Mummola:

Ehkä vetävät vähän övriksi. Halauvat varmaan lellaroida ja siihenhän isovanhemmilla ainakin mielestäni on oikeus.
Minä en vaadi, että mummelit noudattavat samoja sääntöjä mitä me vanhemmat. Mummolassa on ihan omat säännöt.
Sääli, että lapsi ei enää pääse mummolaan jos tykkää kuitenkin siellä olla.

Ei lellimisestä jne. ei ole kyse meillä.
Mulla on ollu ihana suhde isovanhempiini ja haluaisin lapselleni samanlaisen. Ja siihen kuuluu lellimistä jne...

Mutta se, ettei lapselle tarjota ruokaa ja iltajuttuja ei hoideta jne.. Ei ole enää oikein.

Enkä vaadi edes, että samaan aikaan nukkumaan kuin kotona kun se on useimmiten mahdotonta. Vaan lähinnä vaadin sen, että lapselle laitetaan yövaatteet ja ohjataan nukkumaan jossain vaiheessa.

Isommat lapset voivat olla jo omatoimisia, mutta kaksi vuotias tarvitsee mielestäni vielä aikuisen ohjausta.

 

Joo, kyllä syömään pitää tietysti viedä aina välillä. Mutta ainaki päikkäreille on mummolassa vaikea saada lasta. Kyllä se varmasti sit nukahtaa ku on oikein väsyny. Meidän tyttö ei nykyään nuku ollenkaan päikkäreitä, jos ollaan mummulassa. Kai siellä on liikaa virikkeitä

 

Joo, kyllä syömään pitää tietysti viedä aina välillä. Mutta ainaki päikkäreille on mummolassa vaikea saada lasta. Kyllä se varmasti sit nukahtaa ku on oikein väsyny. Meidän tyttö ei nykyään nuku ollenkaan päikkäreitä, jos ollaan mummulassa. Kai siellä on liikaa virikkeitä

Juu ja siis terveellä järjellä tuon ajattelen, en siis oleta että käy nukkumaan tai syö samalla tavalla.
Mutta se lähinnä mikä harmittaa ettei poikaa edes viedä ruokapöytään tai sänkyyn.

 

ymmärrän sua ap. mummulussa ollaan vähän löysemmin mut rajansa kaikella. voi valvoa myöhempään mut ei niin et nukahtaa keksken leikin päivä kuteet päällä ja hampaat pesemättä.

 

Ruoka tehdään ruoka-aikaan ja lapsi viedään pöytään. Isovanhemmat syövät ja lapsi syö mitä syö, yleensä se, että koko porukka on yhdessä syömässä saa myös lapsenkin syömään. Päiväunet saattavat jäädä välistä, mutta se ei maata kaada.
Ilta saattaa venyä vähän pidemmäksi kuin kotona, mutta iltapala tehdään ja taas lapsi viedään pöytään, syö mitä syö. Iltahommat ja nukkumaan, mummo lukemaan kirjaa ja köllöttelemään viereen. Näin meillä mummolassa reilu 2veen kanssa

Lelli saa jne. mutta ihan överiksi ei tarvi laittaa asioita. Kaksi vuotias tarvii vielä aikuisen opastussa asiassa kuin asiassa.

 

Monelta tuntui nyt menevän toi sun pointti vähän ohi.
Mummolassa taitaa isovanhempien tarve olla lapsen kanssa,mennä lapsen perustarpeiden ohi.
Ja lelliminen EI OLE sama asia kun se, että ei välitetä ruoka- ja nukkuma-ajoista.
Meillä oli anoppilassa vähän samaa vikaa kun lapset oli pieniä.Ei sitten vietykään kovin usein lapsia sinne.Nyt kun ovat isompia ovat aika tarkkoja ite tietyistä rutiineista.

 

Ruoka tehdään ruoka-aikaan ja lapsi viedään pöytään. Isovanhemmat syövät ja lapsi syö mitä syö, yleensä se, että koko porukka on yhdessä syömässä saa myös lapsenkin syömään. Päiväunet saattavat jäädä välistä, mutta se ei maata kaada.
Ilta saattaa venyä vähän pidemmäksi kuin kotona, mutta iltapala tehdään ja taas lapsi viedään pöytään, syö mitä syö. Iltahommat ja nukkumaan, mummo lukemaan kirjaa ja köllöttelemään viereen. Näin meillä mummolassa reilu 2veen kanssa

Lelli saa jne. mutta ihan överiksi ei tarvi laittaa asioita. Kaksi vuotias tarvii vielä aikuisen opastussa asiassa kuin asiassa.

