Mummolta perityt sanonnat

 

Ristosta tehdään risottoa (tuumasi aina kun kuuli Risto nimen)
Sopii kuin huhmare miehen persiiseen
Iso kuin Eemeli papan kikkeli
Pakko sen on mahtuu ku on häät pidetty
Sopii ku kikkeli sinne minne ei aurinko paista
ja monta muuta alapää asioihin liittyvää juttua...

 

Ainakin nämä tulee usein mieleen, kun kuulin niitä koko ajan, samalla kun mummo leipoi ja siivosi ja hoiti meitä lapsia... Työ tekijäänsä opettaa, joka ei työtä tee sen ei syömänkään pidä, hommat sujuu kun pannaan sujumaan, ei Luoja laiskoja elätä, lopussa kiitos seisoo, työ tekijänsä palkitsee, huonosti tehty työ ei ole minkään arvoinen.

 

[QUOTE="vieras";25540415]Teijän mummot on puhuneet kyllä aika rumasti.
Ite en oo mummon suusta kuullu kertaakaan rumaa sanaa.

:flower:

Mulle mummo oli rakas ihminen, ja hän oli myös hyvä kaikille läheisilleen. Mutta hänelle elämä ei ollut kaunis - päinvastoin se oli ruma, raadollinen.

Ajattelen niin, että meistä tulee sellaisia, miksi elämä meitä muovaa. Vähän kuten jokainen lumihiutale on erilainen pudottuaan pilvistä omaa reittiään. Kaikki ne ovat lähtökohtaisesti kuusikulmaisia, mutta jossakin on epäsymmetriset sakarat ja jossakin kokonaan puuttuva sakara.
[/QUOTE]
Kauniisti ilmaistu. Lumihiutale♡

 

Joka paistetun keittää, se mettään heittää. Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.

Lisän kans se sieltä nousee. (tarkoittaa sitä, että kun joku ruokatavara putoaa lattialle/maahan, siihen tarttuu jotain likaa, muttei se haittaa, onpahan "enemmän")

Joka ensin paistaa ja sitten keittää, se henkensä heittää. Joka ensin keittää ja sitten paistaa, se makean maistaa.

 

Meillä oli kanssa tuo joka keitetyn paistaa se makean maistaa. Olen aina miettinyt onko sanonta saanut alkunsa jostain tietystä ruoka-aineesta tai reseptistä.