään miestäsi loukkavaa.
Sun kannattaa muuttaa suhtautumistapaa mieheesi, jos et kohta halua olla ex -vaimo.

 

[sivusta kommentti]

Niinhän mäkin teen; mitä lystään.

Suuttuuko mies sulle sitten? Nalkuttaako?
Jos sä saat tehdä mitä lystäät, ilman että mies suuttuu tai loukkaantuu, miksei mies saisi tehdä samoin, ilman että sä suutut tai loukkaannut?

Noin niin kuin kärjistettynä, en mäkään lähde esimerkiksi esittelemään tissejäni naapurin jätkälle, tai baariin hinkuttamaan muita, tai tee mitään sellaista, minkä tiedän selkeästi loukkaavan miestäni.

Esimerkiksi pornon katseleminen ei ole pettämistä, minkä vuoksi mieheni ei ehkä näe asiassa mitään ihmeellistä tai ymmärrä, että se todella loukkaa minua (Ne asiat, jotka loukkaavat ihmistä, kun sattuvat olemaan erilaisia. Jännä juttu, että harva täälläkään ymmärtää sitä.)
MUTTA silti hän kyyristelee asian kanssa ja pakenee tilannetta valheisiin, eikä voi vaan rehellisesti myöntää, että "joo, kyllähän tuota olisi mukava katsella edes välillä".

Vastaavassa tilanteessa minä kun toimisin itse niin, että kertoisin mitä mieltä olen, enkä mieltymyksiäni pyytelisi anteeksi. Sitä kyllä, jos ne mieltymykset miestäni loukkaisivat, ja siitä lähdettäisiin sitten yhdessä miettimään niitä ns. "rajoja".

Tsiisus. Onko vaikeaa ymmärtää, että miehesi pelkää sinua? Tai sitten hän ei välitä sinusta "kivan" käytöksesi vuoksi enää niin paljoa, että jaksaisi ottaa vikuroivan ja itsekkään eukkonsa märinöitä huomioon. Fiksu kaveri, pääsee vähemmällä niin.
1. kappaleessa sanot, että et tekisi asioita, jotka kovasti loukkavat miestäsi. 3. kappaleessa sanot, että et pyytelisi mieltymyksiäsi anteeksi. Ja aiemmin olet sanonut, että "Niinhän mäkin teen; mitä lystään". Tiedätkö enää itsekään, mitä ajattelet tai haluat? Oletko ehkä hieman hukassa ja hankala ihminen?????

Tiedän kyllä, enkä ole hukassa.
Hankala ihminen kyllä.
On vain todella vaikea selittää netin välityksellä tätä asiaa ihmisille, jotka takertuvat jokaiseen pilkkuunkin, ja saavat niistäkin tinkaamisen aihetta.

Joo, netin syy se onkin että puhut itsesi pussiin. Kun ensin kirjoitat, että teet mitä lystäät ja sitten kirjoitat, ettet tekisi mitään miestäsi loukkavaa.
Sun kannattaa muuttaa suhtautumistapaa mieheesi, jos et kohta halua olla ex -vaimo.

Parisuhde kuitenkin on kahden kauppa aina.

 

[NeitiNasu]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

 

[vieras]

Niinhän mäkin teen; mitä lystään.

Suuttuuko mies sulle sitten? Nalkuttaako?
Jos sä saat tehdä mitä lystäät, ilman että mies suuttuu tai loukkaantuu, miksei mies saisi tehdä samoin, ilman että sä suutut tai loukkaannut?

Noin niin kuin kärjistettynä, en mäkään lähde esimerkiksi esittelemään tissejäni naapurin jätkälle, tai baariin hinkuttamaan muita, tai tee mitään sellaista, minkä tiedän selkeästi loukkaavan miestäni.

Esimerkiksi pornon katseleminen ei ole pettämistä, minkä vuoksi mieheni ei ehkä näe asiassa mitään ihmeellistä tai ymmärrä, että se todella loukkaa minua (Ne asiat, jotka loukkaavat ihmistä, kun sattuvat olemaan erilaisia. Jännä juttu, että harva täälläkään ymmärtää sitä.)
MUTTA silti hän kyyristelee asian kanssa ja pakenee tilannetta valheisiin, eikä voi vaan rehellisesti myöntää, että "joo, kyllähän tuota olisi mukava katsella edes välillä".