Juuri näin myös toivoisin meillä menevän. Enkä vaadi mitään kellon tarkkoja rutiineja jne.. vaan lähinnä sitä, että lasta ohjataan jossain vaiheessa iltatoimille tai viedään ruokapöytään.

 

ymmärrän sua ap. mummulussa ollaan vähän löysemmin mut rajansa kaikella. voi valvoa myöhempään mut ei niin et nukahtaa keksken leikin päivä kuteet päällä ja hampaat pesemättä.

Ja nukkui päivävaatteet päällä kun ei raaskinut sitten pukea.

Lelliminen ja löysemmät rajat mummolassa ovat juuri sitä tiettyä luksusta mitä pitää ollakkin välillä. Mutta se, ettei lapsi saa ruokaa jne. on jo huolimattomuutta.
Uudet lelut jne. vievät huomion pitkäksi aikaa ja ei niiden keskeltä malta noin pieni oma-aloitteisesti mennä pyytämään iltapuuroa tai hampaiden pesua.

 

Lapsi oli siellä 13h.
Vietiin illalla n. 20 aikaan ja haettiin aamulla 9 maissa.

Huusi koko kotimatkan. Paljastui, että oli nälissään. Kun 2,5 v. oli sanonut ettei halua syödä, ei hänelle myöskään ollut mitään syötetty. Söi ison lautasen puuroa ja hetken päästä vielä ison lautasen perunaa ja possua.

Kävi nukkumaan 10.30 ja nukkui neljä tuntia. Paljastui, että oli käynyt nukkumaan vähän ennen puolta yötä ja herännyt viiden jälkeen.
Ei ollut kuulemma halunnut nukkumaan vaan leikkiä, oli syy tähän.

Olenko väärässä kun mielestäni aikuinen vastaa vielä 2,5 vuotiaan nukkumaan laittamisesta sekä syömisistä?

Saimme nimittäin vastauksen kun sanoimme asioista, että lapsella on täällä niin hyvä että kotona tulee paha olla.

Juu "mummolakrapula" on, mutta nyt oli kyse lapsen perustarpeista ruuasta ja unesta.

Miehesi äiti siis? Mitäs mieltä hän on asiasta? Onko hällä samanlainen lapsuus?

Mä en antaisi tuollaisten ihmisten hoitaa lapsiani, koska en voisi luottaa. Jos on noin pihalla ihan peruskasvatusasioista, kuten että ei saa itkeä, niin en mä haluaisi lapseni olevan sellaisessa seurassa yhtään.

 

Monelta tuntui nyt menevän toi sun pointti vähän ohi.
Mummolassa taitaa isovanhempien tarve olla lapsen kanssa,mennä lapsen perustarpeiden ohi.
Ja lelliminen EI OLE sama asia kun se, että ei välitetä ruoka- ja nukkuma-ajoista.
Meillä oli anoppilassa vähän samaa vikaa kun lapset oli pieniä.Ei sitten vietykään kovin usein lapsia sinne.Nyt kun ovat isompia ovat aika tarkkoja ite tietyistä rutiineista.

Huomasin kanssa, että tuli hyökkäys siihen että haukun vaan mummolaa muuten vaan. Se ei ole tarkoitus. Kun nimenomaan haluaisin lapselle tuollaisen paikan missä välillä käydä "irrottelemassa" arjesta.
Oma suhde isovanhempiin on ollut aivan ihana ja edelleen valtavan läheinen. Toivoisin kovasti omalle lapselleni samaa.
No meilläkin sitten vasta vanhempana jatkettava tätä hommaa.

 

Miehesi äiti siis? Mitäs mieltä hän on asiasta? Onko hällä samanlainen lapsuus?

Mä en antaisi tuollaisten ihmisten hoitaa lapsiani, koska en voisi luottaa. Jos on noin pihalla ihan peruskasvatusasioista, kuten että ei saa itkeä, niin en mä haluaisi lapseni olevan sellaisessa seurassa yhtään.

Mielestäni ei ole väliä kumman vanhemmista on kyse.

Ja olemme miehen kanssa samalla linjalla tässä asiassa ja yhdessä aina keskustelleet näistä mummon ja papan kanssa.

Itkua tosiaan välttävät esim. sillä että on kilokaupalla uusia leluja kaapissa joita antavat jos meinaa tulla itku jne.. Ja olemme koittaneet selittää, ettei lapsi ole silloin "tuhmasti" jos itkeekin joskus. Vaan sanoneet sen olevan täysin normaalia.

