V
vierailija
Vieras
Mun avioliitto on todella surkea, mutta lasten takia en vielä ole lähtenyt. Nyt alkaa vaan tuntua, että lastenkin takia olis parempi lähteä. Olen ollut miehen kanssa 20 vuotta. Lapset on 12 ja 9.
Mies jäi vakiduunista työttömäksi 8 vuotta sitten ja sen jälkeen tehnyt pätkäduuneja siellä täällä. Mitään hän ei harrasta, paitsi nettitrollaamista. Eli hänellä tämä mamu-homma jossain vaiheessa naksahti (ollut toki aina lievästi rasisti) ja sen mukana tullut se sama perusjuttu, joka tuntuu tulevan kaikilla: naisviha, ruotsiviha, viherviha... oikeastaan viha melkein kaikkea kohtaan.
Toki hän mua kohtelee jokseenkin ok. Mutta tiedän, että päivät pitkät kirjoittelee eri foorumeilla tätä samaa liturgiaa mitä täälläkin moni. Ja puheessa tuo sama tulee kuin levyltä. Ihan kuin olisi joku saarnamies. Ainoa lohtu on se, ettei ole ulottanut Facebookkiin tuota vihaviestintää. Siellä on hiljainen ja suht. neutraali.
Oon yrittänyt puhua, mutta ei auta. Argumentit on sitä samaa, että "muttakun asia on näin" tai "Emmä muuta mielipidettä siksi, että jonkun mielestä niin ei saa sanoa, koska se on niin."
Jotenkin tuntuu, että nuo ajatukset kiertää vaan kehää ja syvemmälle mennään. Joskus tulee ihan karmivia mielipiteitä. Pari viikkoa sitten "puolihuumorilla" heitti kännissä, että joskus huumorilla haaveilee, että Suomessa vietäis mamut, suomenruotsalaiset, vihervassarit, seksuaaliset vähemmistöt jne. keskitysleirille NAtsi-Saksa-meiningillä ja sama kohtalokin. Vaikka oli muka huumoria, niin kaikesta huomasi että tykkäsi tuommoisia fantasioida...
Alunperin ihan kunnon mies ja jopa siedettävän suvaitsevainen (esim. yksi kaveri oli homo ja suhtautui siihen ihan neutraalisti.). Jotenkin työttömyys ja sitä seuranneet pätkäduunit ovat tehneet katkeraksi ja syyttää sitten kaikkia muita.
Eniten inhottaa, että lapsiin tuo katkeruus vaikuttaa myös. Kurjaa kun koulussa korostetaan suvaitsevaisuutta ja sitten kotona isä sanoo suunnilleen, että "niitä mamuoppilaita ei tänne sitten tarvitse raahata." Synttäreillä esim. tuli iso riita kun ei halunnut että 2 mamupoikaa tulee tänne. Lopulta ne tuli, mutta mun mies oli koko illan poissa. Ja mykkäkoulua viikko ton jälkeen.
Mies jäi vakiduunista työttömäksi 8 vuotta sitten ja sen jälkeen tehnyt pätkäduuneja siellä täällä. Mitään hän ei harrasta, paitsi nettitrollaamista. Eli hänellä tämä mamu-homma jossain vaiheessa naksahti (ollut toki aina lievästi rasisti) ja sen mukana tullut se sama perusjuttu, joka tuntuu tulevan kaikilla: naisviha, ruotsiviha, viherviha... oikeastaan viha melkein kaikkea kohtaan.
Toki hän mua kohtelee jokseenkin ok. Mutta tiedän, että päivät pitkät kirjoittelee eri foorumeilla tätä samaa liturgiaa mitä täälläkin moni. Ja puheessa tuo sama tulee kuin levyltä. Ihan kuin olisi joku saarnamies. Ainoa lohtu on se, ettei ole ulottanut Facebookkiin tuota vihaviestintää. Siellä on hiljainen ja suht. neutraali.
Oon yrittänyt puhua, mutta ei auta. Argumentit on sitä samaa, että "muttakun asia on näin" tai "Emmä muuta mielipidettä siksi, että jonkun mielestä niin ei saa sanoa, koska se on niin."
Jotenkin tuntuu, että nuo ajatukset kiertää vaan kehää ja syvemmälle mennään. Joskus tulee ihan karmivia mielipiteitä. Pari viikkoa sitten "puolihuumorilla" heitti kännissä, että joskus huumorilla haaveilee, että Suomessa vietäis mamut, suomenruotsalaiset, vihervassarit, seksuaaliset vähemmistöt jne. keskitysleirille NAtsi-Saksa-meiningillä ja sama kohtalokin. Vaikka oli muka huumoria, niin kaikesta huomasi että tykkäsi tuommoisia fantasioida...
Alunperin ihan kunnon mies ja jopa siedettävän suvaitsevainen (esim. yksi kaveri oli homo ja suhtautui siihen ihan neutraalisti.). Jotenkin työttömyys ja sitä seuranneet pätkäduunit ovat tehneet katkeraksi ja syyttää sitten kaikkia muita.
Eniten inhottaa, että lapsiin tuo katkeruus vaikuttaa myös. Kurjaa kun koulussa korostetaan suvaitsevaisuutta ja sitten kotona isä sanoo suunnilleen, että "niitä mamuoppilaita ei tänne sitten tarvitse raahata." Synttäreillä esim. tuli iso riita kun ei halunnut että 2 mamupoikaa tulee tänne. Lopulta ne tuli, mutta mun mies oli koko illan poissa. Ja mykkäkoulua viikko ton jälkeen.
