mummi mieluisampi kuin äiti ja isi

[xxxxx]

Hei,

Meidän 2,5 vuotias poikamme on pienestä saakka ollut paljon mummin ja vaarinsa hoidossa. Aluksi syynä masennukseni ja sittemmin muuten vain sekä meidän että heidän tahdostaan.

Nyt tänä kesänä oli tarhamme kiinni koko heinäkuun ja isovanhemmat halusivat pojan koko kuukaudeksi maalle hoitoon.
Suostuimme pitkin hampain (ikävän ja jaksamisen takia emme meinanneet suostua).Poika on viihtynyt hyvin,itse asiassa liiankin hyvin. Mummi tuntuu olevan tärkeämpi kuin me vanhemmat.Ei suostu tulemaan syliin eikä leikkimään kanssamme.

Olen aivan kuolla huolesta, onko tämä käytös normaalia?
Tunnen itseni huonoksi äidiksi,kertokaa miten saan pojan taas
äitistään ja isistään pitämään?Olemme parhaamme yrittäneet,mutta mikään ei tunnu auttavan vaan mummila vetää aina pidemmän korren ja kotiin mennään itkien.

Onko peli täysin menetetty vai onko vielä jotain tehtävissä?

 

[mummi]

Älä huoli :hug: oma äiti ja isä ovat aina kuitenkin ne ikiomat vanhemmat!
olen hoitanut hyvin paljon lapsenlastani ja olemme hyvin kiintyneitä toisiimme. mummin kanssa on aina ns. omat jutut eli toimitaan ehkä hiukan eritavalla kun kotona, mutta tietysti sovittujen rajojen puitteissa.
mummin lihapullat on tietysti niitä maailman parhaita, ja mummihan jaksaa tehdä niitä aina kun pikkuinen niitä halajaa... ( no niitä on aina pakkasessa ) ja kun tätä aikaa on ihan eri tavalla kun työssäkäyvillä vanhemmilla voidaan keskittyä leikkimiseen ja muuhun tekemiseen ihan kokonaan... ja ehkä on rahaakin käytettävissä vähän enempi kun nuorilla asuntovelallisilla.
meillä ainakin joka päivä puhutaan ikiomasta äiskästä ja iskästä, lähetetään lentosuukkoja ja siunataan iltarukouksessa!

 

[Tihri]

Minusta tuntuu toisinaan ihan samalta, esikko on suunnilleen samanikäinen. Mutta olen myös ajatellut, että tuon ikäinen ei oikein vielä osaa tunnistaa sitä ikävää ja kaipuuta äitin ja isin luo. Ja meillä hän myös jotenkin kapinoi meitä vastaan mummolassa ollessaan. Pahalta se tuntuu, mutta uskoisin, että näin se on niinkuin edellinen kirjoittaja asian ilmaisi: isi ja äiti on aina ne omat vanhemmat eikä niitä korvaa mikään mummo tai muu. Omia vanhempiahan pidetään itsestäänselvyksinä.

Heittäisin palloa nyt edelleen vähän vanhempien lasten äideille, kuinka teillä? Jatkuuko sama vai kuinka vierailut menee?

 

[xxxxx]

Kiva kuulla että muillakin on ollut samoja fiiliksiä.
Kapinaa tosiaan taitaa olla ja uhmakin on aika kovana tällä hetkellä.
Toki mummi on löysempi kuin me vanhemmat ja leikkii& viihdyttää enemmän,ehkä siksi on siellä kivempaa.

Taidan jo uskaltaa huokaista ja aloittaa kesästä nauttimisen,
onhan lapsi kuitenkin hyvässä hoidossa.

Olisi todella kiva tietää jatkuuko tuo vielä vanhemmallakin iällä?

:heart:

 

[elery]

No itselläni on 2 kouluikäistä(poika 9v. ja tyttö 8v.) ja ovat kyllä hieman erilaisia tässä mummolaan meno-asiassa.Poika oli juuri 3 yötä mummulassa yötä kun mummulla on kesäloma,ihan siis omasta tahdostaan,ja viihtyi oikein hyvin vaikkei mummulla ole edes tietsikkaa jonka kanssa poika hyvin kotona viihtyy.Tänään molemmat lähtivät toiseen mummulaan neljäksi yöksi ja tytär lähti hieman "pitkin hampain" kun ei oikein enää kovasti viihdy siellä vaikka tämä mummu on kova keksimään kaikenlaista kivaa,mutta äitiä tulee kuulemma niin kova ikävä.poika viihtyy kyllä hyvin tässäkin mummulassa.

 

[Vanhemmat päättävät]

\

Hei,

Meidän 2,5 vuotias poikamme on pienestä saakka ollut paljon mummin ja vaarinsa hoidossa. Aluksi syynä masennukseni ja sittemmin muuten vain sekä meidän että heidän tahdostaan.

Nyt tänä kesänä oli tarhamme kiinni koko heinäkuun ja isovanhemmat halusivat pojan koko kuukaudeksi maalle hoitoon.
Suostuimme pitkin hampain (ikävän ja jaksamisen takia emme meinanneet suostua).Poika on viihtynyt hyvin,itse asiassa liiankin hyvin. Mummi tuntuu olevan tärkeämpi kuin me vanhemmat.Ei suostu tulemaan syliin eikä leikkimään kanssamme.

