Mun entinen koulukiusaaja lähetti kirjeen ja pyysi anteeksi

[äiree]

Olisin antanut anteeksi, teit hienosti ..
rauha molemmille asiasta.
Ei lapsuusajan kiusaamisista kanna kantaa kaunaa loppuelämää.. siinä tekee vain hallaa itselleenkin.
Niin rankkaa kiusaamista en tällä tarkoita että esim kiusattu sairastuu henkisesti.. ne onkin jo vaikeampia juttuja.

 

[anniii]

olisin nyt ainakin ensin antanu tyypin kuulla kunniansa ja sitten ehkä lopuksi antanu anteeksi..

 

[ap]

Tuntisin itse enemmänkin iloa sen kiusaajan puolesta että miettinyt tekosiaan. Monet varmaan vaan koittaa unohtaa menneisyyden. Uskon että kiusaaminen jättää jäljet niin kiusattuun kuin kiusaajaankin... jos siis kiusaajalla on moraalista jotain jäljellä tai se alkaa vasta myöhemmin rakentua uudelleen.

Teininä oma ego vääristyy joillakin laumassa. Silloinhan ei yleensä järjellä ajatella vaan mennään ja tehdään lauman mukana. Eipä joidenkin kohdalla auta edes kunnollinen kasvatuspohjakaan kotioloissa. Jotkut on vaan laumaidiootteja ja jotkut on sitä vielä pitkälle aikuisuuteenkin asti.

Tietty en tiedä sitten mitä se kiusaaminen on teininä mua kiusattiin luoka-asteilla 2-5 joten kyseessä oli siis ihan lapset. Meidän luokalla kiusattiin monia.Koulu oli huonon alueen naapurissa ja moni niistä jotka mua kiusasi tuli sieltä slummista siihen kouluun,itse olin varakkaamman perheen lapsi jossa vanhemmat oli yhdessä.Hampaisiin jouduin myös pituuden ja painon takia. Kiusaamiinen loppui vasta kun vaihdoin koulua,siitä olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen.

Minua kiusattiin ihan ekalta luokalta ylä-asteen loppuun asti. Olin aina hiljainen, ujo ja kummallinen muiden mielestä. Tuskin koskaan uskalsin puhua koulussa ja jotkut luuli miuta jopa mykäksi. Siitä huudeltiin..

Pahinta oli liikuntatunnit jolloin valittiin viimeisenä joukkueeseen ja nolattiin kaikin tavoin. Kotitaloustunnilla leipomani keksit heiteltiin pitkin käytäviä jne. Oikeastaan pahin kiusaaminen oli yksinkertaisesti joukon ulkopuolelle sulkemista. Kun oli ujo niin ei uskaltanut ketään lähestyä ja kukaan ei halunnut ujoa lähestyä kun pidettiin outona.

Kuullostaa tutulle.Muistan hyvin kun kouludiskossa menin äitini rohkaisemana tanssimaan luokkalaisten kanssa ja mulle tiuskaistiin vaan "mitä sä läskiperse tänne tulit,ei sua kukaan tänne kutsunut mee v*ttuun siitä"

tai kun hypättiin narua koulun pihalla ja mut kerrankin otettiin mukaan leikkeihin ja satuin hymyilemään niin eräs luokan pojista rupesi ilkkumaan että oon varmaan saannu huoraamalla ekan asiakkaan ja siksi hymyilen..

tämä huoraamisjuttu alkoi siitä kun kävin bussilla koulua ja seison odottamassa bussia koulun jälkeen..kuulemma seisoin siinä huoraamassa.

 

[AavikonNorsu]

mä huomasin yläasteella että väkivalta lopettaa vittuilun.
sen jälkeen sainkin olla rauhassa :attn:

joo, mä huomasin kanssa.

 

[ap]

mä huomasin yläasteella että väkivalta lopettaa vittuilun.
sen jälkeen sainkin olla rauhassa :attn:

joo, mä huomasin kanssa.

meillä se suhde oli 20 vastaan 1 joten tyhmää siinä olisi ruveta ketään turpiin vetämään. Kun olet alistettu psyykkisesti ja fyysisesti niin siinä ei paljoa itsestään usko.

