Onko muilla ollut ongelmia kun menee mummolaan niin lapsi viedään sylistä ja se vaipotellaan ja syötetään ja ei mitään asiaa koskea omaan lapseen niin kauan kuin on mummolassa. Jos vauva itkee niin ottaa mummut nokkiin jos yrittää edes itse ottaa lapsen syliin. Viimeksi vaipan vaihdossa mummo sanoi että menkää te siitä vahtimasta kyllä hän osaa. (pissi valui ohi vaippojen sen jälkeen, oli liian löysällä vaippa). Kuinka sanoa asiasta nätisti että lapsi tarvitsee vanhempiaan ja ei saa työntää äitiä ja isiä pois lapsen luolta, ikääkin vain 2 kuukautta. Onko muilla kokemuksia yli innokkaista mummoista jotka elää omaa vanhemmuuttaan uuden lapsen kautta?
Mummot omivat lapsen
- Viestiketjun aloittaja tupunax
- Ensimmäinen viesti
Täältä löytyy kohtalotoveri 
Meillä tosin lapset jo onneksi 3 v ja 5 v, mutta vauva-ajat oli melko karmeita, varsinkin esikoisesta. Meillä kyseessä anoppi, jonka kanssa muutenkin huonot välit. Meillä se meni tuosta vielä pahemmaksi, eli mummi mm. vei lapsen rinnalta kesken imetyksen, kun kuulemma söi liian ahnaasti, ampaisi saunaan ja tempaisi lapsen mukaansa kesken pesujen ym. ym. ym. Vähän isompana kävi antamassa lapsille karkkia nurkan takana, vaikka me vanhemmat olimme kieltäneet herkut (lapset eivät silloin vielä syöneet karkkia) ja kehtasi vielä sanoa "ei saa kertoa äidille, mummi antaa salaa". Välit meni niin huonoiksi, että minä ahdistuin joka kerta, kun hänen kanssaan piti olla tekemisissä. Sitten opettelin sanomaan ei, ja pistin mummon ruotuun. Otin lapseni ja painuin makuuhuoneeseen ovi kiinni, jos ei muuten uskonut. Vieläkään ei olla kovin lämpimissä väleissä, mutta nyt hän suunnilleen noudattaa meidän perheen sääntöjä eikä puutu meidän asioihin. Nyt näkee lapsia n. kerran kuussa, joskus vähän harvemmin.
Tiedän, että se on alussa ihan hirveää, kun omat hormonit vielä aiheuttaa sen, ettei lapsesta juuri haluaisi irrottaa katsettaan ja syöttämiset yms. haluaa tehdä itse. Eli ei muuta kuin tiukka linja alusta lähtien, niin pääsette myöhemmin helpommalla...
Meillä tosin lapset jo onneksi 3 v ja 5 v, mutta vauva-ajat oli melko karmeita, varsinkin esikoisesta. Meillä kyseessä anoppi, jonka kanssa muutenkin huonot välit. Meillä se meni tuosta vielä pahemmaksi, eli mummi mm. vei lapsen rinnalta kesken imetyksen, kun kuulemma söi liian ahnaasti, ampaisi saunaan ja tempaisi lapsen mukaansa kesken pesujen ym. ym. ym. Vähän isompana kävi antamassa lapsille karkkia nurkan takana, vaikka me vanhemmat olimme kieltäneet herkut (lapset eivät silloin vielä syöneet karkkia) ja kehtasi vielä sanoa "ei saa kertoa äidille, mummi antaa salaa". Välit meni niin huonoiksi, että minä ahdistuin joka kerta, kun hänen kanssaan piti olla tekemisissä. Sitten opettelin sanomaan ei, ja pistin mummon ruotuun. Otin lapseni ja painuin makuuhuoneeseen ovi kiinni, jos ei muuten uskonut. Vieläkään ei olla kovin lämpimissä väleissä, mutta nyt hän suunnilleen noudattaa meidän perheen sääntöjä eikä puutu meidän asioihin. Nyt näkee lapsia n. kerran kuussa, joskus vähän harvemmin. Tiedän, että se on alussa ihan hirveää, kun omat hormonit vielä aiheuttaa sen, ettei lapsesta juuri haluaisi irrottaa katsettaan ja syöttämiset yms. haluaa tehdä itse. Eli ei muuta kuin tiukka linja alusta lähtien, niin pääsette myöhemmin helpommalla...