Olen aivan kuolla huolesta, onko tämä käytös normaalia?
Tunnen itseni huonoksi äidiksi,kertokaa miten saan pojan taas
äitistään ja isistään pitämään?Olemme parhaamme yrittäneet,mutta mikään ei tunnu auttavan vaan mummila vetää aina pidemmän korren ja kotiin mennään itkien.

Onko peli täysin menetetty vai onko vielä jotain tehtävissä?

Miksi annatte lapsen hoitoon mummille ja vaarille? Saavatko isovanhemmat määrätä ja pompottaa teitä ihan miten tahtovat?
Onko teillä omaa perhe-elämää ollenkaan? Ja ottavatko isovanhemmat lapsen hoitoon aina kun haluavat? Voi pyhä jysäys!

Teidän on opittava pitämään oman perheen rajat. Isovanhemmille on uskallettava sanoa vastaan. Kun mummi ja vaari seuraavan kerran tivaavat poikaa heille hoitoon, vastaatte että se ei käy! Te haluatte nyt hoitaa itse lapsenne.

Tottakai lapsi kiintyy hoitajiinsa. Jos poika on ollut vauvasta asti isovanhempien hoidossa, hän varmasti pitää mummia "äitinään" ja vaaria "isänään".

En ymmärrä kantaasi ollenkaan.

2½-vuotiaalle lapselle ei tee hyvää olla jatkuvasti erossa vanhemmistaan. Kysypä asiaa vaikka omasta lastenneuvolastanne. Lastenpsykiatrien mukaan alle kouluikäistä lastakaan ei saisi pitää yli viikkoa erossa vanhemmistaan. Lapsi kokee pitkän eron omista vanhemmista hylkäämisenä. Lapsen kehitys taantuu. Lue myös muutama lastenhoitoa ja lapsen kasvua ja kehitystä käsittelevä kirja.

Ja lapsi on ollut hoidossa mummilassa kuukaudenkin yhteen menoon! Voi taivas! Miksi lapsi pitää viedä mummilaan koko kuukaudeksi hoitoon? Oletteko töissä? Päivähoitotoimisto järjestää tarvittaessa varahoitopaikan päiväkodin loman ajaksikin. En ymmärrä ratkaisujanne, anteeksi vaan!

Lastenhoitajia saa muualtakin. Jos isovanhemmat käyttäytyvät näin omistushaluisesti, niin en suosittele heitä hoitajiksi.

Itse en antaisi 2½-vuotiasta edes yökylään isovanhemmille. Tosin omat lapsemme eivät olisi halunneetkaan noin pieninä isovanhemmille yksin yökylään. Ja emme olisi laittaneetkaan.

Pienen lapsen paikka on omien vanhempien hoidossa. Äiti ja isä päättävät, isovanhempien on kunnioitettava lapsen vanhempia.

Lapsi oppii olemaan teidän kanssa, tulee syliin ja leikkii, kunhan ryhdytte vanhemmiksi ja laitatte niskuroivat isovanhemmat aisoihin =) =) =) .

 

[Äitsyli-69]

Tuo edellinen kannanotto oli hyvä kirjoitus! Minulla on ex-anopistani vähän samanlaisia kokemuksia kuin vietsin aloittajalla...Eli siinä tapauksessa oli myös raja isoäitiyden ja äitiyden välillä hämärtynyt. Tunsin että anoppini yritti olla äiti minun lapselleni. Oli aika hämmentävä kokemus..! Niin tärkeää kuin isovanhempien tuki ja apu ovatkin, niin heillä on aika vaikea tehtävä kun pitäisi kuitenkin olla astumatta vanhempien varpaille lasten kasvattamisessa...Kyllä perheellä pitää olla selkeät rajat missä määrin isovanhemmat voivat puuttua lasten elämään. Viime kädessä hoidon tarpeen määrittelevät lapsen vanhemmat. Ei varmasti aina ole helppoa tuo sukupolvien välinen kanssakäyminen. Siinä tarvitaan joustoa ja ymmärtämystä puolin ja toisin! Eivät isovanhemmatkaan ole mitään hoitoautomaatteja vaan ihmisiä joilla on oma elämä ja omat mielenkiinnon kohteet. Sama yksityisyys ja itsenäisyys pitää sallia myös nuorille perheille. Pitäkää omasta perhe-elämästä kiinni ja pyytäkää apua vain satunnaisesti...