Vastaavassa tilanteessa minä kun toimisin itse niin, että kertoisin mitä mieltä olen, enkä mieltymyksiäni pyytelisi anteeksi. Sitä kyllä, jos ne mieltymykset miestäni loukkaisivat, ja siitä lähdettäisiin sitten yhdessä miettimään niitä ns. "rajoja".

Tsiisus. Onko vaikeaa ymmärtää, että miehesi pelkää sinua? Tai sitten hän ei välitä sinusta "kivan" käytöksesi vuoksi enää niin paljoa, että jaksaisi ottaa vikuroivan ja itsekkään eukkonsa märinöitä huomioon. Fiksu kaveri, pääsee vähemmällä niin.
1. kappaleessa sanot, että et tekisi asioita, jotka kovasti loukkavat miestäsi. 3. kappaleessa sanot, että et pyytelisi mieltymyksiäsi anteeksi. Ja aiemmin olet sanonut, että "Niinhän mäkin teen; mitä lystään". Tiedätkö enää itsekään, mitä ajattelet tai haluat? Oletko ehkä hieman hukassa ja hankala ihminen?????

Tiedän kyllä, enkä ole hukassa.
Hankala ihminen kyllä.
On vain todella vaikea selittää netin välityksellä tätä asiaa ihmisille, jotka takertuvat jokaiseen pilkkuunkin, ja saavat niistäkin tinkaamisen aihetta.

Joo, netin syy se onkin että puhut itsesi pussiin. Kun ensin kirjoitat, että teet mitä lystäät ja sitten kirjoitat, ettet tekisi mitään miestäsi loukkavaa.
Sun kannattaa muuttaa suhtautumistapaa mieheesi, jos et kohta halua olla ex -vaimo.

Parisuhde kuitenkin on kahden kauppa aina.

Niinpä. Siksi ap:n kannattaisi lopettaa kilahtelu. Ilmeisesti hänen miehensä käyttäytyy asiallisesti (=ei raivoa), kieltää vain omista syistään halunsa katsoa pornoa. Emmeköhän olisi kuulleet hänen muutkin syntinsä, jos jotain niin järisyttävän vakavaa olisi olemassa.

 

[edihjvgrb]

Ihme jahkausta ja jankutusta. Tuskin tuohon kenenkään parisuhde kaatuu. Sellaista se välillä on, elo miehen ja naisen välillä.

 

[...]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

Miksi pitää raivota? Mikset voi keskustelemalla kertoa, että ottaa päähän? Vitsi, että säälin teidän miehiänne JA RAIVOAMISTA KUUNTELEVIA LAPSIANNE!

 

[NeitiNasu]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

Miksi pitää raivota? Mikset voi keskustelemalla kertoa, että ottaa päähän? Vitsi, että säälin teidän miehiänne JA RAIVOAMISTA KUUNTELEVIA LAPSIANNE!

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

 

[...]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

Miksi pitää raivota? Mikset voi keskustelemalla kertoa, että ottaa päähän? Vitsi, että säälin teidän miehiänne JA RAIVOAMISTA KUUNTELEVIA LAPSIANNE!

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

No, se onkin sitten vähän eri asia kuin kilahtelu...

 

[NeitiNasu]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

Miksi pitää raivota? Mikset voi keskustelemalla kertoa, että ottaa päähän? Vitsi, että säälin teidän miehiänne JA RAIVOAMISTA KUUNTELEVIA LAPSIANNE!

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

No, se onkin sitten vähän eri asia kuin kilahtelu...

No ei se kyllä ole.

 

[...]

Musta tuntuu että mä olen monen miehen kotiongelmat kuullut kun miehet ei tykkää puhua kumppanilleen kun kumppani on liian herkkä suuttumaan.

Valitettavan yleistähän tuo taitaa olla.

Mäkin uskon. Naiset jotenkin tuntuu kuvittelevan, että oikeus turhaan kiukutteluun on jokin perusoikeus.

