Mummeliisa!!!-Olen koukussa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "fairy"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

"fairy"

Vieras
Olen siis aivan totaalisesti koukussa Mummeliisan blogiin...Eilen vasta bongasin sen kunnolla tuolta eräästä omituisesta keskustelusta ja nyt sitten ilta taitaa mennä taas sitä lukiessa.

Harmittaa ja nolottaa se, että minulle tulee tunne kuin seuraisin salaa jonkun elämää tai olisin jotenkin poikkeuksellisen utelias. Toisaalta tulee sellainen tunne, että teidän perheessä kaikki tuntevat olonsa hyväksi ja teille uskaltaisi tulla vieraampikin "turvaan" jos elämä potkisi.

Paljon olet mummeliisa kaikkea kokenut, niin hyvää kuin rankempaakin.

..Ja tuosta huolimatta, että koen tunkeilevani elämääsi jo lukiessa, niin pohdin koko ajan, että onko jossain yhteenvetoa perheestänne, siis että ketä siihen kuuluu ja minkä ikäisiä...Sivuja on tuhottomasti, olen lukenut vähän harppoen ja koko ajan tulee uusia henkilöitä ja kuvista en tunnista ketä ne voisivat olla...Siis en tarkoita tätä sillä, että sinun tulisi ne jossain kertoa, mutta kun jää koukkuun lukemiseen, niin jotenkin sitä haluaisi tietää koko ajan enemmän...:D
 
Minäkin löysin blogin eilen. Huomasin hänen olevan yhden mun facebook kaverin kaveri ja sitä kautta jahkauduin tänne ja hänen profiiliin. Hieno blogi! Ihanan elämänmakuisia tarinoita aidosta elämästä.
 
Hei fairy ja muutkin.

Kiitos kauniista sanoistanne. Ei tarvitse tuntea itseään tunkeilevaksi blogissa. Itse olemme valinneet sen julkaisun ja ykistyisyydestä luopumisen tavoittelun. Kirjoitan "tavoittelun" koska aina ei osaa.

Siellä jossain blogin linkeissä on linkki kotisivuillekin, missä meidät kaikki on jotenkuten esitelty, mutta ne sivut ovat aivan hirveän huonosti päivitetyt. Viimeksi joskus 2007 tms.
Meinaan ja meinaan... mutta en saa aikaiseksi.
*nolo*

Tajuan blogin ajoittain vaikealukuiseksi, koska meitä on niin monta.
Entisestään asiaa vielä varmasti vaikeuttaa se, että etenkin pikkuväestä käytetään myös paljon lempinimiä.

Lyhyesti yritän esitellä tässä. Ja AINA saa kysyä, jos jokin jää vaivaamaan. :D

Olen siis minä, mummeliisa eli Satu.
Puolisoni on Heikki.
Ensimmäinen puolisoni oli Tommy, kuuden (7) vanhimman lapseni isä. Hän kuoli 2001 aivoveritulppaan.

Lapseni ovat
Tanja -84
Minja (alias Mii alias Mimmi) -85
Minttu (alias Keijo) -87
Oskari (alias Osku) -89
Pietari (alias Pietu alias Pottu alias Peepu jne) -93
Santeri -95 kuoli pian syntymänsä jälkeen
Tiiti -97

Wilma -05 ja Jeremias (alias Jere) -07 ovat jälkimmäisestä liitostani Heikin kanssa.

Tanjan puoliso on Andreas ja heillä on kaksi lasta, Lyle (alias Lyyli alias Lylleröinen) -05 ja Lova (jota kutsuttiin pienenä Hjördikseksi) -09.
Lyle kuoli -07 vesirokon aiheuttamaan keuhkokuumeeseen.

Minjan puoliso on Marko ja heillä on yksi poika, Riku. Riku on syntynyt -07.