 

[Tihri]

Hyvä sinä "vanhemmat päättävät"!!! Kirjoituksessasi oli potkua! Minulla kokemusta kaksista isovanhemmista, toisten luona kaikki menee hienosti ja lapset ei niskuroi, mutta toisten (tietenkin miehenpuolen =) ) isovanhempien kanssa touhu menee överiksi. Se on varmasti just niin kun kirjoitit, että lapsi kokee eron, vaikka pienenkin toisten "valtaan" jättämisen hylkäyksenä. Meillä eivät ole koskaan yökylässä olleet ja muutenkin tapaamme silloin tällöin, milloin olemme itse paikallamutta aina toistuu sama kaava. On vaan minun ollut niin hankalaa alkaa heillä pomottamaan, molemmat kun ovat niin kärkkäitä sanomaan vastaan jne, joka aiheuttikin alkuun kahnauksia. Ja olen ajatellut tähän mennessä, että kai se on annettava olla lapsenlapsiensa kanssa heidän tyylillään ja että puutun vasta kun jotain meinaa mennä pieleen. Mutta kyllä nyt aiotaan pistää isovanhemmat kuriin, niinkuin kehotit. Minä en ole vaan koskaan saanut tälläistä vastakaikua ja tukea kun nyt, aina vaan on sanottu, että minä nipotan ja että pitäisi osata ottaa rennommin. Kun olen temperamenttinen äiti muutenkin. Saas nähdä miten isovanhemmat reagoivat viikonloppuna kun kuulevat, että nyt muuttuu jöö talossa.

 

[Vanhemmat päättävät]

\

Älä huoli :hug: oma äiti ja isä ovat aina kuitenkin ne ikiomat vanhemmat!
olen hoitanut hyvin paljon lapsenlastani ja olemme hyvin kiintyneitä toisiimme. mummin kanssa on aina ns. omat jutut eli toimitaan ehkä hiukan eritavalla kun kotona, mutta tietysti sovittujen rajojen puitteissa.
mummin lihapullat on tietysti niitä maailman parhaita, ja mummihan jaksaa tehdä niitä aina kun pikkuinen niitä halajaa... ( no niitä on aina pakkasessa ) ja kun tätä aikaa on ihan eri tavalla kun työssäkäyvillä vanhemmilla voidaan keskittyä leikkimiseen ja muuhun tekemiseen ihan kokonaan... ja ehkä on rahaakin käytettävissä vähän enempi kun nuorilla asuntovelallisilla.
meillä ainakin joka päivä puhutaan ikiomasta äiskästä ja iskästä, lähetetään lentosuukkoja ja siunataan iltarukouksessa!

Lapsen ensimmäiset vuodet ovat erittäin tärkeitä lapsen kehitykselle =) . Minua kummastuttaa, miksi isovanhemmat hoitavat pientä lasta, 2½-vuotiasta, näinkin pitkiä aikoja yhteen menoon ? Kyllä kuulostaa tosi oudolta, että 2½-vuotias on kuukauden yhteen menoon hoidossa isovanhempien luona maalla ilman vanhempiaan! Voi herranjestas sentään!

Alkuperäisen kirjoittajan tekstistä käy ilmi, että 2½-vuotias lapsi on hyvin kiintynyt isovanhempiinsa. Äiti ja isä kokevat jäävänsä täysin isovanhempien varjoon .

Mummilta haluaisin kysyä, oletko tuntenut mustasukkaisuutta lapsen omia vanhempia kohtaan? Onko Sinun ollut helppoa kunnioittaa lapsen vanhempien tapoja ja sääntöjä? Annatko lapselle periksi, jos vanhemmat kieltävät? Miten suhtaudut lapsen yökyläilyyn mummolassa?

Onko Sinusta 2½-vuotiaalle lapselle hyväksi olla kuukausi erossa omista vanhemmistaan? Minusta ei. Jos vanhemmat ovat töissä, niin kyllä lapsella on oikeus päivähoitoon kodin lähellä. Kamalaa, että nykyään joku lähettää näin pienen lapsen yksinään mummolaan kuukaudeksi! Jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona kesälomalla, niin miksi he eivät hoida itse lastaan?

Minulla on aika läheisriippuvaiset appivanhemmat, varsinkin anopin käytös on välillä erittäin ahdistavaa. Onko Teistä ihan normaalia, että yli 60-vuotiaat vanhemmat soittavat aikuisille lapsilleen joka jumalan päivä, kyselevät kaikki asiat, painostavat aikuisia lapsiaan viettämään juhlapyhiä ( joulu, juhannus, pääsiäinen, kesälomat ) kanssaan, tunkevat kylään ilmoittamatta? Minusta tuo menee jo liiallisuuksiin! Tosin he kyttäävät enää vain muita lapsiaan! Me saamme olla rauhassa.

Anoppini oli erittäin omistushaluinen ensimmäisestä lapsenlapsestaan . Hän yritti tunkea väliin parisuhteeseemme jo odotusaikana . Anoppi soitteli tuolloin meille joka päivä, tarkisti missä menen ja mitä teen, vahti millaisia huonekaluja ja kodinkoneita hankimme kotiimme (! ), jne . Minä koin erittäin ahdistavana tämän jatkuvan kyttämisen.

Haluaisin tietää, mistä läheisriippuvuus johtuu? Josko joku viisas osaisi vastata =) ? Miksi isovanhemmat eivät anna aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä ?

