Mummo huijaa lasta

["kiukku"]

Jouduin tänään huomauttamaan lapsen mummolle siitä, että tämä vedättää pientä minkä ehtii, etenkin jos lapselle on tulossa jostakin paha mieli. "Katsos ikkunasta, kuka tuolla ulkona on" tai "Tule äkkiä katsomaan, pihalla on pupu ja orava" tai lapsen kieltäytyessä syömästä ruoka-annostaan loppuun: "Tule äkkiä syömään tai pappa syö ruokasi." Mikään noista ei ole totta, ja lapsi on ihan ulalla kun pihalla ei olekaan samperin sirkusta... Mua ärsyttää. Mummoa taas ärsyttää, kun kerron lapselle, että mummo jekuttaa. Mutta en tykkää, että lapselle valehdellaan, että tämä ei itkisi, vaan olisi "kiltti."

Toinen asia: uhmikselle ei saisi tulla paha mieli mistään. Mummolasta lähtiessä tulee helposti paha mieli ja vaatteiden pukeminen sujuu vaivoin ja kiukutellen. Kun saan hikoiltua lapselle puolet vaatteista ylle, mummon tulee sääli lasta ja tämä yhtäkkiä lupaa, ettei lapsen tarvitsekaan lähteä, vaan hän voi jäädä mummolaan nukkumaan päiväunia tai olla vaikka kokonaan nukkumatta, jos ei nukuta. Sittenhän se pukeminen vasta "mukavasti" sujuukin, kun lapsi ehtii ilahtua tyhjästä, mutta joutuu tyytymään siihen, että lähdemme kotiin. Mulla ei ole aikomustakaan riisua lasta uudelleen ja jättää mummolaan, pakkohan mun on pitää puheeni, että nyt puetaan ja lähdetään kotiin. Jos asia tulisi esille aiemmin, mikäs siinä, jos lapsi nukkuu unet mummon kanssa. Mutta ei hitossa aina juuri siinä kohtaa, kun olen sanonut, mitä ollaan tekemässä ja ollaan melkein valmiita. Mitä lapsi siitä oppisi?

Joka hiton kerta sama juttu. Lapsen kohdalla voi silloin tällöin joustaakin, en tykkää itsekään olla kauhea natsi, mutta tuollainen yli kävelemisen yrittäminen saa lapsen ihan ulalle ja saa minut vaikuttamaan vittumaiselta tiukkapipolta kun kiellän ison osan niistä kivoista asioista, joita mummo menee lupaamaan - vaikka osa lupauksista on alun perinkin vailla katetta. Murrrr!

 

["..."]

Mä "pelottelen" lähes joka toinen päivä lastani sillä, että tonttu tulee ja syö ruuat, jos ei äkkiä pistele puuroa poskeensa

 

["äiti"]

No ohhoh,ärsyttävä mummo tosiaan! Mä en tajua tätä isovanhempien ajatusmallia,että lapselle ei saisi tulla paha mieli tai että isovanhempien mielestä voi tehä mitä vaan ettei lapsi vaan itkisi.. Onko kyseessä sun äiti vai anoppi? Kumpi vaan,sano suoraan (sillon kun lapsi ei ole kuulolla)!

 

["hmm"]

No minusta teet ihan oikein, eli olet johdonmukainen lapsen kanssa. Jos lähdetään, niin sitten kans lähdetään. Mun mielestä tuosta aiheesta kannattais keskustella, sillon kun lapsi ei ole kuulolla, että te teidän perheenpäänä päätätte mitä tehdään. Etukäteen sovitaan ja kysytään asiat, ei ehdotella käytännössä lapselle ja näin anneta lapselle päätösvaltaa tällaisissa asioissa. Kuitenkana sitä elämää ei voi pyörittää sillä tavalla, mitä mieltä lapsi olisi.

En kyllä ymmärrä tuota jekuttamistakaan. Hänestä se on ehkä kivaa sitten tai hänen keino yksinkertaisesti yrittää ratkoa tämä itkemistilanne. Onhan se vähän vaikea mummoiässä olevalle kertoa, että erilaisten tunteiden ja turhautumisten tunteminen sekä purkaminen on tärkeää ja normaalia. Se jekuttaminen siinä ei ehkä rakentavasti sitä hommaa vie eteenpäin. Tuotsa on varmaan vaikea päästä eroon.

Tuo syömishomma kyllä mielestäni menisi taas keskustelemalla. Siis teillä ei tartte syödä lautasta tyhjäksi ja teillä tehdään näin. Tuo on tuota vanhanaikaista ajattelua, eikä se kyllä lapsen kehittyessä ole kovin hyvä jos ahdetaan vaan vaikkei olis nälkä enää. Se kuitenkin voi aiheuttaa syömisen kanssa ongelmia myöhemmin, kun jätetään reagoimatta noihin tärkeisiin kylläisyyssignaaleihin.