On minun äidistäni kyse tässä tapauksessa. Hän on ihmisluonto joka ottaa itseensä jos sanoo että hän ei saa koko ajan riepottaa vauvaa sylissään. Toinen ongelma on mieheni äiti joka hoitaa lapsia työkseen ja kun pieni keskoseni (1656) oli vasta kuukauden hän venytteli lasta ja neuvoi kuinka jumpataan ja hän taas ei tajua lapsen pientä kokoa. Mainitsee vain kuinka on helppoa lasta pyöritellä kun on niin kevyt. Uusimpana ideanaan hän haluaa ottaa mukaan meidän vauvan (2kk) ja lähteä kyläilemaan YKSINÄÄN vauvan kanssa että saa näyttää kuinka ylpeä mummo on.
Ihmetyttää kun nämä on omat lapsensa kasvattaneet ja tuntuu että yht äkkiä heiltä on terve järki kadonnut. Inhottaa aikuisille ihmisille joutua sanomaan näistä asioista. Sillä kyselinkin että onko kohtalotovereita että kuinka ovat sulavimmin asiat hoitaneet. Kyllä minussa on äitiä sanomaan asioista muttakun nämä yli-innokkaat mummut sitten ottavat nokkiiinsa vaikka kuinka nätisti asiaa esittää. Lapsen isä on samalla linjalla kanssani ja tilanne on tukala molemmille.
Ihmetyttää kun nämä on omat lapsensa kasvattaneet ja tuntuu että yht äkkiä heiltä on terve järki kadonnut. Inhottaa aikuisille ihmisille joutua sanomaan näistä asioista. Sillä kyselinkin että onko kohtalotovereita että kuinka ovat sulavimmin asiat hoitaneet. Kyllä minussa on äitiä sanomaan asioista muttakun nämä yli-innokkaat mummut sitten ottavat nokkiiinsa vaikka kuinka nätisti asiaa esittää. Lapsen isä on samalla linjalla kanssani ja tilanne on tukala molemmille.
Voi ristus? Itselläni on samanlaisia kokemuksia, muttei ihan tuon laisia. Olen kesällä 6v. täyttävän lapsen isä. Ensimmäisellä vierailulla "appilassa" jouduin kummalliseen tilanteeseen. "Anoppini sanoi, että "aina kun olette täällä, niin kukaan muu kuin hän, ei saa pitää lasta sylissä" Ohitin tuon täysin järjettömän kommentin ajattelemalla, ettei hän (tai kukaan jalat maassa elävä) tarkoittanut sitä kirjaimellisesti. En tiedä mikä tuon lastenlasten omimisen taustalla on, mutta kai se on jokin yritys korjata omat aiemmat virheet. Ja tässä jutussa tyypillistä on se, että lasteni äidilla ja heidän välillään on ehdoton lojaliteetti. Exäni varmastikin ymmärsi mitä asiasta ajattelin, ja kun kahdenkesken kysyin häneltä, että mitä hän oikein sanomallaan tarkoitti? Niin exäni kiisti heti välittömästi mitään ajattelematta "anoppini" niin edes sanoneen. Se todellakin on aika "friikauttava" kokemus. "Anoppini on myös yrittänyt uskotella minulle kaikkea sontaa johon exäni on reagoinut asiasta puhuttaessa em. tavalla. Esim. että ei esikoiseni ole minun vanhemmille niin tärkeä kuin hänelle. Hän oli sitä mieltä, että kakki joulut olisi ehdottomasti vietettävä heillä.
En tiedä, mutta onko samantyyppisiä kokemuksia omaavilla yhteistä se, että omivan mummon lapsi, eli puolisosi ei vain ole osannut päästää lapsestaan irti vaikka hän kävisi jo 30 puolessavälissä? Itselläni meni välit anoppiini juuri tuonlaisen manipuloinnin ja exäni ehdottoman tottelevaisuuden ja lojaalisuuden vuoksi. Älkää tehkö sitä samaa virhettä. Tuolla lailla käyttäytyvä ihminen saattaa olla pahin vihollisesi jo huomenna jossei tänään. Pitäkää se vihollinen lähellä, ja kertokaa kokemuksistanne muille. Jossei muualle niin sossuun.
Pitäkää joku viranomainen ajantasalla. Minun tapauksessani tuollainen omiva ihminen ajatteli vain itseään, Ei lapsen etua.