Minä en ole antanut periksi jääräpäisille isovanhemmille =) . Olen tehnyt selväksi anopille ja apelle, että me elämme omaa elämäämme omassa kodissamme. Meidän lapset eivät mene isovanhemmille yökylään vastoin tahtoamme =) . Meillä määräämme me, minä ja mieheni. Lastenhoito ja -kasvatus kuuluvat meille vanhemmille. Isovanhemmat saavat katsella valmista.

Uskon, että näin aikaiset yökyläilyt ovat karmeita kokemuksia pienelle lapselle. Mitä mahtaa tämä lapsi ajatella vanhemmistaan ja lapsuudestaan aikuisena? Että kun olin lapsi, asuin mummolassa lähes aina? Pidin mummia äitinäni ja vaaria isänäni ?

Minä haluan, että omat lapseni tietävät, kuka on äiti ja isä =) =) =).

 

[CIRRUS2]

Ymmärrän kyllä alkuperäistä kirjoittajaa hyvin. Hän on todella tarvinnut alussa apua jos on ollut masennus ja helposti sitä urautuu tiettyihin juttuihin. Jos vielä on kiltti luonteeltaan on vaikea saada sanotuksi.

Olen myös paininut saman asian kanssa.Toinen lapseni on vain vuoden ja anoppini on aika voimakastahtoinen. Tulee kutsumatta ja tuntee oikeudekseen nähdä lapset milloin vain. Hänellä on myös omat mielipiteensä miten pukea lapset ja mitä syöttää. Onneksi olen saanut tilannetta vähän parempaan malliin. Nyt viimeksi rupesin taas oikein asiaa ajattelemaan kun tämä vuodenikäinen ei halunnut mummin sylistä pois äidin syliin. Kyllä siinä sydänpieltä riipaisi :ashamed: Vietän kyllä lasten kanssa aikaa kotona mutta en jaksa leikkiä jatkuvasti ja antaa huomiota. Rakastan kyllä yli kaiken lapsiani.

Itse olen kyllä muilta lähinnä saanut sellaista palautetta että olisit tyytyväinen kun edes saat apua. Tiedän ja olen onnellinen mutta missä menee raja. Olen ajatellut että silloin voisi pyyttää anoppia avuksi kun menee vaikka puolison kanssa jonnekkin kahdestaan.

Oletteko kuulleet suosituksia kuinka moneksi yöksi voi viedä näin pienen hoitoon? Meillä on ollut yksittäisiä öitä.

Helpottaa kovasti kun kuulee että muillakin samanlaisia ongelmia.

 

[mummi]

\

\

Älä huoli :hug: oma äiti ja isä ovat aina kuitenkin ne ikiomat vanhemmat!
olen hoitanut hyvin paljon lapsenlastani ja olemme hyvin kiintyneitä toisiimme. mummin kanssa on aina ns. omat jutut eli toimitaan ehkä hiukan eritavalla kun kotona, mutta tietysti sovittujen rajojen puitteissa.
mummin lihapullat on tietysti niitä maailman parhaita, ja mummihan jaksaa tehdä niitä aina kun pikkuinen niitä halajaa... ( no niitä on aina pakkasessa ) ja kun tätä aikaa on ihan eri tavalla kun työssäkäyvillä vanhemmilla voidaan keskittyä leikkimiseen ja muuhun tekemiseen ihan kokonaan... ja ehkä on rahaakin käytettävissä vähän enempi kun nuorilla asuntovelallisilla.
meillä ainakin joka päivä puhutaan ikiomasta äiskästä ja iskästä, lähetetään lentosuukkoja ja siunataan iltarukouksessa!

Lapsen ensimmäiset vuodet ovat erittäin tärkeitä lapsen kehitykselle =) . Minua kummastuttaa, miksi isovanhemmat hoitavat pientä lasta, 2½-vuotiasta, näinkin pitkiä aikoja yhteen menoon ? Kyllä kuulostaa tosi oudolta, että 2½-vuotias on kuukauden yhteen menoon hoidossa isovanhempien luona maalla ilman vanhempiaan! Voi herranjestas sentään!

Alkuperäisen kirjoittajan tekstistä käy ilmi, että 2½-vuotias lapsi on hyvin kiintynyt isovanhempiinsa. Äiti ja isä kokevat jäävänsä täysin isovanhempien varjoon .

Mummilta haluaisin kysyä, oletko tuntenut mustasukkaisuutta lapsen omia vanhempia kohtaan? Onko Sinun ollut helppoa kunnioittaa lapsen vanhempien tapoja ja sääntöjä? Annatko lapselle periksi, jos vanhemmat kieltävät? Miten suhtaudut lapsen yökyläilyyn mummolassa?

Onko Sinusta 2½-vuotiaalle lapselle hyväksi olla kuukausi erossa omista vanhemmistaan? Minusta ei. Jos vanhemmat ovat töissä, niin kyllä lapsella on oikeus päivähoitoon kodin lähellä. Kamalaa, että nykyään joku lähettää näin pienen lapsen yksinään mummolaan kuukaudeksi! Jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona kesälomalla, niin miksi he eivät hoida itse lastaan?