 

[päätön]

mä huomasin yläasteella että väkivalta lopettaa vittuilun.
sen jälkeen sainkin olla rauhassa :attn:

joo, mä huomasin kanssa.

meillä se suhde oli 20 vastaan 1 joten tyhmää siinä olisi ruveta ketään turpiin vetämään. Kun olet alistettu psyykkisesti ja fyysisesti niin siinä ei paljoa itsestään usko.

ei siinä tarvinnukkaan kun päätekijää hetken leipoo ...

 

[Tikku]

Mä olen kans ollut kiusattu, ja itsekin sitten otin silmätikuksi "vielä heikomman" ja asia on vaivannut mua niin paljon, ihan viime viikolla mietin että kirjoittaisin oikeasti tälle tytölle kirjeen.
Ei ollut mistään kovin rajusta kiusaamisesta kyse, mutta varmasti inhottavaa tämän tytön mielestä. Hävettää edes kirjoittaa tällaisia mustana, mutta tällainen olen (ollut) :ashamed:

 

[perämaan emäntä]

en voisi antaa anteeksi. hänkin varmaan oman rauhan vuoksi pyytää anteeksi jotta itellään parempi olo nyt. olisi miettinyt sitä hieman aikasemmin :kieh:

 

[mun muru]

Pyyhkiytyykö muka vuosien hajottaitava ja masentava piina sillä että antaa anteeksi? Vai sillä että kiusaaja pyytää anteeksi?

Uskon että vamma on niin suuri ettei sitä yhdellä kauniilla eleellä saa tekemättömäksi. Huono itsetunto väijyy silti taustalla.

Kaikki tuntemani koulukiusaajat ovat nykyään kusipäisiä aikuisia. Humalapäissään saattavat esittää kivaa tyyppiä ja pyydellä milloin mitäkin anteeksi. Tuntuu että tällä he hakevat oikeutusta ilkeilyilleen.

Uskon toki siihenkin että jostakin yksittäisestä koulukiusaajasta on saattanut kasvaa empaattinen aikuinen. Harvemmin silti epäempaattinen ihminen muuttuu yht äkkiä empaattiseksi; senhän se vaatii että tosissaan pyytää anteeksi.

Hienoa silti ap jos voit painaa kaiken villaisella. :flower: * on itse skeptikko tässä asiassa*

 

[mun muru]

mä huomasin yläasteella että väkivalta lopettaa vittuilun.
sen jälkeen sainkin olla rauhassa :attn:

joo, mä huomasin kanssa.

peesi Enemmän ei voisi enää pitää paikkaansa mikään lause.

 

[vieras]

Pyyhkiytyykö muka vuosien hajottaitava ja masentava piina sillä että antaa anteeksi? Vai sillä että kiusaaja pyytää anteeksi?

Uskon että vamma on niin suuri ettei sitä yhdellä kauniilla eleellä saa tekemättömäksi. Huono itsetunto väijyy silti taustalla.

Kaikki tuntemani koulukiusaajat ovat nykyään kusipäisiä aikuisia. Humalapäissään saattavat esittää kivaa tyyppiä ja pyydellä milloin mitäkin anteeksi. Tuntuu että tällä he hakevat oikeutusta ilkeilyilleen.

Uskon toki siihenkin että jostakin yksittäisestä koulukiusaajasta on saattanut kasvaa empaattinen aikuinen. Harvemmin silti epäempaattinen ihminen muuttuu yht äkkiä empaattiseksi; senhän se vaatii että tosissaan pyytää anteeksi.

Hienoa silti ap jos voit painaa kaiken villaisella. :flower: * on itse skeptikko tässä asiassa*

Mä uskon, että ihmiselle itselleen on parempi, jos kykenee antaman anteeksi, kuin jos jää kantamaan loppuiäkseen vihaa ja kaunaa. Ei toki saa vuosien kiusausta tekemättömäksi millään, mutta ei se tarkoita ettei voisi anteeksi antaa. Siis minun kohdallani ainakaan.

 

[ieras]

en voisi antaa anteeksi. hänkin varmaan oman rauhan vuoksi pyytää anteeksi jotta itellään parempi olo nyt. olisi miettinyt sitä hieman aikasemmin :kieh:

Puhehan on ala-asteikäisestä LAPSESTA. Misssä kohtaa se raja kulkee, että lapsi oppii ymmärtämään, että näillä teoilla on ehkä elinikäiset seuraukset jonkun elämässä?