Mä itse en jaksa kiukutella kun olen huomannut sen turhaksi. Jos jokin asia kiusaa mua, otan sen puheeksi vasta sitten kun voin sanoa siitä jotain uutta. Enkä niitä samoja vanhoja valituksia.

Minä taas olen huomannut meidän parisuhteen kannalta parhaimmaksi kiukutella aina kun siltä tuntuu. Jos minua ärsyttää joku asia miehen käytöksessä niin sanon sen välittömästi ja suoraan, en teeskentele että joku asia on mulle ok jos se ei ole. Asioista puhutaan niin kauan että ne on selviä. Tämä toimii meillä, ei tarvitse koskaan tapella. Jos suutun jostain typerästä syystä niin sanon että tiedän olevani lapsellinen idiootti mutta minusta vaan tuntuu tältä.

Joo näin meilläkin on tapana. Siis mulla. En mä nyt ala aikuisella miehelle lässyttään mitään kakkaa ja hymyilemään: jos veetuttaa, niin veetuttaa, kyllä se kestää sen niinkuin mies. Vaikka sitten itse hymyilemällä ja valehtelemalla josta mä saan taas kilarit ja se hymyilee lisää. Mutta mun mielestä olisi naurettavaa teeskennellä että kaikki on hyvin, ellei ole.

Miksi pitää raivota? Mikset voi keskustelemalla kertoa, että ottaa päähän? Vitsi, että säälin teidän miehiänne JA RAIVOAMISTA KUUNTELEVIA LAPSIANNE!

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

No, se onkin sitten vähän eri asia kuin kilahtelu...

No ei se kyllä ole.

Onnea vaan sitten. Sait meinaan mielenilmauksesi kuvauksellasi kuulostamaan lievemmältä kuin mitä se todellisuudessa ilmeisesti on. Mutta en mä jaksa enää tähän ketjuun kirjoittaa. Raivotkaa miehillenne, jos siltä tuntuu. kärsikää yh -äiteinä sitten seuraukset nahoissanne, ja kysykää itseltänne hiljaa, kannattiko. Hirveää, että normaalikäytöksisten perheiden suurella todennäköisyydellä normaalikäytöksiset ja tasapainoiset lapset joutuvat kärsimään kotiolojen takia käytöshäiriöisten muksujen edesottamuksista kouluelämässä ja muualla Miksei räyhäävien ja nalkuttavien kotihirviöiden lapsille voisi perustaa omia tarhoja ja kouluja?

 

[NeitiNasu]

Onnea vaan sitten. Sait meinaan mielenilmauksesi kuvauksellasi kuulostamaan lievemmältä kuin mitä se todellisuudessa ilmeisesti on. Mutta en mä jaksa enää tähän ketjuun kirjoittaa. Raivotkaa miehillenne, jos siltä tuntuu. kärsikää yh -äiteinä sitten seuraukset nahoissanne, ja kysykää itseltänne hiljaa, kannattiko. Hirveää, että normaalikäytöksisten perheiden suurella todennäköisyydellä normaalikäytöksiset ja tasapainoiset lapset joutuvat kärsimään kotiolojen takia käytöshäiriöisten muksujen edesottamuksista kouluelämässä ja muualla Miksei räyhäävien ja nalkuttavien kotihirviöiden lapsille voisi perustaa omia tarhoja ja kouluja?

Etkö sä oo se sama joka oli sitä mieltä että äitien ei sovi suudella miesten kanssa? Siis yksinäisten äitien? Mä en taaskaan pääse, sori vaan, ihan samalle tasolle sun ajatustes kanssa. Kertoisitko, miten sä opetat sun lapsiasi käyttäytymään: hymyilemään aina, vaikka ottaisin kuinka aivoon?

 

[...]