Minulla on aika läheisriippuvaiset appivanhemmat, varsinkin anopin käytös on välillä erittäin ahdistavaa. Onko Teistä ihan normaalia, että yli 60-vuotiaat vanhemmat soittavat aikuisille lapsilleen joka jumalan päivä, kyselevät kaikki asiat, painostavat aikuisia lapsiaan viettämään juhlapyhiä ( joulu, juhannus, pääsiäinen, kesälomat ) kanssaan, tunkevat kylään ilmoittamatta? Minusta tuo menee jo liiallisuuksiin! Tosin he kyttäävät enää vain muita lapsiaan! Me saamme olla rauhassa.

Anoppini oli erittäin omistushaluinen ensimmäisestä lapsenlapsestaan . Hän yritti tunkea väliin parisuhteeseemme jo odotusaikana . Anoppi soitteli tuolloin meille joka päivä, tarkisti missä menen ja mitä teen, vahti millaisia huonekaluja ja kodinkoneita hankimme kotiimme (! ), jne . Minä koin erittäin ahdistavana tämän jatkuvan kyttäämisen.

Haluaisin tietää, mistä läheisriippuvuus johtuu? Josko joku viisas osaisi vastata =) ? Miksi isovanhemmat eivät anna aikuisten lastensa elää omaa elämäänsä ?

Minä en ole antanut periksi jääräpäisille isovanhemmille =) . Olen tehnyt selväksi anopille ja apelle, että me elämme omaa elämäämme omassa kodissamme. Meidän lapset eivät mene isovanhemmille yökylään vastoin tahtoamme =) . Meillä määräämme me, minä ja mieheni. Lastenhoito ja -kasvatus kuuluvat meille vanhemmille. Isovanhemmat saavat katsella valmista.

Uskon, että näin aikaiset yökyläilyt ovat karmeita kokemuksia pienelle lapselle. Mitä mahtaa tämä lapsi ajatella vanhemmistaan ja lapsuudestaan aikuisena? Että kun olin lapsi, asuin mummolassa lähes aina? Pidin mummia äitinäni ja vaaria isänäni ?

Minä haluan, että omat lapseni tietävät, kuka on äiti ja isä =) =) =).

Kysyit tunnenko mustasukkaisuutta vanhempia kohtaan???
Miksi tuntisin? Olemmehan "samaa perhettä", rakastan poikaani ja miniääni sekä heidän ikiomaa lastaan jote he tietenkin rakastavat :heart: - ei minun tarvitse omistaa ketään. Nuorilla on oma kotinsa, jossa heillä on omat tapansa, joita minä haluan kunnioittaa - ei minun tarvitse omia näkemyksiäni tuputtaa heille.

Annanko periksi lapselle? Vanhempien kanssa sovitaan pelisäännöt selvästi, mitä herkkuja esim. syödään ja koska, mitä "hauskaa" tehdään esim. kylpyläreissut yms. sovitaan ja ainahan lapset etsivät rajojaan - mä haluun, mä haluun... ei lapsenlapsi kaikkea saa isovanhemmiltaankaan - tervettä järkeä käytetään!

Lapsen paras paikka yöpyä on hänen oma kotinsa, oma vuoteensa.Joskus on vaan tilanteita että täytyy olla yökylässä. Meillä on lapsenlapsella oma vuode, jossa hän nukkuu omien unikavereidensa kanssa. En osaa sanoa minkälaisia traumoja saavat, mutta hyvin tyytyväisiä ovat....

Nämä kaikki asiat ovat hyvin paljon kiinni henkilökemioista.. meillä on pojan perheeseen tiiviit ja läheiset välit, miehen tytär haluaa pitää enemmän etäisyyttä. Pojan perheessä ei miniän vanhempiin olla niin tiiviissä yhteydessä kuin meihin ja taas miehen tytär on enempi tekemisissä oman äitinsä kanssa... Näissä asioissa kannattaa olla hyvin hienovarainen ja kuunnella sydämensä ääntä.

Toivottavasti moni isovanhempi voisi iloita lapsenlapsensa kanssa olosta, ja lapsenlapsi saisi isovanhemmistaan turvallisen sylin ja auttavat kädet

 

[4lapsen äiti]

Hei! Jos lapsesi ei halua tulla syliinne, niin älä ole huolissaan kovinkaan. Se tarkoittaa puhtaasti sitä, että hän on kaivannut vanhempiaan. Hän omaa ikääväänsä näyttää sillä, ettei halua tulla syliin. Hän yrittää sillä näyttää, että miksi jätitte minut toisten hoitoon, vaikka olisin halunnut olla teidän kanssa. Meillä on joskus isä viikon työreissulla ja silloin ei pienet lapsemme halua jutella isän kanssa puhelimessa lainkaan, ku haluavat näyttää sillä ikävänsä!
Itse työskentelen lastenhoito alalla ja jonkin verran on kokemusta lasten hoidosta muutenkin, kuin kotona.
Mutta muista se että niin monta ikävuotta kuin lapsesi on, niin monta yötä hän voi olla erossa yhtäsoittoa vanhemmistaan ettei se jätä arpia johonkin! :wave:

 

[xxxxx]

Kovasti on aloitukseni synnyttänyt keskustelua.Hyvä niin, jokaisella olkoon oma mielipiteensä.Toteaisin vain näihin vastauksiin vedoten,että moni ei tunnu tajuavan mitä on painiskella masennuksessa ja siitä seuranneessa aviokriisissä.Siinä tilanteessa on todellakin apu tarpeen.

