Niin, nuo asiat eivät välttämättä ole ihan helppoja. Mulla on paljon kokemusta noista, kun olen uusperheessä eli meillä on ex-anoppi ja ex-appi (jotka ovat kyllä esikoiseni elämässä mukana) sekä oman boiligien sukuni puolelta oma äitini ja jo vanha äidinäiti (joita näen hyvin harvoin). Sitten on tämä uusi anoppini ja appeni, jotka ovat vielä työelämässä, ja siksi kieltämättä olleet aika syrjässä lasteni elämässä. Noin kerran kuussa toki nähdään, kun samassa kaupungissa asutaan. Mutta hoitoapua olen saanut aika vähän. Olen siitä ollut aikas pettynyt, kun vertaan siihen kuinka paljon sain hoitapua ex-appivanhemmiltani...Jotka sitten taas muutenkin ottivat oikeudekseen puuttua exäni ja minun elämään. Omat vanhempani ovat eronneet 15 vuotta sitten. Heidän uudet siippansa eivät ole järin innostuneita lapsistamme, ja sitä paitsi isäni asuu vaimonsa kanssa niin kaukana, etteivät lapsemme usein näe heitä.
Eli aika sekavaa vyyhteä tämä meidän ihmissuhdeverkosto...!

Kasvatusäitini (joka siis erosi 15v. sitten) on ollut eniten tukenamme, ja nuo nuorimmat lapseni häntä parhaiten tuntevatkin. Vanhin lapseni, nyt 10 1/2v., vierastaa häntä (tai siis "karsastaa"), luonteet ovat niin erilaisia (en ole itsekään mikään "äidintyttö" ollut juuri tästä syystä). Esikoiseni ehti jo kiintyä biologiseen äitiini, mutta hän taas päätti ottaa meihin etäisyyttä omien vaikeuksiensa takia. Hänen ei ollut helppo tulla minun elämääni vasta näin aikuisiällä. Näin, että hänellä oli jotain selvittämättömiä asioita koskien tuota minun adoptoimistani...
En ole missään vaiheessa antanut sen asian häiritä, että juuri ex-mieheni vanhemmat ovat olleet ne parhaat isovanhemmat vanhimmalle lapselleni. Itse en ole noihin ihmisiin missään yhteydessä, mutta annan toki lapselleni sen lahjan jonka itsekin aikanaan sain-läheiset suhteet isovanhempiin. Olen iloinen, jos lapseni saa edes jostain ne rakastavat ja välittävät isovanhemmat, olivatpa ne sitten isän tai äidin suvun puolelta. Itse tavallaan suvutta kasvaneena en ole niin omaan sukuuni sidonnainen, että riistäisin lapseltani hänen sukuaan vain omien itsekkäitten mielihalujeni ja lähtökohtieni vuoksi. Mieheni vanhemmatkin ovat toki läheisiä näille nuorimmille lapsilleni, mutta eivät omien työkiireittensä vuoksi voi olla heidän elämässään niin tiiviisti kuin haluaisivat. Ehkä sitten myöhemmin... =)