Mun kaveri haluaa luopua lapsestaan

  • Viestiketjun aloittaja Vieras
  • Ensimmäinen viesti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja letkukinttu:
provoko tää juttu on?
Miksi olisi? Kyllä tälläsiäkin äitejä löytyy
Ikävä kyllä löytyy.. :( voi itkut,kun ihmiset jaksais pysähtyä ja iettiä sitä että mitä se tarkottaa kun lapsia hankitaan.siihen täytyy sitoutua loppuiäkseen.ei lapset ole mitään nukkeja jotka voi hylätä ku ei enää miellytä :(
Ei se elämä aina mee niin toivotulla tavalla


No ei niin,mutta kuinka usein se biletysvaihe joka jää pois kun hankitaan teininä niitä lapsia,niin pukkaa päälle sitte kuiteski jossaki vaiheessa??!! bilettäkää ensin ja eläkää täysillä niin ehkä sitten ei tee niin kovaa mieli enää myöhemmin!
Ei se nyt kovin nuori ole, 25
 
D.A.D.
Sillä on tullu tärkeemmäksi bilettää, mennä miten haluaa vaikka muuten on ihan norm työssäkäyvä ihminen. Ei se jaksa sitä muksua paapoo joka pv, kun se muksu on viä poika, yli rasittava. Kyllä se on tästä jo 6 kk puhunut, tehny päätöksen että haluaa antaa pois
Ainut järkevä lause hänen suusta on se että hän haluaa antaa lapsen pois, tuo ei todellakaan ole lapselle oikea paikka elää, mitä lie jo joutunut kärsimään.
Toiseksi ei ole kaverilla elämän arvot oikeassa järjestyksessä kun bilettäminen menee lapsen edelle. Huoh!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja letkukinttu:
provoko tää juttu on?
Miksi olisi? Kyllä tälläsiäkin äitejä löytyy
Ikävä kyllä löytyy.. :( voi itkut,kun ihmiset jaksais pysähtyä ja iettiä sitä että mitä se tarkottaa kun lapsia hankitaan.siihen täytyy sitoutua loppuiäkseen.ei lapset ole mitään nukkeja jotka voi hylätä ku ei enää miellytä :(
Ei se elämä aina mee niin toivotulla tavalla


No ei niin,mutta kuinka usein se biletysvaihe joka jää pois kun hankitaan teininä niitä lapsia,niin pukkaa päälle sitte kuiteski jossaki vaiheessa??!! bilettäkää ensin ja eläkää täysillä niin ehkä sitten ei tee niin kovaa mieli enää myöhemmin!
Ei se nyt kovin nuori ole, 25


Sitten kyllä?????
 
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja D.A.D.:
Sillä on tullu tärkeemmäksi bilettää, mennä miten haluaa vaikka muuten on ihan norm työssäkäyvä ihminen. Ei se jaksa sitä muksua paapoo joka pv, kun se muksu on viä poika, yli rasittava. Kyllä se on tästä jo 6 kk puhunut, tehny päätöksen että haluaa antaa pois
Ainut järkevä lause hänen suusta on se että hän haluaa antaa lapsen pois, tuo ei todellakaan ole lapselle oikea paikka elää, mitä lie jo joutunut kärsimään.
Toiseksi ei ole kaverilla elämän arvot oikeassa järjestyksessä kun bilettäminen menee lapsen edelle. Huoh!
Siis se lapsi ei kärsi yhtään. Sillä on tarha paikka, siistit vaatteet, leluja paljon, isovanhemmat, ruokaa. Ei se äiti sitä lyö, hakkaa, tukistele, se ei vaan jaksa sitä elämää. Siitä ei ole äidiksi enään.
 
Surullista
Minäkin tiedän yhden kolmikymppisen naisen joka juuri synnytti toivotun lapsen.. hän on hekumoissaan uudesta tulokkaasta, muttei tunnu muistavan ollenkaan että hänellä on myös 8vuotias poika johon hän ns. kyllästyi samoista syistä kuin ap:n kaveri.. hän "antoi" pojan omille vanhemmilleen jotka myöhemmin adoptoivat pojan ja ovat nyt olleet pojan virallisia holhoojia n. 5vuotta.. käy tämä nainen poikaa katsomassa, muttei anna itseään kutsuttavan tämän äidiksi.. hän on "täti"..
 
vieraana
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja letkukinttu:
provoko tää juttu on?
Miksi olisi? Kyllä tälläsiäkin äitejä löytyy
Ikävä kyllä löytyy.. :( voi itkut,kun ihmiset jaksais pysähtyä ja iettiä sitä että mitä se tarkottaa kun lapsia hankitaan.siihen täytyy sitoutua loppuiäkseen.ei lapset ole mitään nukkeja jotka voi hylätä ku ei enää miellytä :(
Ei se elämä aina mee niin toivotulla tavalla