Muutamat teistä väittivät lapsen saavan traumoja ollessaan erossa vanhemmistaan, kumma kyllä sain täysin päinvastaista infoa psykologiltani aikoinaan.

Mummi tuntuu kyllä jotenkin ripustautuneen poikaan ja asiaan tulee muutos.Poikamme on nyt jo kotona ja menee vast´edes mummilaan vain ja jos me sen sallimme.Muutaman tunnin vierailut sallittakoon.

Hyvää kesänjatkoa kaikille ja eletään kukin tyylillämme!

 

[Niinpä]

Meillä on kanssa tätä, että lapsenlapsia oltaisiin jatkuvasti raahaamassa mukaan ja heille oikein syöttämällä syötetään ajatusmallia "mitä te siellä kotona muka teette" "ei kotona ole kiva olla". Ja mies on vielä äidin pikkupoika siihen vielä lisäksi, joten jos yritän sanoa poikkipuoleista sanaa tähän minun äitiyteni jyräämiseen, niin johan saan kuulla olevani milloin mikä ja aina väärässä.
Mies myös viettää suurimman osan lomistaan ja vapaa-ajastaan äitinsä helmoissa, joten voin ihan syystä sanoa olevani loukkaantunut asiasta.
Mies ei sitten ollenkaan voi ymmärtää, kuinka pahalta se ihan oikeasti tuntuu, kun hän viettää mieluummin aikaansa äitinsä kuin puolisonsa kanssa.
Toinen osaa tehdä itsensä tärkeämmäksi niin salakavalin keinoin, ettei mies osaa sitä nähdä sokealta äidinrakkaudeltaan.
Joo, ja juhlapyhät, niiden viettämiseen ei TIETENKÄÄN ole muuta kuin se yksi vaihtoehto, muista ei voi edes keskustella...

 

[adiemus]

just lähtivät 1 ja 2-v mummolaan kuukaudeks. mummo ja vaari hoitavat lapsiamme ainakin yhtä hyvin kuin itse. niin kus yks mummo sano, että samaa perhettä ollaan ja lapset ovat osottaneet luottamusta isovanhempiaan kohtaan.
olen itsekin ollut hyvin paljon vauvasta pitäen isovanhempien kanssa eikä minulla ole muuta kun hyvää sanottavaa. on ollut rikkaus tuntea rakkautta ja huolenpitoa niin monelta ihmiseltä. ei rakkaus eikä huolenpito ole ainakaan minulle traumoja aiheuttanut.
paljon kai riippuu millainen suhde sinulla on omiin ja miehesi vanhempiin. jos en luottaisi heihin niin en minäkään antaisi lasta yökylään.

 

[Vanhemmat päättävät]

\

just lähtivät 1 ja 2-v mummolaan kuukaudeks. mummo ja vaari hoitavat lapsiamme ainakin yhtä hyvin kuin itse. niin kus yks mummo sano, että samaa perhettä ollaan ja lapset ovat osottaneet luottamusta isovanhempiaan kohtaan.
olen itsekin ollut hyvin paljon vauvasta pitäen isovanhempien kanssa eikä minulla ole muuta kun hyvää sanottavaa. on ollut rikkaus tuntea rakkautta ja huolenpitoa niin monelta ihmiseltä. ei rakkaus eikä huolenpito ole ainakaan minulle traumoja aiheuttanut.
paljon kai riippuu millainen suhde sinulla on omiin ja miehesi vanhempiin. jos en luottaisi heihin niin en minäkään antaisi lasta yökylään.

Oletko tosiaankin laittanut 1- ja 2-vuotiaat lapsesi kuukaudeksi mummolaan yksinään? Olet tosi omituinen vanhempi .
Miksi et hoida itse lapsiasi? Oletko niin laiska, ettet viitsi itse hoitaa omia lapsiasi? Vai oletko uusavuton nykyäiti, joka ei pärjää lastensa kanssa, ei osaa laittaa ruokaa, siivota ja hoitaa kotiaan ?

Pienen lapsen paikka on omien vanhempiensa hoidossa =).
Isovanhemmille ei lapsenhoito kuulu. Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet.

Mielenkiintoista on nähdä, mitä lapsesi muistavat lapsuudestaan . Aina oltiin isovanhempien hoidossa .

Miksi muuten hommaat lapsia, jos et niistä kerran halua huolehtia=) ?

 

[åäö]

\

\

just lähtivät 1 ja 2-v mummolaan kuukaudeks. mummo ja vaari hoitavat lapsiamme ainakin yhtä hyvin kuin itse. niin kus yks mummo sano, että samaa perhettä ollaan ja lapset ovat osottaneet luottamusta isovanhempiaan kohtaan.
olen itsekin ollut hyvin paljon vauvasta pitäen isovanhempien kanssa eikä minulla ole muuta kun hyvää sanottavaa. on ollut rikkaus tuntea rakkautta ja huolenpitoa niin monelta ihmiseltä. ei rakkaus eikä huolenpito ole ainakaan minulle traumoja aiheuttanut.
paljon kai riippuu millainen suhde sinulla on omiin ja miehesi vanhempiin. jos en luottaisi heihin niin en minäkään antaisi lasta yökylään.