Onnea vaan sitten. Sait meinaan mielenilmauksesi kuvauksellasi kuulostamaan lievemmältä kuin mitä se todellisuudessa ilmeisesti on. Mutta en mä jaksa enää tähän ketjuun kirjoittaa. Raivotkaa miehillenne, jos siltä tuntuu. kärsikää yh -äiteinä sitten seuraukset nahoissanne, ja kysykää itseltänne hiljaa, kannattiko. Hirveää, että normaalikäytöksisten perheiden suurella todennäköisyydellä normaalikäytöksiset ja tasapainoiset lapset joutuvat kärsimään kotiolojen takia käytöshäiriöisten muksujen edesottamuksista kouluelämässä ja muualla Miksei räyhäävien ja nalkuttavien kotihirviöiden lapsille voisi perustaa omia tarhoja ja kouluja?

Etkö sä oo se sama joka oli sitä mieltä että äitien ei sovi suudella miesten kanssa? Siis yksinäisten äitien? Mä en taaskaan pääse, sori vaan, ihan samalle tasolle sun ajatustes kanssa. Kertoisitko, miten sä opetat sun lapsiasi käyttäytymään: hymyilemään aina, vaikka ottaisin kuinka aivoon?

Joo, ole kyllä. Ja edelleenkään en ole koskaan ollut sitä mieltä, että yksinäisten äitien ei sovi suudella miesten kanssa. Sisälukutaidossa on viissin hiukan parantamisen varaa??????????????????
Lue se ketju uudelleen, lause lauseelta, että ymmärtäisit!
Mun ei tarvitse opettaa lapsiani käyttäytymään Kun meillä ei ole mitään käytösongelmia. Normaalia vilkkautta ja touhukkuutta, sekä kehitysvaiheisiin kuuluvaa uhmaa. Silloin kun lapsi on huonolla tuulella, häntä pidetään lähellä ja selvitetään hänelle huonoa tunnetta sanoilla. Eli puetaan sanoiksi kiukkufiilis. Rakastetaan paha olo pois. Kannattaa kokeilla, se meinaan toimii ainakin meillä! Meillä ei huudeta -toisillemme tai lapsillemme. Vaan keskustellaan.
Nyt muistan sinutkin. Brrrr....

 

[...]

Kiteytettynä voin sanoa, että minusta teinimäinen käytös yleensä -oli kyseessä sitten säätäminen tai prinsessakiukuttelu/ toisia huomioimaton vikurointi- eivät kuulu vanhemmuuteen.

 

[vieras]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

 

[NeitiNasu]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

Näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni. Mutta toisten mielestä mikään normaali ei kuulu vanhemmuuteen.

 

[...]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

No, erimielisyttä voi varmasti olla aikuisella tavalla. Ei siis tarvitse valittaa ja valittaa ynnä keksiä lisää riidanaiheita kun "veetuttaa". Pitkäaikainen mökötys ja mykkäkoulu eivät varmasti ole lapselle myöskään hyväksi! Ainakaan meidän koti ei ole mikään tunteidenkieltämispaikka. Jos siis minun tekstiini viittasit. Voi olla että puhuit yleisestikin.

 

[...]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

Näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni. Mutta toisten mielestä mikään normaali ei kuulu vanhemmuuteen.

Apua... Onnea vaan sullekin, jos pidät touhuasi normaalina.

 

[NeitiNasu]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

Näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni. Mutta toisten mielestä mikään normaali ei kuulu vanhemmuuteen.

Apua... Onnea vaan sullekin, jos pidät touhuasi normaalina.

Sähän se olet täällä kärpäsenä katossa seuraamassa....

No anyway: mä en todellakaan ala valehtelemaan lapsille, enkä varsinkaan miehelle, mielialojani: joskus ottaa päähän, sitä saa kiukutella yhdessä tai erikseen ja puhua tai olla puhumatta tai vatvoa vasta jälkeenpäin, ihan mikä parhaalta siinä tilanteessa tuntuu. En mä todellakaan istuta mun lastani huutavana raivoissaan mun syliini, jos se ei sitä halua: se saa huutaa ja mököttää kyllä pahimmat höyryt ihan rauhassa pois jos haluaa, ja puhua vasta sitten. Pääasia on että tulee puhuttua ja sovittua, vaikka ei heti siinä tilanteessa. Ja välillä, mun luonteella, on parempi melkein se päivä ensin mököttääkin, niin tulee samalla mietittyä mitä suustansa päästää sitten kun sen aukaisee...