Mintulla on poika Niko alias Hermanni -10. Nikon isä, Henkka, on mukana kuvioissa, mutta he eivät asu yhdessä ja Henkka on varauksellinen blogissa esiintymisen suhteen, joten rajoitan sitä aina kun asiallisesti voin.

Oskarin poika on Jesse -05. Oskari seurustelee Heidin kanssa. Heidillä on edellisestä suhteesta 8 kk vauva, pikku-Wilma.

Pietari seurustelee Antonian kanssa.

Muita usein blogissa mainittavia ovat ainakin adoptoimamme täti Gina. Gina on vanhempi rouva alunperin chattituttu kaukaa itäsuomesta, joka kävi meillä aina silloin tällöin perhejuhlissa. Yhden sellaisen reissun jälkeen hän bussille vietäessä purskahti itkuun ja sanoi ettei halua lähteä, ettei hänellä ole siellä mitään eikä ketään.
Pidimme perhekokouksen ja sen jälkeen ilmoitimme että kyllä nyt vain pitää mennä - viimeisen kerran. Ja niin gina haki muuttokuormansa ja on jo vuosia vuosia asunut meidän kylässämme, yhtenä perheen jäsenenä.

Muita voisi olla paras ystäväni Mika, hänen vaimonsa Anneli ja neljä lastaan; Tinja, Sami, Kati ja Titus.

Appivanhemmat ovat nimeltään Arja ja Risto ja heidätkin mainitaan aika usein blogissa.

Muista saa vapaasti kysyä.
:)
 
Oho, iso kiitos vaivannäöstäsi!!

Tämä selvensi..:) Päällimmäisenä jäi mieleen esim se että Oskari on tullut nuorena isäksi..:) Toiset pojat on silloin vielä lapsia.
 
[QUOTE="fairy";22646328]Oho, iso kiitos vaivannäöstäsi!!

Tämä selvensi..:) Päällimmäisenä jäi mieleen esim se että Oskari on tullut nuorena isäksi..:) Toiset pojat on silloin vielä lapsia.[/QUOTE]

Joo. Oskusta tuli isä 16 v. Kuten arvata saattaa, se ei ollut suunniteltu raskaus.

Poika seurusteli oikein mukavan tytön kanssa jonkin aikaa, minkä jälkeen he totesivat olevansa liian nuoria niin vakavaan ja erosivat. Puolta vuotta myöhemmin tyttö soitti ja kertoi että Oskusta tulee muutaman kuukauden kuluttua isä.

Se oli tietenkin aivan kauheankamalaa ja hirvittävänvaikeaa ja kaikkea muuta sensellaista.
Nyt, viittä vuotta myöhemmin, osaan jo hymähdelläkin useimmille senaikaisille ajatuksilleni.

Hyvin se on mennyt.
Jesse on upea, fiksu poika ja hänellä hyvät vanhemmat. Asuu aika lailla tasan kummankin luona, mutta joustavat toki kumpikin aina sen mukaan mikä pojalle kulloinkin parasta.

Nuokin jutut siellä blogissa jossain - nolotkin pohdintani.
:ashamed:
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen aina miksi joku jakaa vapaaehtoisesti perheensä ja asiansa tuntemattomille ja koko kaupungille? Kertoo samalla niin ottomummon kuin veljenpojankihlatun asiat ja tavat. En nyt tarkoita mummeliisaa, en ole lukenut hänen blogiaan, vaan ketä tahansa.
Ei minullakaan ole salattavaa mutta koska miehen työ on esilläoloa, niin olemme saaneet osamme julkisuuden kiroista haluamattamme.
 