Oletko tosiaankin laittanut 1- ja 2-vuotiaat lapsesi kuukaudeksi mummolaan yksinään? Olet tosi omituinen vanhempi .
Miksi et hoida itse lapsiasi? Oletko niin laiska, ettet viitsi itse hoitaa omia lapsiasi? Vai oletko uusavuton nykyäiti, joka ei pärjää lastensa kanssa, ei osaa laittaa ruokaa, siivota ja hoitaa kotiaan ?

Pienen lapsen paikka on omien vanhempiensa hoidossa =).
Isovanhemmille ei lapsenhoito kuulu. Isovanhemmat ovat jo omat lapsensa hoitaneet ja kasvattaneet.

Mielenkiintoista on nähdä, mitä lapsesi muistavat lapsuudestaan . Aina oltiin isovanhempien hoidossa .

Miksi muuten hommaat lapsia, jos et niistä kerran halua huolehtia=) ?

on hyvin monia syitä "laiskuuden" lisäksi miksi lapset ovat esim. isovanhempien hoidossa, on aivan turha moralisoida kun ei tunne toisen tilanetta.

omat lapseni ovat olleet paljon isovanhempien hoidossa, tiettyjen elämäntilanteiden vuoksi, kaikki ollaan selvitty.... lapsilla on hyvät ja lämpimät väkit nyt jo iäkkäisiin isovanhempiinsa, ja nyt he vuorostaan auttavat heitä ja silti lapseni ainakin sanovat rakastavansa minuakin, äitiäään... ja koen todella että he rakastavat minua

 

[taustalla]

en näe mitään pahaa siinä että lapsi pitää isovanhemmistaan. niin kuis yks mummo sano ollaan kaikki samaa perhettä. mummon ja vaarin tuki on arvokasta ja sitä paitsi itselläni on pelkästään positiivisia muistoja omista isovanhemmista, mitään traumoja mulle ei ole jäänyt vaikka olen ihan pienestä asti heillä ollut pitkiä aikoja. suhteeni vanhempiini on erittäin hyvä ja läheinen ja ainoa elossaoleva vaarini on minulle rakas ja olen kiitollinen kaikesta ajasta jonka olen hänen luonaan saanut viettää. olen myos kiitollinen vanhemmilleni että he ovat antaneet tähän mahdollisuuden.
se että minulla oli aikanaan läheiset välit mummoon ja vaariin ei ole lainkaan vähentäanyt läheisyyttä ja rakkautta omiin vanhempiini.

 

[Vanhemmat päättävät]

\

en näe mitään pahaa siinä että lapsi pitää isovanhemmistaan. niin kuis yks mummo sano ollaan kaikki samaa perhettä. mummon ja vaarin tuki on arvokasta ja sitä paitsi itselläni on pelkästään positiivisia muistoja omista isovanhemmista, mitään traumoja mulle ei ole jäänyt vaikka olen ihan pienestä asti heillä ollut pitkiä aikoja. suhteeni vanhempiini on erittäin hyvä ja läheinen ja ainoa elossaoleva vaarini on minulle rakas ja olen kiitollinen kaikesta ajasta jonka olen hänen luonaan saanut viettää. olen myos kiitollinen vanhemmilleni että he ovat antaneet tähän mahdollisuuden.
se että minulla oli aikanaan läheiset välit mummoon ja vaariin ei ole lainkaan vähentäanyt läheisyyttä ja rakkautta omiin vanhempiini.

Siinä ei mitään pahaa olekaan, että lapsi pitää isovanhemmistaan =).
Vaan se, että pienet lapset ovat jatkuvasti hoidossa mummoloissa, ja liian pitkiä aikoja kerrallaan, on tosi outoa .

Kysypä neuvolan terveydenhoitajalta, lääkäriltä tai psykologilta, mitä he ajattelevat 1- ja 2-vuotiaiden lasten laittamisesta yksinään mummolaan kuukaudeksi. Voin sanoa, että taatusti ammatti-ihmisetkin ihmettelevät .

Miten muuten saat pienet lapsesi jäämään mummolaan yksinään? Ikävöivätkö lapsesi ollenkaan perääsi?

Minä en laittaisi pieniä lapsia yksin mummolaan kuukaudeksi. Näin pienet lapset, 1- ja 2-vuotiaat, eivät todellakaan ole valmiita kuukauden eroon vanhemmistaan.

Koska en tiedä, miksi et itse hoida pieniä lapsiasi, niin arvaan:
1. Olet laiska ja haluat päästä helpolla.
2. Olet uusavuton etkä pärjää lastesi kanssa kotona.
3. Käytät isovanhempia hyväksesi ilmaisina lastenhoitajina.

