K
"kiukku"
Vieras
Jouduin tänään huomauttamaan lapsen mummolle siitä, että tämä vedättää pientä minkä ehtii, etenkin jos lapselle on tulossa jostakin paha mieli. "Katsos ikkunasta, kuka tuolla ulkona on" tai "Tule äkkiä katsomaan, pihalla on pupu ja orava" tai lapsen kieltäytyessä syömästä ruoka-annostaan loppuun: "Tule äkkiä syömään tai pappa syö ruokasi." Mikään noista ei ole totta, ja lapsi on ihan ulalla kun pihalla ei olekaan samperin sirkusta... Mua ärsyttää. Mummoa taas ärsyttää, kun kerron lapselle, että mummo jekuttaa. Mutta en tykkää, että lapselle valehdellaan, että tämä ei itkisi, vaan olisi "kiltti."
Toinen asia: uhmikselle ei saisi tulla paha mieli mistään. Mummolasta lähtiessä tulee helposti paha mieli ja vaatteiden pukeminen sujuu vaivoin ja kiukutellen. Kun saan hikoiltua lapselle puolet vaatteista ylle, mummon tulee sääli lasta ja tämä yhtäkkiä lupaa, ettei lapsen tarvitsekaan lähteä, vaan hän voi jäädä mummolaan nukkumaan päiväunia tai olla vaikka kokonaan nukkumatta, jos ei nukuta. Sittenhän se pukeminen vasta "mukavasti" sujuukin, kun lapsi ehtii ilahtua tyhjästä, mutta joutuu tyytymään siihen, että lähdemme kotiin. Mulla ei ole aikomustakaan riisua lasta uudelleen ja jättää mummolaan, pakkohan mun on pitää puheeni, että nyt puetaan ja lähdetään kotiin. Jos asia tulisi esille aiemmin, mikäs siinä, jos lapsi nukkuu unet mummon kanssa. Mutta ei hitossa aina juuri siinä kohtaa, kun olen sanonut, mitä ollaan tekemässä ja ollaan melkein valmiita. Mitä lapsi siitä oppisi?
Joka hiton kerta sama juttu. Lapsen kohdalla voi silloin tällöin joustaakin, en tykkää itsekään olla kauhea natsi, mutta tuollainen yli kävelemisen yrittäminen saa lapsen ihan ulalle ja saa minut vaikuttamaan vittumaiselta tiukkapipolta kun kiellän ison osan niistä kivoista asioista, joita mummo menee lupaamaan - vaikka osa lupauksista on alun perinkin vailla katetta. Murrrr!
Toinen asia: uhmikselle ei saisi tulla paha mieli mistään. Mummolasta lähtiessä tulee helposti paha mieli ja vaatteiden pukeminen sujuu vaivoin ja kiukutellen. Kun saan hikoiltua lapselle puolet vaatteista ylle, mummon tulee sääli lasta ja tämä yhtäkkiä lupaa, ettei lapsen tarvitsekaan lähteä, vaan hän voi jäädä mummolaan nukkumaan päiväunia tai olla vaikka kokonaan nukkumatta, jos ei nukuta. Sittenhän se pukeminen vasta "mukavasti" sujuukin, kun lapsi ehtii ilahtua tyhjästä, mutta joutuu tyytymään siihen, että lähdemme kotiin. Mulla ei ole aikomustakaan riisua lasta uudelleen ja jättää mummolaan, pakkohan mun on pitää puheeni, että nyt puetaan ja lähdetään kotiin. Jos asia tulisi esille aiemmin, mikäs siinä, jos lapsi nukkuu unet mummon kanssa. Mutta ei hitossa aina juuri siinä kohtaa, kun olen sanonut, mitä ollaan tekemässä ja ollaan melkein valmiita. Mitä lapsi siitä oppisi?
Joka hiton kerta sama juttu. Lapsen kohdalla voi silloin tällöin joustaakin, en tykkää itsekään olla kauhea natsi, mutta tuollainen yli kävelemisen yrittäminen saa lapsen ihan ulalle ja saa minut vaikuttamaan vittumaiselta tiukkapipolta kun kiellän ison osan niistä kivoista asioista, joita mummo menee lupaamaan - vaikka osa lupauksista on alun perinkin vailla katetta. Murrrr!