MInusta siis keskustelu ois nyt se juttu. Ja kaikille ei mene millään kalloon, että siitä en sitten tiedä miten se tehdään. Ehkä jos mahdottomaksi menee, niin helpointa on että mummo&pappa tulevat teille kylään.

 

["myy"]

Ymmärrän sen, että mummosta tuntuu kurjalta nähdä kun lapsella on paha mieli. Mummo ei kuitenkaan toimi oikein luvatessaan asioita lapsellesi ja sitten sinä joudut kieltämään. Mitä jos ihan asiallisesti sanoisit kahden kesken mummolle miltä sinusta tuntuu tuo meno. Eli ihan aikuisten kesken puhuisit siitä miten sinä haluat lapsesi kasvattaa ja miten toivoisit hänen toimivan tällaisissa tilanteissa.

 

["aapee"]

Sen verran olen saanut läpi, että sitä pahaa mieltä voi torjua vaikka ehdottamalla, että rakennetaan torni, leikitään autoilla tms. Ymmärrän kyllä, että mummo yrittää saada lapsen huomion pois kurjasta mielialasta, mikä on sinänsä hyvä juttu, mutta ei valehtelemalla..!

Näistä on vain törkeän hankala puhua loukkaamatta mummoa, joka tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää. Ruoka-asia on hänelle myös eräänlainen kunniakysymys, asiat ovat hienosti, kun lautanen tulee tyhjäksi. No, itse olen yleensä mukana ja viileän rauhallisesti päästän lapsen pöydästä - mutta minun on heitettävä loppu ruoka pois tai mummo juoksee lautasen ja lusikan kanssa lapsen perässä, kunnes joka lusikallinen on jotenkin saatu huijattua suuhun. (Arvatkaapa suvun keskimääräinen painoindeksi...) Kun heitän ruoan pois, mummo suuttuu minulle, kun lapsihan voi jäädä nälkäiseksi, kun osa jäi syömättä.

 

[juuh]

Voih... Mitäs jos te kaikki Mummojen ärsyttämät kääntäisitte mummolaan mennessä päälle "Mummo saa olla Mummo ja hemmotella lapsen pilalle" -vaihteen. Kun noistakaan jutusita ei lapsi mene pilalle, eikä vahingoitu eikä tapahdu mitään muutakaan pahaa. Kyllä lapselle on rikkaus oppia erilaisten ihmisten erilaisia tapoja. Nuo kaikki mainitsemasi jutut olivat sellaisia, mitä en ikinä itse tekisi, mutta suvaitsisin ne kyllä Mummolta oikein hyvin.
Mut on kasvatettu kotona tiukasti ja hemmoteltu Mummolassa, jossa olin lähes joka iltapäivä kouluikäisenä ja vielä lukiolaisenakin kävin Mummon luona vähintään kerran viikossa. Kyllä se kaikki oli iso rikkaus! Enkä suinkaan ajatellut, ettö on ok syödä joka päivä suklaata, vaikka sitä olisi joka päivä Mummolassa saanutkin. Siis asenteeseeni/ajatuksiini vaikutti kuitenkin enemmän vanhempien kasvatus kuin mummon hemmottelu.
Ja asioista saa ja voi puhua sille Mummollekin. Kyllä meidänkin Mummo suuttui aluksi, kun en halunnut kahvin joukkoon kermaa, mutta keskusteltuamme asiasta on itsekin alkanut arkena käyttää maitoa

 

["vieras"]

Olin aika pieni, kun itkin jostain syystä. Televisio oli auki ja mummoni sanoi, että älä itke, kun näkevät televisiosta. Itkuni taisi loppua siihen, koska aloin miettimään, että uskooko mummo tosiaan, että telkkarista voi nähdä Eivät lapset ole kovin helposti narutettavissa.

 

["aapee"]

Voih... Mitäs jos te kaikki Mummojen ärsyttämät kääntäisitte mummolaan mennessä päälle "Mummo saa olla Mummo ja hemmotella lapsen pilalle" -vaihteen.

Kyllä tuota lasta saa hemmotella, ei siinä mitään. Noista katteettomista lupauksista en pidä, enkä siitä, että jos olen juuri kertonut, miten toimitaan, mummo jyrää yli. Mutta mun puolesta puljatkoot, jos mummo jaksaa vaihtaa lapsen lautasen kolmesti, ennen kuin löytyy mieleinen, jolle ne perunat voi kieräyttää, en mä siihen mene puuttumaan, että "vain yksi lautanen per nenä ja sen ekan on kelvattava, vaikka olisi ruma!" Ei mua huvita mitään niuhotusennätystä rikkoa, saan itse vähän taukoa siinä samalla... Mutta edes jotakin rajoja?