 

[Rollolainen]

MÄ en anna IKINÄ kiusaajilleni anteeksi.
Ajattelemattomuus ei riitä syyksi.

Haluaisin vain kohdata nää kuisaajani , uteliaisuuttani haluaisin vain tietää että mitä tekevät nyt. Onko heillä muka asiat paremmin kuin mulla

 

[Riivinrauta]

Mä olen siskoni kanssa mietitty että kirjoitettais kirja mein ala-aste ajoista jolloin meitä kiusasi opettaja.
Oikein koulun rehtori.

Sit meinasin että jos se aikaseks saadaan niin voisin lähettää yhden kirjan tälle "opettajalle" ja kirje mukaan. Että kiitos että pilasit mun elämäni ensimmäiset koulu vuodet.

Tästä kaikesta kärsin tietysti edelleen koska opetusta kun ei silloin juurikaan saanut saati sitä pelon takia mitään olis päähän jäänytkään, on vaikea lähteä nytkään mitään opiskelemaan koska perustaidot ei ole kaikkiaan mulla hanskassa.

Ja näin on monella muullakin joilla tämä opettaja on aikanaan ollut.

Mun onneks mun vanhemmat puuttu asoihin ekan vuoden jälkeen ja mä pääsin toiseen kouluun.

 

[Minä vain]

Minuapa pyysi eräs entisistä pahimmista koulukiusaajistani facebookissa kaveriksi, ei edes viestiä laittanut, pelkkä kaveripyyntö, hylkäsin. Olin kiusattu 3-9 luokat, tämä kyseinen miespuolinen yksilö hakkasi minut vielä pahasti kolmannella luokalla.

 

[Taevahan Tosi]

Mä en vastais tommoseen kirjeeseen todennäköisesti ollenkaan :/

 

[vv]

Antaisin anteeksi.
Itseni ja kiusaajan vuoksi,,vihassa, katkeruudessa ja kostossa eläminen kuluttaa vain enmmän omia voimavaroja..

 

[ap]

Pyyhkiytyykö muka vuosien hajottaitava ja masentava piina sillä että antaa anteeksi? Vai sillä että kiusaaja pyytää anteeksi?

Uskon että vamma on niin suuri ettei sitä yhdellä kauniilla eleellä saa tekemättömäksi. Huono itsetunto väijyy silti taustalla.

Kaikki tuntemani koulukiusaajat ovat nykyään kusipäisiä aikuisia. Humalapäissään saattavat esittää kivaa tyyppiä ja pyydellä milloin mitäkin anteeksi. Tuntuu että tällä he hakevat oikeutusta ilkeilyilleen.

Uskon toki siihenkin että jostakin yksittäisestä koulukiusaajasta on saattanut kasvaa empaattinen aikuinen. Harvemmin silti epäempaattinen ihminen muuttuu yht äkkiä empaattiseksi; senhän se vaatii että tosissaan pyytää anteeksi.

Hienoa silti ap jos voit painaa kaiken villaisella. :flower: * on itse skeptikko tässä asiassa*

Mä olen käynnyt tän asian omalta osaltani läpi jos kannan sitä vihaa ja kaunaa koko elämäni niin se on tavallaan musta aukko mun sisälläni. Tää ihminen vielä vastasi kirjeeseeni jonka lähetin hänelle anteeksi pyynnön jälkeen ja sanoi että ihanaa kun voin antaa anteeksi mutta hän silti tulee aina kantamaan sitä häpeää siitä mitä on tehnyt mukanaan. Kertoi myös että hänen pikkuveljensä oli myöhemmin rankasti koulukiusattu.

Mä myönnän toivoneeni kiusaajilleni pahaa ja huonoa elämää,mutta ajan myötä olen osannut antaa asian olla. Karma kyllä osaa kostaa ihmisille jotka eivät kadu tai hyvitä tekojaan. Moni niistä mun kiusaajista vedettiin juttuun mukaan tyylillä ; joko kiusaat tai tulet kiusatuksi,osa heistäkin oli uhreja. Mä voin antaa anteeksi jos joku oikeasti katuu tekoaan,tietty koskaan en voi unohtaa. Minun osaltani piina on ollu ohi jo vuosia ja on aika jatkaa eteenpäin.

