Mummolta perityt sanonnat

Reikä rengin perperissä, piialla on kaksi.
Pilvihin on piian nännit, maata myöten maatun naisen.
Omaansa se kettukin nuolasee.

 

Älä revi, ostan koko pakan.
Vedä kiduksiis, ilmaa se vaan on.
Älähän tärise matkalaukku, ei se juna vielä lähde (pierun yhteydessä nämä kaikki).

Ei suu napsa, jos ei jalka kapsa.

Mitä ruokaa kysymykseenvastattiin aina näin; Pierun kuorta ja höpleytä, keittäjän tyriä ja mustan ukon mulkunpäitä

 

Den som älskat aldrig glömmer, den som glömt ej älskat har, den som älskade och glömde visste ej vad kärlek var - on ihan tunnettu lausahdus, mummi sitä silti oli aina sanomassa. Ja tottahan tuo on.

[Jokin on] Ihan p*skaa.

Semmostahan se on.

(Mummi menehtyi 91-vuotiaana, vuosi sitten tammikuussa - on tunteet edelleen aika pinnassa sen takia ja nyt alkaa ihan itkettämään taas kun miettii miten mahtava persoona hän oli. )

 

* ...tärisee kuin kerjäläisen nyrkki oven välis. (?)

 

[jostakin pysyvästä]: siinähän tuo istuu ku paska Junttilan tuvan seinäs.

 

Teijän mummot on puhuneet kyllä aika rumasti.
Ite en oo mummon suusta kuullu kertaakaan rumaa sanaa.

 

Siis niitä on niin älytön määrä, mutta en muista murto-osaakaan... Tai itse asiassa tule tässä kohtaa yötä yhtään mieleen. Mummulla oli tosiaan tapana lähes asiaan, kun asiaan kommentoida jollain sananlaskulla tai sanonnalla. Joskus oikein harmittaa, kun ei tullut kirjoitetua niitä aikoinaan ylös... : /

 

[QUOTE="vieras";25540415]Teijän mummot on puhuneet kyllä aika rumasti.
Ite en oo mummon suusta kuullu kertaakaan rumaa sanaa.[/QUOTE]
:flower:

Mulle mummo oli rakas ihminen, ja hän oli myös hyvä kaikille läheisilleen. Mutta hänelle elämä ei ollut kaunis - päinvastoin se oli ruma, raadollinen.

Ajattelen niin, että meistä tulee sellaisia, miksi elämä meitä muovaa. Vähän kuten jokainen lumihiutale on erilainen pudottuaan pilvistä omaa reittiään. Kaikki ne ovat lähtökohtaisesti kuusikulmaisia, mutta jossakin on epäsymmetriset sakarat ja jossakin kokonaan puuttuva sakara.

 

Mitä ruokaa kysymykseenvastattiin aina näin; Pierun kuorta ja höpleytä, keittäjän tyriä ja mustan ukon mulkunpäitä

Voi kauhia, olisin varmaan penkiltä pudonnu jos mummuni olisi noin sanonut

 

Mitä ruokaa kysymykseenvastattiin aina näin; Pierun kuorta ja höpleytä, keittäjän tyriä ja mustan ukon mulkunpäitä

Voin hyvin kuvitella että oma edesmennyt mummoni olisi sanonut noin

"Housut jalakaan ja sitte se alakaa, rivakammassa tahtissa"

"Kaikkiin paikkoihin ne karvat kasvaa, kainalokuoppiin ja perseruoppiin"

"Malttaa se köyhähii kypsäks keittee, vuan ei malta jiähyttee"

 

Ei varsinaisesti mummon, vaan tätien ja setien, :kiire ei ole, mut joutuu pittää

 

Sillähän on vielä korvantauksetkin märkinä...

 

Joka paistetun keittää, se mettään heittää. Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.

Lisän kans se sieltä nousee. (tarkoittaa sitä, että kun joku ruokatavara putoaa lattialle/maahan, siihen tarttuu jotain likaa, muttei se haittaa, onpahan "enemmän")

 

Emo käskee pentujaan, pennut perskarvojaan. Tämä on tullut mulle mutsin suusta, mutta on kuulema kuullut omaltaan. Eli mummolta tullut

 

"Sokeiden maassa yksisilmäinenkin voi olla kuningas"

"Jos joku on liian hyvää ollakseen totta niin se todennäkösesti on".

Jälkimmäinen on pelastanut mut useasta pulasta.

 

[QUOTE="Papu";25538998]ja tähän lisäks "tee siel ollessas" [/QUOTE]

..ja kuse kulkeissas

 

Emmä tiedä oonko ottanut mitään lausahduksia omaan käyttööni.. Paljon on silti elämän varrella tarttunut noin muualta. "Asioilla on tapana järjestyä, suuntaan tai toiseen" on mun lemppari, lohduttaa kovasti kun on sellainen olo että kaikki on solmussa ja mikään ei toimi.

 

Onks teijjän kaikkien mummot Karjalasta?

 

Onks teijjän kaikkien mummot Karjalasta?

Mun mummoni ei ole. Hämeestä on.

Toinen, se pahasuisempi, on karjalainen syntyjään.

 

"ei oo sen turhampaa kun perskarvojen muotoilu" (mummi)

"surkeeta ruskeeta!" (pappa)

 

Kahdelta eri mummolta nämä:
Voe mavon silmä (voi perse)
Voe elläimen käsi
Raavi persettä ja, haistele kynsiä (kun lapsi valittaa ettei ole mitään tekemistä)
Ne munat, ne munat, oli Mari-vainaan viimeiset sanat (alkup. merkitys vähän mysteeri, mutta monikäyttöinen)
Ken keitetyn paistaa se makian maistaa
Merille Möysään, ulkomaille Okeroisiin (Ei pidä lähteä merta edemmäksi kalaan)
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi
Ruoho maassa, lehti puussa, tuomenkukka kolmantena (kesän merkit, Eino Leinon runo)

 

Merille Möysään, ulkomaille Okeroisiin (Ei pidä lähteä merta edemmäksi kalaan)

Tämän on pakko olla alkuperältään lahtelainen, onpa Larban mummo sitten mistä tahansa kotoisin.

 

"Puhu sää, ni mä pidän hevosta" (kun kuuntelijaa ei kiinnosta mitä toinen puhuu)

 

Tämän on pakko olla alkuperältään lahtelainen, onpa Larban mummo sitten mistä tahansa kotoisin.

Jep jep, lahtelainen on sanonta. Mummolta silti kuultu, vaikka hän olikin alunperin Karjalasta.

 

Jep jep, lahtelainen on sanonta. Mummolta silti kuultu, vaikka hän olikin alunperin Karjalasta.

No juu, karjalaisia asutettiin paljon Lahteen.