Minun kohdallani tuollainen ihminen meni niin pitkälle, että hän manipuloi koko perhetilannetta, ja kun en ollut itseäni puolustamassa, niin hän sai tulehdutettua välini exääni ja lasten välit minuun näennäisellä ylitsevuotavalla rakkaudellaan. Toivon koko sydämestäni, että se vielä hänelle kostautuu jollain tavalla.
En tiedä, mutta onko samantyyppisiä kokemuksia omaavilla yhteistä se, että omivan mummon lapsi, eli puolisosi ei vain ole osannut päästää lapsestaan irti vaikka hän kävisi jo 30 puolessavälissä? Itselläni meni välit anoppiini juuri tuonlaisen manipuloinnin ja exäni ehdottoman tottelevaisuuden ja lojaalisuuden vuoksi. Älkää tehkö sitä samaa virhettä. Tuolla lailla käyttäytyvä ihminen saattaa olla pahin vihollisesi jo huomenna jossei tänään. Pitäkää se vihollinen lähellä, ja kertokaa kokemuksistanne muille. Jossei muualle niin sossuun.
Pitäkää joku viranomainen ajantasalla. Minun tapauksessani tuollainen omiva ihminen ajatteli vain itseään, Ei lapsen etua.
Minun kohdallani tuollainen ihminen meni niin pitkälle, että hän manipuloi koko perhetilannetta, ja kun en ollut itseäni puolustamassa, niin hän sai tulehdutettua välini exääni ja lasten välit minuun näennäisellä ylitsevuotavalla rakkaudellaan. Toivon koko sydämestäni, että se vielä hänelle kostautuu jollain tavalla.
Hei ap, jos sun vauva itkee onko mitään välii mitä mieltä mummo/vaari/naapurin koira on? Ei kannata 'yrittää' ottaa pois vaan Tulla ja Ottaa ja sillä sipuli, sä oot vauvan äiti.
En tiedä onko mitään hyvää tapaa sanoa 'ei' kun toinen _ei vaan ymmärrä_ (tai ei halua ymmärtää?...) minusta voi sanoa napakasti ja ihan suoraan, kyllä yli-innokkaat isovanhemmat pääsee sen yli.
ja sillä sipuli, sä oot vauvan äiti.En tiedä onko mitään hyvää tapaa sanoa 'ei' kun toinen _ei vaan ymmärrä_ (tai ei halua ymmärtää?...) minusta voi sanoa napakasti ja ihan suoraan, kyllä yli-innokkaat isovanhemmat pääsee sen yli.
Voi jestas, kyllä minulla menisi hermo samantien. Väsyneenä ja hormonihuuruissa vetäisin varmaan itkuraivarin :kieh: Ei tuohon auta muu kuin tiukka linja, ei todellakaan minun lastani tulla kiskomaan sylistä tai syöttämään ilman lupaa :O
Samaa mieltä kuin tonttuilija, ei auta muu kuin sanoa suoraan ja jos ei sekään auta niin lähteä samantien kotiin ja kokeilla seuraavalla vierailulla uudestaan onko viesti ymmärretty. Omaan kotiini en päästäisi tuollaisia maanvaivoja ollenkaan, kylästä on helpompi paeta jos tilanne käy mahdottomaksi.
Saa nähdä miten hankaliksi omat appivanhemmat heittäytyvät, appiukkoa saa jo nyt vahtia koko ajan ettei syötä koiria pöydästä, anoppi on sentään vähän fiksumpi...
Kannattaa varmaan täysimettää (tai ainakin valehdella täysimettävänsä) mahdollisimman pitkään niin kukaan ei toivottavasti mene ruokkimaan vauvaa ilman lupaa
Samaa mieltä kuin tonttuilija, ei auta muu kuin sanoa suoraan ja jos ei sekään auta niin lähteä samantien kotiin ja kokeilla seuraavalla vierailulla uudestaan onko viesti ymmärretty. Omaan kotiini en päästäisi tuollaisia maanvaivoja ollenkaan, kylästä on helpompi paeta jos tilanne käy mahdottomaksi.
Saa nähdä miten hankaliksi omat appivanhemmat heittäytyvät, appiukkoa saa jo nyt vahtia koko ajan ettei syötä koiria pöydästä, anoppi on sentään vähän fiksumpi...
Kannattaa varmaan täysimettää (tai ainakin valehdella täysimettävänsä) mahdollisimman pitkään niin kukaan ei toivottavasti mene ruokkimaan vauvaa ilman lupaa