Mummeliisa
Olen käynyt välillä kuolaamassa sinun ruokakuvia facebookissa. Kadehtinut sinun isoa ja ihanaa katrasta ja elämänmakuista elämää. Kaikkea hyvää teille jokaiselle!!!!:flower:


p.s mä kokeilin vähän samanlaisia uuniperunoitakin kuin sinä teet... Hyviä niistäkin tuli vaikkei ne ihan yhtä hyviltä näyttäneetkään kuin sinun. :D
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen aina miksi joku jakaa vapaaehtoisesti perheensä ja asiansa tuntemattomille ja koko kaupungille? Kertoo samalla niin ottomummon kuin veljenpojankihlatun asiat ja tavat. En nyt tarkoita mummeliisaa, en ole lukenut hänen blogiaan, vaan ketä tahansa.
Ei minullakaan ole salattavaa mutta koska miehen työ on esilläoloa, niin olemme saaneet osamme julkisuuden kiroista haluamattamme.

Tämä on ikuisuuskysymys. Yritin eilen vastata eilen pariinkin otteeseen. Kopsaan yhden vastauksistani tänne:

" Suomessa arvostetaan kovasti yksityisyyttä, ei ehkä enää siinä määrin kuin aikoinaan, kun lähdettiin kirveen kanssa yläjuoksulle "lastun lähdettä" kohti, mutta moni kokee kuitenkin vaikeaksi jakaa omia henkilökohtaisia asioitaan muiden ihmisten kanssa tai toisaalta kuulla muiden puhuvan omasta elämästään.

Samaan aikaan moni on yksin ja yksinäinen läheistensäkin keskuudessa, kuvittelee omituisia muiden ihmisten elämästä ja hapuilee monenlaisen arjen ymmärrystä tajuamatta, mistä sitä voi etsiä.
Itse olen saanut paljon vahvoilta, avoimilta ihmisitä, jotka eivät ole pelänneet paljastaa myös pelkojaan, virheitään ja heikkouksiaan ja kun aikoinaan aloin olemaan netissä päätin että pyrin olemaan samanlainen.
Elämäni on avoin, palstoilla, blogissa ja lehdissä yms muussa mediassa silloin kun niissä esiinnyn.

Aina se ei tietenkään ole helppoa. Kukaan meistä ei nauti satutetuksi tai loukatuksi tulemisesta ja juuri loukkaminen tai sen yrittäminen on monen tapa reagoida omasta poikkeavaan yksityisyydestä poispääsemisen tavoitteluun.

Toisaalta olen nurinkurisesti tullut vuosien varrella huomaamaan, että avoimuus myös suojaa minua (ja läheisiäni). Meitä ei voi kukaan koskaan "paljastaa" tai uhata "paljastamisella". Me olemme paljaita jo.
Ja tuon suojan lisäksi avoimuus on tietenkin antanut paljon muutakin; itsetuntemusta, itsekunnioitusta, rohkeutta, voimaa ja paljon, paljon ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka uskaltavat myös avata itsensä avoimuutta kohdatessaan.

Koen, että olen "jäänyt voitolle" (saanut moninkertaisesti enemmän kuin mitä menettänyt) enkä ole koskaan katunut sitä, että lähdin tälle tielle.
Mutta ymmärrän täysin, jos joku toinen valitsee toisin.
Erilaisia olemme kaikki ja SE on rikkaus."
 
Mummeliisa
Olen käynyt välillä kuolaamassa sinun ruokakuvia facebookissa. Kadehtinut sinun isoa ja ihanaa katrasta ja elämänmakuista elämää. Kaikkea hyvää teille jokaiselle!!!!:flower:


p.s mä kokeilin vähän samanlaisia uuniperunoitakin kuin sinä teet... Hyviä niistäkin tuli vaikkei ne ihan yhtä hyviltä näyttäneetkään kuin sinun. :D

Hauska kuulla että olemme olleet iloksi ja inspiraatioksi.
Minä tein siitä ketjusta niitä Huspatin litistettyjä perunoita ja ne maistuivat aivan ihanalle.

Kaikkea hyvää myös sinulle.
:)
 
No niin!! Melkein arvasin aloitukseni jälkeen, että joku tulee tänne ihmettelemään tuota samaa aihetta taas.

Anteeksi mummeliisa!! En todella halunnut, että taas joudut selittelemään asiaa!! Onneksi suurinosa on "fanejasi"!
 