 

[...]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

Näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni. Mutta toisten mielestä mikään normaali ei kuulu vanhemmuuteen.

Apua... Onnea vaan sullekin, jos pidät touhuasi normaalina.

Sähän se olet täällä kärpäsenä katossa seuraamassa....

No anyway: mä en todellakaan ala valehtelemaan lapsille, enkä varsinkaan miehelle, mielialojani: joskus ottaa päähän, sitä saa kiukutella yhdessä tai erikseen ja puhua tai olla puhumatta tai vatvoa vasta jälkeenpäin, ihan mikä parhaalta siinä tilanteessa tuntuu. En mä todellakaan istuta mun lastani huutavana raivoissaan mun syliini, jos se ei sitä halua: se saa huutaa ja mököttää kyllä pahimmat höyryt ihan rauhassa pois jos haluaa, ja puhua vasta sitten. Pääasia on että tulee puhuttua ja sovittua, vaikka ei heti siinä tilanteessa. Ja välillä, mun luonteella, on parempi melkein se päivä ensin mököttääkin, niin tulee samalla mietittyä mitä suustansa päästää sitten kun sen aukaisee...

No, ihan tämän kirjoittelun perusteella tein johtopäätöksiä teidän riitelystänne:

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

No, se onkin sitten vähän eri asia kuin kilahtelu...

No ei se kyllä ole.

Kuka muuten sanoi, että minä en anna lapsen ensin kiukuta vähän aikaa itsekseen? Ja tunteita saa ja pitää osoittaa; siten, että homma ei mene överiksi! Sinä kirjoitat ensin aika ärhäkkää kuvausta, ja sitten pehmennät kantaasi. En minätiedä (eikä tarvitsekaan) miten sitten lopulta riitelette riitelynne kotona.
Meillä kuitenkin hillitään pahimmat höyryt ja keskustellaan, katsotaan pornoa yksin (ja yhdessä sekä mikä tärkeintä; ollaan suhteellisen onnellisia.

 

[NeitiNasu]

Lapselle on tärkeä nähdä sekä positiivisia, että negatiivisia tunteita vanhempien välillä(mikä ei tietenkään tarkoita kauheaa huutamista ja/tai haistattelua tms.) vaan normaalia kinaa, erimielisyyttä. Lapsi oppii, että se on elämää ja asiat sovitaan, vaikka joskus on kinaa.

Näin olen lukenut useasta kasvatus ja parsiuhdeoppaasta.

Näin mäkin olen ollut ymmärtävinäni. Mutta toisten mielestä mikään normaali ei kuulu vanhemmuuteen.

Apua... Onnea vaan sullekin, jos pidät touhuasi normaalina.

Sähän se olet täällä kärpäsenä katossa seuraamassa....

No anyway: mä en todellakaan ala valehtelemaan lapsille, enkä varsinkaan miehelle, mielialojani: joskus ottaa päähän, sitä saa kiukutella yhdessä tai erikseen ja puhua tai olla puhumatta tai vatvoa vasta jälkeenpäin, ihan mikä parhaalta siinä tilanteessa tuntuu. En mä todellakaan istuta mun lastani huutavana raivoissaan mun syliini, jos se ei sitä halua: se saa huutaa ja mököttää kyllä pahimmat höyryt ihan rauhassa pois jos haluaa, ja puhua vasta sitten. Pääasia on että tulee puhuttua ja sovittua, vaikka ei heti siinä tilanteessa. Ja välillä, mun luonteella, on parempi melkein se päivä ensin mököttääkin, niin tulee samalla mietittyä mitä suustansa päästää sitten kun sen aukaisee...

No, ihan tämän kirjoittelun perusteella tein johtopäätöksiä teidän riitelystänne:

Siis en mä kyll sanonut että mä raivoon (sitä mä juuri en tee ). Lähinnä mä möksähtelen ja natisen, valitan ja keksin lisää.

No, se onkin sitten vähän eri asia kuin kilahtelu...

No ei se kyllä ole.