Lähes kaiken pystyn nielemään, mutten sitä että saako lapseni esim. ruokaa.

 

Ja tuohon lapsuus asiaan, että aina ollut samanlainen tämä mummo.

 

Miehesi äiti siis? Mitäs mieltä hän on asiasta? Onko hällä samanlainen lapsuus?

Mä en antaisi tuollaisten ihmisten hoitaa lapsiani, koska en voisi luottaa. Jos on noin pihalla ihan peruskasvatusasioista, kuten että ei saa itkeä, niin en mä haluaisi lapseni olevan sellaisessa seurassa yhtään.

Mielestäni ei ole väliä kumman vanhemmista on kyse.

Ja olemme miehen kanssa samalla linjalla tässä asiassa ja yhdessä aina keskustelleet näistä mummon ja papan kanssa.

Itkua tosiaan välttävät esim. sillä että on kilokaupalla uusia leluja kaapissa joita antavat jos meinaa tulla itku jne.. Ja olemme koittaneet selittää, ettei lapsi ole silloin "tuhmasti" jos itkeekin joskus. Vaan sanoneet sen olevan täysin normaalia.

Lähes kaiken pystyn nielemään, mutten sitä että saako lapseni esim. ruokaa.

Mä mietin kyllä heti, että onko sun (tai miehesi) itkut myös aina ostettu uusilla leluilla. Jos kyse esim. sun äidistä, oot varmaan omastakin lapsuudestasi jollain lailla katkera esim.

Anteeksi että kiinnostuin, mutta et halunnut kertoa, niin se siitä sitten. Tsemppiä vaan! :wave:

 

Mä mietin kyllä heti, että onko sun (tai miehesi) itkut myös aina ostettu uusilla leluilla. Jos kyse esim. sun äidistä, oot varmaan omastakin lapsuudestasi jollain lailla katkera esim.

Anteeksi että kiinnostuin, mutta et halunnut kertoa, niin se siitä sitten. Tsemppiä vaan! :wave:

Ei, silloin ei ole ollut rahaa ostella. Joten siinä mielessä ei sitä ole toteutettu. Nyt lapsenlapsen tullessa tuo on tosiaan ampunut yli.

Ja katkeruudesta ei ole kyse, koska muuten suhde ihan ok.
Lähinnä vaan vaikeus kun ei voi luottaa perusasioiden hoitumiseen =)

 

Mä mietin kyllä heti, että onko sun (tai miehesi) itkut myös aina ostettu uusilla leluilla. Jos kyse esim. sun äidistä, oot varmaan omastakin lapsuudestasi jollain lailla katkera esim.

Anteeksi että kiinnostuin, mutta et halunnut kertoa, niin se siitä sitten. Tsemppiä vaan! :wave:

Ja tosiaan, luulin että kysyt siksi että tästä tulee joku muu taistelu. Mutta siis kyse miehen vanhemmista. (eli tarkoitin että anoppi homma ) Koska kyse ei ole siitä vaan sama tilanne jos kyse olisi mun vanhemmista.

Ja muuten ollaan kyllä väleissä isovanhempien kanssa jne.. mutta tuo vaan on ikävä homma.

 

Ymmärrän ap:tä täysin! Ja vielä se että asioista on sanottu ja mummo luvannut huolehtia eikä kuitenkaan ole huolehtinut niin luottamushan siinä menee. Kyllä se 2-vuotiaan kohdalla tosiaan on aikuinen joka sanelee milloin syödään (ainakin tarjotaan ruokaa) ja mennään nukkumaan (ainakin tehdään iltatoimet ja viedään sänkyyn). Se on perustarpeista huolehtimista, lelliminen on sitten ihan eri juttu.

 

Ymmärrän ap:tä täysin! Ja vielä se että asioista on sanottu ja mummo luvannut huolehtia eikä kuitenkaan ole huolehtinut niin luottamushan siinä menee. Kyllä se 2-vuotiaan kohdalla tosiaan on aikuinen joka sanelee milloin syödään (ainakin tarjotaan ruokaa) ja mennään nukkumaan (ainakin tehdään iltatoimet ja viedään sänkyyn). Se on perustarpeista huolehtimista, lelliminen on sitten ihan eri juttu.

Näin mekin miehen kanssa ajatellaan. Ja tosiaan se, että tarjotaan edes se vaihtoehto syödä ja nukkua.

Mutta nyt taas odoteltava kun lapsi kasvaa. Eivät itse ymmärrä siinä olevan mitään vikaa ilmeisesti kun homma vaan jatkuu.