Mun isä 53 v, ilmoitautui ensimmäistä kertaa elämässään työttömäksi.

[tyttöjen äiti]

Koska ahtaajat ovat lakossa, niin tehdas lopetti palkanmaksun paperityöntekijöille. Eli töihin ei ole menemistä. Oli jotenkin erikoista, kun isukki soitteli työkavereilleen tyyliin:"mitä sie kirjotit siihen millaista työtä haen.jne. Se työhakemuksen täyttö oli kuin joku ihmeen virstanpylväs.Siinä oikein huomas kuinka erilaisen elämän on elänyt.

 

[niinpä]

Mun vanhemmat 59v ja 58v eivät ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.

 

[miltski]

Mun äiti, pian 58 vuotias, joutui saman eteen tuossa viime vuoden puolella. Melkein 40 työvuotta takana, saman firman palveluksessa... Oli kyllä ihan ihmeissään niitten lappujen kans.

 

[ap]

Jotenkin toi työttömyys on nykyajan nuorelle aikuiselle jotenkin itsestäänselvä haitta, jonka on joutunut ainakin joskus kokea. Toisaalta...sehän on todella väärin. Joskus haluis kääntää aikaviisaria taaksepäin ja oikeesti työllistyä parikymppisenä vakkariksi.

 

[et-näin]

51v.. vakitöissä 17 v saakka, ja nyt alkaa kuulumaan että on tosi tiukkaa..
mutta uskon että työt jatkuu ja toivon saavani olla töissä vielä 10v..

Mun vanhemmat 59v ja 58v eivät ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.

 

[ap]

Mutta siis ajatelkaapa. Elämä oli silloin turvattu, kun vanhempamme olivat nuoria. Nykyään on jotenkin arkipäivää, että täytellään työttömyyslappuja. Se ei voi olla vaikuttamatta lapsiperheisiin. Elämällä on epävarma pohja. Unelmat on vaikeita toetuttaa.
Kun mun isä osti talon 80-luvulla, se maksoi 150 000 markkaa (200 neliöö). Nykyään saat maksaa itsesi kipeeksi sellaisesta talosta ja vetää ittes työn kanssa niin piippuun, että et sitten osaa enää nauttia mistään. Appiukkko osti maatilan pihapiirin 70-luvulla 30 000 markalla ja se on todella upea paikka. Vaikka näihin lasketaan rahan arvon muutokset, niin silti nää on tosiaan suhteessa törkeen halpoja nykyhintoihin verrattuna.
Joskus on semmoinen olo, että haluisin kääntää kelloja kymmeniä vuosia taaksepäin ja kuljettaa perheeni sinne.

 

[deb]

Työpaikat olivat vanhempiemme sukupolvella käytännössä ikuisia, tähän asti. Työpaikan saanti ei ollut näin kiven alla kuin nykyään, riitti kun meni kansakoulun jälkeen työpaikoille kyselemään "olisko hommia". Ja olihan niitä. Yritäpä tänä päivänä samaa, sut nauretaan pihalle. Eikä muuten ole tuollainen 53-vuotias, samaa työtä ikänsä tenhyt mies enää sitä kovinta valuuttaa työmarkkinoilla! Pahaan saumaan tuli työttömyys, vaikka kai ap:n isä pääsee takaisin töihin kun lakko päättyy? Eikö tämä ole vain väliaikaista?

 

[kolmen äiti]

Mun vanhemmat 59v ja 58v eivät ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.

Ei varmasti olekaan, koska ovat työllistyneet silloin "vanhoina hyvinä aikoina"
Ei minunkaan vanhemmat ole olleet työttöminä koskaan.

 

[Minä]

Joo,mun isä 65v ja ei ole koskaan ollut työtön,on eläkkeellä nyt,mutta painaa silti töitä 12h pvässä

 

[ap]

Joo,mun isä 65v ja ei ole koskaan ollut työtön,on eläkkeellä nyt,mutta painaa silti töitä 12h pvässä

Ja on alottanut työnteon joskus 13-vuotiaana.

 

[vieras]

Mun vanhemmat 59v ja 58v eivät ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.

Niin ja mun isä potkastiin 31 työvuoden jälkeen 52-vuotiaana pihalle. 2 oli enää jäljellä ja toinen lähti.