Mun mielestä nykyajan äitien ylihuolehtivaisuus ei tee hyvää lapsille!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja määää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

määää

Vieras
Puhun nyt kouluikäisistä. Mulla on yksi tuttu, joka ei anna poikansa mennä yksin kotiin koulun jälkeen, vaikka asuvat koulun vieressä ja poika tokaluokalla. Poika siis itse haluaisi ja on luotettava eikä mikään rymypää.

Toisella on tyttö, joka ei uskalla olla viittä minuuttia yksin kotona. On nyt kolmannella luokalla. Vanhemmat vaikeuksissa, koska ip-kerhoa ei enää ole. Olen seuraillut tätä äitiä monta vuotta, enkä ihmettele, että lapsi on arka, sillä äiti ei ole ikinä kannustanut olemaan yksin.

Kolmannen perheen kuusivuotias ei saa koskaan olla pihalla yksin. Asuvat maalla, iso tontti, ei autoja. Ihan sama, että olen monet kerrat tällekin äidille vakuuttanut, että kuusivuotiaan pitäisi saada harjoitella yksin liikkumista tutussa pihassa; että tämä kuuluu kuusivuotiaan kehityskauteen ja tekee hälle hyvää.

Neljäs äiti on varmaan pahin. Järjestää 13-vuotiaan poikansa lukujärjestyksen mukaan omat työnsä (pystyy tekeen etätöitä), jotta olisi joka päivä kotona laittamassa pojalle välipalaa.

Sitten kun mammoja kokoontuu yhteen, kehuskellaan, miten ei uskalla antaa tehdä sitä eikä tätä, niinkuin se oikeasti olisi suurta rakkautta. Opetittehan te lapsenne kävelemäänkin: nyt pitäisi opettaa pärjäämään maailmassa! Ja tiedän, tiedän, vaaroja on ja on, mutta silti.
 
Vihaan ylihuolehtivaisuutta. Se pilaa lapsen elämän, siit voi aikusenaki tulla sellane ihme hissukka. Ja oon tosiaa huomannu et nykyaikana noit tyhmiä äitejä löytyy liikaa :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja määää:
Puhun nyt kouluikäisistä. Mulla on yksi tuttu, joka ei anna poikansa mennä yksin kotiin koulun jälkeen, vaikka asuvat koulun vieressä ja poika tokaluokalla. Poika siis itse haluaisi ja on luotettava eikä mikään rymypää.

Toisella on tyttö, joka ei uskalla olla viittä minuuttia yksin kotona. On nyt kolmannella luokalla. Vanhemmat vaikeuksissa, koska ip-kerhoa ei enää ole. Olen seuraillut tätä äitiä monta vuotta, enkä ihmettele, että lapsi on arka, sillä äiti ei ole ikinä kannustanut olemaan yksin.

Kolmannen perheen kuusivuotias ei saa koskaan olla pihalla yksin. Asuvat maalla, iso tontti, ei autoja. Ihan sama, että olen monet kerrat tällekin äidille vakuuttanut, että kuusivuotiaan pitäisi saada harjoitella yksin liikkumista tutussa pihassa; että tämä kuuluu kuusivuotiaan kehityskauteen ja tekee hälle hyvää.

Neljäs äiti on varmaan pahin. Järjestää 13-vuotiaan poikansa lukujärjestyksen mukaan omat työnsä (pystyy tekeen etätöitä), jotta olisi joka päivä kotona laittamassa pojalle välipalaa.

Sitten kun mammoja kokoontuu yhteen, kehuskellaan, miten ei uskalla antaa tehdä sitä eikä tätä, niinkuin se oikeasti olisi suurta rakkautta. Opetittehan te lapsenne kävelemäänkin: nyt pitäisi opettaa pärjäämään maailmassa! Ja tiedän, tiedän, vaaroja on ja on, mutta silti.

Just samaa mieltä oon.Itellä lapsia ikävälillä 5-15 v.
 
Meidän naapurissa asuu myös tuollainen tyttörukka. Ei pääse mihinkään eikä saa tehdä mitään. Osaa tosin nykyään jo "keplotella" äidiltään jonkin verran tilaa.
Säälittää se lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja perkele:
Vihaan ylihuolehtivaisuutta. Se pilaa lapsen elämän, siit voi aikusenaki tulla sellane ihme hissukka. Ja oon tosiaa huomannu et nykyaikana noit tyhmiä äitejä löytyy liikaa :D

hissukka ja ensimmäisten "vastoinkäymmisten" (lvastuu omasta elämästä) jälkeen hakeutuvat masennuksen vuoksi hoitoon ja lääkkeitä syömään.
 
Esim jos on kyseessä jo teineistä jotka on 14-18 ikäisiä niin niiden pitää ottaa jo pikku hiljaa vastuu itseään koska ne ei muuten oppi huolehtimaan itsensä ikinä ja jos on täysi ikäinen niin se on itse vastuussa itseään
 
Mun kälyllä on 11- ja 13-vuotiaat lapset. Äitinsä valitti kun ei saa niille kesäksi mitään hoitopaikkaa, olivat muistaakseni 3-luokalle saakka iltapäiväkerhossa. Kouluaamuina äiti vie toisen mummulaan ja toinen jää kotiin, eivät voi olla yhdessä kotona aamuisin koska ottavat fyysisesti yhteen. Tämä on syy myös kesähoidolle, äiti pelkää että tappavat toisensa jos ovat keskenään. Nyt sitten ongelmia kun vanha mummu ei jaksa enää hoitaa koko kesää näitä lapsia, tarvitsevat jatkuvasti erotuomarin. Ukki ihmetteli kovaan ääneen meidän lapsia kun eivät juuri tappele, sanallista väittelyä joskus mutta siinä kaikki. Että miten ne voivat olla noin sovussa, tässä iässä oman tyttärensä lapset roikkuivat jo toistensa kurkuissa kiinni pienestäkin ristiriidasta.
 

Yhteistyössä