 

[kiusattu myös]

Mulle tulisi mieleen tuosta että pyytää anteeksi ihan itsekkäistä syistä. Koska HÄN on nähnyt painajaisia ja HÄNEN pitää keventää omaatuntoaan.
Mä en vain pystyisi antamaan anteeksi. Kiusaaminen on kovettanut minut, olen pilalla henkisesti.

 

[tiina]

Tuntisin itse enemmänkin iloa sen kiusaajan puolesta että miettinyt tekosiaan. Monet varmaan vaan koittaa unohtaa menneisyyden. Uskon että kiusaaminen jättää jäljet niin kiusattuun kuin kiusaajaankin... jos siis kiusaajalla on moraalista jotain jäljellä tai se alkaa vasta myöhemmin rakentua uudelleen.

Teininä oma ego vääristyy joillakin laumassa. Silloinhan ei yleensä järjellä ajatella vaan mennään ja tehdään lauman mukana. Eipä joidenkin kohdalla auta edes kunnollinen kasvatuspohjakaan kotioloissa. Jotkut on vaan laumaidiootteja ja jotkut on sitä vielä pitkälle aikuisuuteenkin asti.

Tietty en tiedä sitten mitä se kiusaaminen on teininä mua kiusattiin luoka-asteilla 2-5 joten kyseessä oli siis ihan lapset. Meidän luokalla kiusattiin monia.Koulu oli huonon alueen naapurissa ja moni niistä jotka mua kiusasi tuli sieltä slummista siihen kouluun,itse olin varakkaamman perheen lapsi jossa vanhemmat oli yhdessä.Hampaisiin jouduin myös pituuden ja painon takia. Kiusaamiinen loppui vasta kun vaihdoin koulua,siitä olen vanhemmilleni ikuisesti kiitollinen.

Minua kiusattiin ihan ekalta luokalta ylä-asteen loppuun asti. Olin aina hiljainen, ujo ja kummallinen muiden mielestä. Tuskin koskaan uskalsin puhua koulussa ja jotkut luuli miuta jopa mykäksi. Siitä huudeltiin..

Pahinta oli liikuntatunnit jolloin valittiin viimeisenä joukkueeseen ja nolattiin kaikin tavoin. Kotitaloustunnilla leipomani keksit heiteltiin pitkin käytäviä jne. Oikeastaan pahin kiusaaminen oli yksinkertaisesti joukon ulkopuolelle sulkemista. Kun oli ujo niin ei uskaltanut ketään lähestyä ja kukaan ei halunnut ujoa lähestyä kun pidettiin outona.

Kuullostaa tutulle.Muistan hyvin kun kouludiskossa menin äitini rohkaisemana tanssimaan luokkalaisten kanssa ja mulle tiuskaistiin vaan "mitä sä läskiperse tänne tulit,ei sua kukaan tänne kutsunut mee v*ttuun siitä"

tai kun hypättiin narua koulun pihalla ja mut kerrankin otettiin mukaan leikkeihin ja satuin hymyilemään niin eräs luokan pojista rupesi ilkkumaan että oon varmaan saannu huoraamalla ekan asiakkaan ja siksi hymyilen..

tämä huoraamisjuttu alkoi siitä kun kävin bussilla koulua ja seison odottamassa bussia koulun jälkeen..kuulemma seisoin siinä huoraamassa.

Ei jeesus, kuulostaa aivan kammottavalta

 

[ap]

Mulle tulisi mieleen tuosta että pyytää anteeksi ihan itsekkäistä syistä. Koska HÄN on nähnyt painajaisia ja HÄNEN pitää keventää omaatuntoaan.
Mä en vain pystyisi antamaan anteeksi. Kiusaaminen on kovettanut minut, olen pilalla henkisesti.

Harmillista että koet olevasi henkisesti pilalla. Mä vaan ajattelen sen niin että hänen omatuntonsa kolkuttelee painajaisissa ja muutenkin mielessä asiasta. Ei läpeensä paha ihminen pyytäisi asiaa anteeksi eikä sellainen kyllä tekojaan katuisikaan. Mä päätin etten anna kiusattuna olon määritellä sitä mitä mä olen nyt. On varmaan vaatinu ajatustyötä kirjottaa toi kirje ja siinä lukeekin että mietti pitkään kehtaako edes lähestyä mua ollenkaan.