No ei niin,mutta kuinka usein se biletysvaihe joka jää pois kun hankitaan teininä niitä lapsia,niin pukkaa päälle sitte kuiteski jossaki vaiheessa??!! bilettäkää ensin ja eläkää täysillä niin ehkä sitten ei tee niin kovaa mieli enää myöhemmin!
Eläpäs viitsi idiootti yleistää! mä en koskaan aattelis mun lapsestani noin,en ikinä..vaikka teininä 2 lasta olen tehnyt!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Surullista:
Minäkin tiedän yhden kolmikymppisen naisen joka juuri synnytti toivotun lapsen.. hän on hekumoissaan uudesta tulokkaasta, muttei tunnu muistavan ollenkaan että hänellä on myös 8vuotias poika johon hän ns. kyllästyi samoista syistä kuin ap:n kaveri.. hän "antoi" pojan omille vanhemmilleen jotka myöhemmin adoptoivat pojan ja ovat nyt olleet pojan virallisia holhoojia n. 5vuotta.. käy tämä nainen poikaa katsomassa, muttei anna itseään kutsuttavan tämän äidiksi.. hän on "täti"..

Voi jumankauta,mikä hitto ihmisiä vaivaa???
 
vieras
Eikö se sun kaveri yhtään ajattele, miten se ero vaikuttaa lapseen??? Siis sille raukalle jää elinikäiset traumat siitä, että äiti on hänet hylänny pienenä, ja sitä piatsi, tuon ikäinen muistaa sen myöhemminkin!
Siis minä en voi ymmärtää... Kyllä kai jokainen äiti on jossain vaiheessa lopeensa kyllästyny ja väsyny, mutta ei ainakaan mulle tulis pieneen mieleen, että antaisin lapseni pois!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Mutta se tärkein puuttuu. Pyytteetön rakkaus :( Ei tuollaisessa ilmapiirissä varmasti kannata lasta pitääkään.
Miten voi puuttua :( mä en ymmärrä,miten yhtäkkiä voi kyllästyä omaan lapseensa????on mullaki päiviä jolloin haluis toivottaa tenavat hornan tuuttiin,mutta kuitenkin...en ikinä vois luopua yhestäkään!
 
hei
No en voi muuta sanoa kuin että jos kerran juttu on noin kuin sanot, onneksi tämä nainen sentään tajuaa luopua lapsesta ja lapsella on mahdollisuus päästä parempaan kotiin.
 
vieras
Tiedättekö, että joskus työssä näkee tilanteita, joissa tietää, että lapsen etu olisi, että lapsi annettaisiin pysyvästi adoptoitavaksi (vs jatkuvasti pompotellaan sijaiskodista toiseen).... Jos ei oikeasti pysty vanhemmuuteen eikä aio muuttaa mitään, voi JOSKUS HARVOIN tilanne oikeasti olla se, että lapsen pois antaminen sosiaalitoimen systeemien kautta olla parempi. Silloinkin voi yhteyttä biologinen vanhempi pitää lapseensa ja se on tärkeää.
 
minä vain
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jaa, ap:n tapauksessa voisi olla parempi, että lapsi adoptoidaan pysyvästi pois. Jos näin käy, toivottavasti hyvään kotiin. Adopitoseulakaan kun ei ole 100%...
Olen samaa mieltä!! eikö mieluummin adoptoivaksi, mitä et lukisimme iltalehden sivulta, jotain karmaisevaa...
 
vieras
Ei vaan, edellisestä vastaajasta poiketen, minä sanon, että hyvä, että pelastaa edes lapsen edellytykset eikä esim. lapsilisien tms. vuoksi vaan ketkuttele lapsen kanssa ja toistuvasti laiminlyö - sitäkin kun näkee. Olen oppinut arvostamaan sitä, että joku joskus älyää antaa edes lapselle elämisen edellytykset, jos ei itselleen kykene. Ja ei kannata hypätä kaivoon, sillä joskus voi viisastua ja silloin saattaa - jos elämä on armollinen ja lapsi suostuu - voida seurata lapsen elämää etäämpää.
 
Sama Minä kuin edellä
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei vaan, edellisestä vastaajasta poiketen, minä sanon, että hyvä, että pelastaa edes lapsen edellytykset eikä esim. lapsilisien tms. vuoksi vaan ketkuttele lapsen kanssa ja toistuvasti laiminlyö - sitäkin kun näkee. Olen oppinut arvostamaan sitä, että joku joskus älyää antaa edes lapselle elämisen edellytykset, jos ei itselleen kykene. Ja ei kannata hypätä kaivoon, sillä joskus voi viisastua ja silloin saattaa - jos elämä on armollinen ja lapsi suostuu - voida seurata lapsen elämää etäämpää.
Juu, siis oikeesti olen ihan samaa mieltä. Laitto vaan niin vihaseks jotenkin. Usein aattelen, kun sattuu näitä hirveyksiä, että äiti esim. tappaa tai tekee jotain muuta pahaa lapsilleen, että olispa antanut lapsensa aikaisemmin pois. Siis jollekin adoptoitavaksi tms.
 

Yhteistyössä