[QUOTE="fairy";22646484]No niin!! Melkein arvasin aloitukseni jälkeen, että joku tulee tänne ihmettelemään tuota samaa aihetta taas.

Anteeksi mummeliisa!! En todella halunnut, että taas joudut selittelemään asiaa!! Onneksi suurinosa on "fanejasi"![/QUOTE]

Ei se haittaa. Ei Oskarin teini-isyys eikä tuo yskityisyysjuttu.

Kyllä minäkin rekisteröisin asian mielessäni, jos jonkun toisen ihmisen elämäntarinassa sen huomaisin. Ja luulen, että ellen olisi itse Jessen mummi ja läheltä nähnyt miten hienosti vanhempansa ovat selvinneet, kauhistelisinkin.
Nyt tyydyn vain ihaileman.
Ja tietenkin palvomaan pikkumiestä.
:D

Yksityisyysjuttu on hankalampi koska kaikille se ei oikeasti koskaan aukea.
Me ihmiset olemme niin erilaisia ja silti jossain määrin omien lähtökohtiemme rajoittamia kun pyrimme toisiamme ymmärtämään. Jonkun valinnat saattavat oikeasti tuntua itsestä tyysin käsittämättömille vaikka sille toiselle ne olisivat juuri oikeat.
 
Hei tuo sinun sukuselvityksesi valaisi kovasti. :D Itsekin olen siis blogiasi lukenut ja mennyt välillä aika sekaisin noista henkilöistä. Osa on valjennut ihan helposti, mutta toisista ei ole sitten saanutkaan selvää että ketä he mahtavatkaan olla.

Pidän kirjoitustyylistäsi ja aika rohkeasti olet siellä tuonut julki hyvin arkojakin tunteita ja ajatuksia. Itsekin olen kokenut suuria menetyksiä ja voin hyvin samaistua moniin tunteisiisi joista olet siellä kirjoittanut.

Lyle ja Lova ovat minulle erikoisia nimiä (kauniita sellaisia kylläkin). Lausutaanko ne samoin kuin kirjoitetaan?
 
Niin, se varmaan suojelee kun kertoo kaiken. :) Ja onhan se blogimaailma vapaaehtoinen ja sinne pääsee mukaan halutessaan. Ei tarvitse stalkata. Ero varmaan meidän tilanteeseemme on juuri siinä, että te olette söpö perhe, kun taas miehellä on se työ miksi on esillä ja se herättää niin ihailua kuin ärtymystäkin. Esilläolo aiheuttaa aina välittömän reaktion, pienen tai ison ja joka joskus on hyvin negatiivinen.
 
Hei tuo sinun sukuselvityksesi valaisi kovasti. :D Itsekin olen siis blogiasi lukenut ja mennyt välillä aika sekaisin noista henkilöistä. Osa on valjennut ihan helposti, mutta toisista ei ole sitten saanutkaan selvää että ketä he mahtavatkaan olla.

Pidän kirjoitustyylistäsi ja aika rohkeasti olet siellä tuonut julki hyvin arkojakin tunteita ja ajatuksia. Itsekin olen kokenut suuria menetyksiä ja voin hyvin samaistua moniin tunteisiisi joista olet siellä kirjoittanut.

Lyle ja Lova ovat minulle erikoisia nimiä (kauniita sellaisia kylläkin). Lausutaanko ne samoin kuin kirjoitetaan?

Kiitos.

Lyle lausutaan ihan niin kuin kirjoitetaankin. Eli niinkuin Lyyli, mutta e lopussa. Se nimi tuli pimun isän isoäidiltä eli kulkee siellä suvussa.
Lova lausutaan "Luva".
 