Kuka muuten sanoi, että minä en anna lapsen ensin kiukuta vähän aikaa itsekseen? Ja tunteita saa ja pitää osoittaa; siten, että homma ei mene överiksi! Sinä kirjoitat ensin aika ärhäkkää kuvausta, ja sitten pehmennät kantaasi. En minätiedä (eikä tarvitsekaan) miten sitten lopulta riitelette riitelynne kotona.
Meillä kuitenkin hillitään pahimmat höyryt ja keskustellaan, katsotaan pornoa yksin (ja yhdessä sekä mikä tärkeintä; ollaan suhteellisen onnellisia.

Ei me riidellä (justhan mä vasta tein siitä alotuksenkin ). Kyllä mä silti kilareita saan, mutta vaikea siitä riitaa on kehittää kun toinen ei ota ollenkaan osaa.... Eikä mun mielestä kilarin tarvitse olla kovin ärhäkkä ollakseen kilari. Se voi olla yhtäkaikki vaan naurettavaa naputusta. Ei mulla ole täällä mitään leponurkkausta mihin mä voisin upota päiväksi kun ottaa päähän, joten mä möksähtelen sitt ja oon pahalla päällä: sellasta sattuu, mutt huomenna taas on meininki eri.

Tytön kanssa mä saisin helposti riidan aikaiseksi. Tai siis saankin. Ollaan molemmat tosi ärhäköitä ja temperamenttisia, joten riita on aika pienestä valmis. En mä silti sille huuda, kuten en miehellekään (vauvasta tuskin tarvitsee erikseen mainita ), loppujen lopuksi aika harvoin edes korotan ääntä: tyttö tosin huutaa kyllä, kurkku suorana enkä mä sen hiljaa käske olla. Kaikki mitä mä teen tai sanon siinä tilanteessa vaan ärsyttää sitä lisää, joten purkakoon ensin: sitt jutellaan kun on rauhottunut.

 

[Cassyput]

Välillä,kun näitä juttuja täällä lukee,tulee olo,että naisen pitäis olla joku lattialuuttu joka hyväksyy kaiken mitä mies saa päähänsä, ettei vaan joutuis pihalle. Mistään ei sais suuttua,eikä edes sanoa tai on hirvee pirttihirmu joka ahdistaa miehen nurkkaan..

Oikeasti, kuka nainen nk. kilahtaa miehelleen jostakin pornon katselusta? Ja miksi ylipäätään pitää kilahtaa yhtään mistään? Miksi ei voi keskustella?
Minua naisena ällöttää epävarmat huonoitsetuntoiset kanssasisaret, jotka haluavat kontrolloida mahdollisimman paljon miehensä elämää! Nalkutuksen kuunteleminen ja vauhkon pirttihirmun katseleminen ei ole ihmisarvoista elämää! Ei ne miehetkään mitään lattialuuttuja ole.
Meillä miehellä on pornografista materiaalia, jota saa katsoa ihan niin paljon kun sielu sietää. En koe, että se uhkaa minua mitenkään. Parempi että katselee toisia naisia hommissa tv -ruudulta, kuin että etsii livekokemuksia En meinaan usko, että on edes tervettä kohdistaa 40 vuoden avioliiton aikana seksuaalisia mielikuvia vain omaan puolisoon. Onhan ne pornofilmien misut piristävän hyväkroppaisiakin, joten innostanee miestä Vaikken itsekään kyllä mikään valas ole. Joskus ollaan katseltu yhdessä hotellissa jotain K-18 kanavaa ihan yhdessäkin, oli ihan mukavaa vaihtelua intiimielämään...
Hyvinkohdeltu mies pysyy varmemmin parisuhteessa, ja kannattaa panostaa siihen henkiseen yhteyteen, jotta mies ei halua vaihtaa sinua toiseen naiseen. Paneskella voi kenen kanssa vaan, mutta lojaalia tosiystävää, joka ymmärtää ja luo lämpimän ilmapiirin yhteiseen kotiin on vaikeampi löytää noin vain. Uskon, että juuri sitä ei minun mieheni halua minussa menettää.

Aika monta hyvää pointtia...