 

[Tasku Venus]

Mitä se helpottaa jos antaa anteeksi? Siis miltä se tuntuu? Onko ne vanhat jutut sitten ihan ok? Tuleeko siitä jotenki huojentunut olo? En vaan tajua mitä se helpottais.

Kerran baarissa yks kiusaaja (ei edes lähellekään pahimmista) pyysi multa anteeks sen juttuja. "Annoin anteeks", koska olin vähän humalassa ja halusin päästä vaan eroon siitä. Mutta oikeesti mä inhoan sitä ihmistä vieläkin.

 

[Minni]

Mut jätetittiin koulussa ryhmästä ulkopuolelle. Oli mulla sitten omat kaverit, mutta koulumaailmassa aika vähän. Nyt olen kyllä tuntenut suurta nautintoa kun olen nähnyt vanhoja luokkakavereita ja huomannut, että MÄ olen pärjännyt elämässä parhaiten!

Ei kukaan mult tulis anteeks pyytämään eikä tarviikaan. Nauraisin varmaan päälle jos joku niistä hyljeksijöistä konttais nyt anelemaan anteeksiantoa =D Minäkö katkera..eheen....

 

[man]

Tuossa tapauksessa antaisin varmaan anteeksi. Kirjeen kirjoittaminen kertoo kuitenkin suuremmista tunnontuskista kuin hätäinen "sori" tai humalainen vuodatus baarissa. Voisin ajatella, että tämä ihminen on kasvanut ymmärtämään tekonsa seurauksia ja ehkä hän koki niistä huono omaatuntoa jo aikoinaan, mutta meni vain porukan mukana. Ajattelisin, että hänkin on saanut pienen osan kiusaamisen aiheuttamisesta taakasta - ei mitään kiusattuun verrattuna, mutta pisaran kuitenkin.

Niistä jotka eivät koskaan kadu tai ymmärrä tekoaan ajattelen, että heidän osansa on elää elämää, jossa he eivät koskaan voi koskaan olla kovin onnellisia. Sillä en usko, että empatiakyvytön voi ikinä todella tuntea onnea. He eivät voi koskaan empatiakyvyttömyydessän kokea syvällistä yhteyttä toisen ihmisen kanssa ja täten heidän onnestaan tulee aina paljon puuttumaan - se on kai heidän rangaistuksensa. Useimmat kiusatut kuitenkin kykenevät tuntemaan empatiaa ja he osaavat varmasti hellemmin ja viisaammin kasvattaa omia lapsiaan kuin mihin kiusaajat (jotka eivät kadu tekojaan) ikinä kykenevät.

 

[Madicken04]

Mielestäni ap toimi hienosta! Siis hänhän oli jo itse aikanaan kerennyt käsittelemään asian ja päässyt siitä yli, siis npystynyt rakantamaan elämäänsä eteenpäin eikä jäänyt kiusatun rooliin katkeroitumaan. Ymmärtänyt että nuo asiat tapahtuivat lapsina ja ihmiset voivat siitä kasvaa ja viisatua (varmasti olisi ollut vaikeampaa yläasteelle jatkuneen kiusaamisen jälkeen). Varmasti hänelle anteeksiantaminen on ollut helpompaa kuin sellaiselle joka ei ole jo aiemmin pystynyt omalta osaltaan käsittelemään juttua.

Itsekin olen sitä mieltä ettei katkeruus kannata. Se että jää katkeraksi ja toivomaan kiusaajilleen pahaa vielä pitkälle aikuisuuteen ei suinkaan vahingoita kiusaajia millään lailla, mutta oma elämä siinä kärsii kun tarvii tuollaista taakkaa kantaa. Se anteeksiantaminen helpottaa ennenkaikkea omaa oloa.

ja mitä tähän kiusaajaan tulee, se että hän on katunut ja nähnyt painajaisiakin asioista joista on noin kauan aikaa, kertoo ettei hän suinkaan ole mitkään paha ja omatunnoton tapaus. Hän on ainakin oppinut jotain asiasta ja ansaitseekin siksi anteeksiannon.