Niin, se varmaan suojelee kun kertoo kaiken. :) Ja onhan se blogimaailma vapaaehtoinen ja sinne pääsee mukaan halutessaan. Ei tarvitse stalkata. Ero varmaan meidän tilanteeseemme on juuri siinä, että te olette söpö perhe, kun taas miehellä on se työ miksi on esillä ja se herättää niin ihailua kuin ärtymystäkin. Esilläolo aiheuttaa aina välittömän reaktion, pienen tai ison ja joka joskus on hyvin negatiivinen.

Heh. Ollaanko me söpö perhe?
Minä luulen että ollaan lopulta aika epäsöpö, koska elämänvalintoihimme kuuluu niin paljon sellaisiakin jotka ärsyttävät monia. (Ja sitten on aina myös niitä joita ärsyttää ylipäätään yksityisyydestä luopuminen.)
Mutta siinä olet oikeassa, että eri lähtökohdista voisin suhtautua avoimuuteen toisin. Jos teidän perheenne saa muutenkin negatiivista julkisuutta niin voin hyvinkin kuvitella että avoin blogi olisi henkisesti liikaa eli ei sovi tilanteeseenne.
Jokainen oman elämäntarinansa ja luonteensa mukaan.
:)
 
[QUOTE="fairy";22646484]No niin!! Melkein arvasin aloitukseni jälkeen, että joku tulee tänne ihmettelemään tuota samaa aihetta taas.

Anteeksi mummeliisa!! En todella halunnut, että taas joudut selittelemään asiaa!! Onneksi suurinosa on "fanejasi"![/QUOTE]

Kannattaa vastaisuudessa laittaa ketjuun maininta jos se on tarkoitettu yksityiseksi. :) Tai lähettää ihan yksityisiä viestejä fanittamalleen henkilölle.
Faniudessa se ongelma julkisuudessa olemisessa piileekin. Suurimmissa faneissa on ripaus fanaattisuutta. Mä olen silleen sinut julkisuuden kanssa kuitenkin aika pitkältä ajalta että katson asioita ihan realistiseltakin kantilta. Tässä on nähty yhtä sun toista.
Poistun häiritsemästä. :D
 
Heh. Ollaanko me söpö perhe?
Minä luulen että ollaan lopulta aika epäsöpö, koska elämänvalintoihimme kuuluu niin paljon sellaisiakin jotka ärsyttävät monia. (Ja sitten on aina myös niitä joita ärsyttää ylipäätään yksityisyydestä luopuminen.)
Mutta siinä olet oikeassa, että eri lähtökohdista voisin suhtautua avoimuuteen toisin. Jos teidän perheenne saa muutenkin negatiivista julkisuutta niin voin hyvinkin kuvitella että avoin blogi olisi henkisesti liikaa eli ei sovi tilanteeseenne.
Jokainen oman elämäntarinansa ja luonteensa mukaan.
:)

Juu ootte söpöjä. :) Tuossa julkisuudessa on kurjaa se, että normaaleistakia asioista väännetään ihan kummallisia versioita. Julkisuus on muutamaa lehtijuttua lukuunottamatta positiivista, koska aihe on aina positiivinen mutta juuri se positiivisus saa joitan pimeitä vastareaktioita aina liikkeelle. Aalto tulee aina tasaisin välein. Suuren suurta ongelmaa ei ole, koska varjelemme yksityisyytttä niin tiukasti. Koputan puuta, kop,kop.
 
Juu ootte söpöjä. :) Tuossa julkisuudessa on kurjaa se, että normaaleistakia asioista väännetään ihan kummallisia versioita. Julkisuus on muutamaa lehtijuttua lukuunottamatta positiivista, koska aihe on aina positiivinen mutta juuri se positiivisus saa joitan pimeitä vastareaktioita aina liikkeelle. Aalto tulee aina tasaisin välein. Suuren suurta ongelmaa ei ole, koska varjelemme yksityisyytttä niin tiukasti. Koputan puuta, kop,kop.

Tuo varmasti totta ja vaatimattomassa mitassa saanut kokea sitä itsekin.
Pidän peukkuja että teillä jatkuvat asiat toivomassanne muodossa.
 

Yhteistyössä