Haepa kirjastosta lasten hoidosta ja kehityksestä kertova hoitoalan oppikirja. Kehityspsykologiasta voit lukea, että vasta kouluiässä, noin 7-vuotiaasta alkaen, lapsi kykenee abstraktiin (käsitteelliseen) ajatteluun. Ja alle kouluikäistä lasta ei saa pitää yli viikkoa erossa omista vanhemmistaan. Lapsi saa traumoja ja lapsen kehitys taantuu pitkistä eroista.

On muuten tutkittu naisia, joita isoäiti on hoitanut lapsena enemmän kuin oma äiti. Näillä naisilla on aikuisiälläkin huono suhde omaan äitiinsä. Isoäiti on ollut vahvin naishahmo lapsuudessa, ja äitisuhde on jäänyt erittäin heikoksi.

Voithan Sinä olla poikkeus säännöstä.

Äiti ja isä ovat pienen lapsen parhaat hoitajat =).

 

[pikkuvarvas]

\

Älä huoli :hug: oma äiti ja isä ovat aina kuitenkin ne ikiomat vanhemmat!
olen hoitanut hyvin paljon lapsenlastani ja olemme hyvin kiintyneitä toisiimme. mummin kanssa on aina ns. omat jutut eli toimitaan ehkä hiukan eritavalla kun kotona, mutta tietysti sovittujen rajojen puitteissa.
mummin lihapullat on tietysti niitä maailman parhaita, ja mummihan jaksaa tehdä niitä aina kun pikkuinen niitä halajaa... ( no niitä on aina pakkasessa ) ja kun tätä aikaa on ihan eri tavalla kun työssäkäyvillä vanhemmilla voidaan keskittyä leikkimiseen ja muuhun tekemiseen ihan kokonaan... ja ehkä on rahaakin käytettävissä vähän enempi kun nuorilla asuntovelallisilla.
meillä ainakin joka päivä puhutaan ikiomasta äiskästä ja iskästä, lähetetään lentosuukkoja ja siunataan iltarukouksessa!

Tässä olisi ihanteellinen anoppi :heart: =) Meillä anoppi ei puhu minusta lapselleni ollenkaan vaan yrittää aina korostaa poikansa tärkeyttä isänä ja selittää minulle kuinka hyvä isä tämä on, vaikka todellisuudessa isä ei hoida lastaan lähes ollenkaan. Anoppi kisaa jatkuvasti pojanpoikansa suosiosta ja yrittää olla parempi ja suositumpi isovanhempi kuin omat vanhempani. Tämän anopin kanssa tulisi varmasti toimeen, ainakin asenne on sellainen josta pidän. En vähättele isovanhempien tärkeyttä lapsenlapsien elämässä, mutta isovanhempien pitäisi osata kunnioittaa lapsen vanhempia eikä yrittää tuputtaa omia näkemyksiään ja omia halujaan.

 

[SuklaaMousse]

Hyvin sanottu, Pikkuvarvas. Lasten pitäisi kunnioittaa vanhempiaan.

 

[lanttu]

Keskustelun alku on vanha, mutta jatkanpa minäkin vielä. Onko ihan totta, että ihmiset laittavat 1, 2 jne ikäiset kuukaudeksi mummulaan? ja sitten sen päälle ihmettelevät, että miksi lapsi ripustautuu mummuun? No totta kai, koska mummu on se, joka on paikalla ja johon voi luottaa, äiti taas on joku vieras joka hakee lapsen pois turvallisesta paikasta. Voi pyhä jysäys.

Psykologeilla on omat näkemyksensä, mutta suositus monellakin ajatussuunnalla on, että 1-vuotias on kerrallaan yhden yön erossa vanhemmistaan, 2-vuotias kaksi yötä jne. Jos 2-vuotias on erossa kuukauden vanhemmistaan, niin tuskinpa mikään lapsipsykologian suuntaus sitä näkee hyvänä.

Sairaudet jne. toki aiheuttavat toisinaan pakkotilanteita, ja niille ei voi mitään. Mutta että joku ihan huvikseen laittaa minkään ikäiset lapsensa kuukaudeksi pois silmistä, niin kyse tosiaan on siitä: halu saada ylenmäärin sitä niiiiiiin korostettua omaa aikaa ja lapset toisten niskoille. Suuttukaa vaan kehen kolahtaa, mutta peilin eteen kannattaa mennä kanssa.

 

[vitsit]

On kai täysin turha spekuloida miksi joku tekee kuten tekee. Se miten joku ulkopuolinen jonkun toisen tekoihin suhtautuu kertoo enemmän siitä millainen tämä suhtautuja on....Eli voisihan suhtautujakin katsoa peiliin ja miettiä miksi ensitöikseen tuomitsee jonkun jota ei edes tunne ja joiden tekojen motiivi ei hänelle avaudu!!!!
Voisinpa kuvitella olevani 1-v ja 2-v äitinä ERITTÄIN väsynyt....joten ehkä ensi kerralla suhtautuja vain esittäisi KYSYMYKSEN ikävien spekulaatioiden sijaan!!!! Ja malttaisi vaikkapa esimerkiksi ODOTTAA VASTAUSTA!
Argh!