mulle tuli kaamea ajatus mieleen. Ja tää siis ihan oikeesti aika kamalaa :(

[miero]

Mä en ehkäpä kertoisi noista epäilyksistä äidillesi...Jos äitisi puhuu aivan totta niin eiköhän sillä ole ollut tarpeeksi raskasta tuon asian suhteen. On kuitenkin ollut varmasti tosi raskasta sille, että omalla lapsella on tuollasia ollut ja saanut monta vuottakin pelätä. Ehkä vähän jo liikaa, jos lapsi vielä epäilee itse aihetetuksi...Se on ihan ymmärrettävää, jos tarina vähän ontuu vuosia myöhemmin. Sellasissa stressitilanteissa sitä asiat unohtuu, sekottuu ja aikakin tekee tehtävänsä. Ainakin kannattaa todella miettiä mitä tekee!

En mä missään nimessä äidille kertoiskaan. Ja äiti on takuulla ollut kovilla. 19-vuotias nuori äiti ja kaikkea. Ja ihan oikeesti, vaikka tuo oliskin vanhempieni aikaansaannosta, niin kyllä mulla ilman sitäkin totisesti on aihetta olla katkera. Mutta koitan olla olematta...välillä huonolla menestyksellä.

Ainoa mitä mä mietin, oli just koittaa kaivaa totuutta virastoista ja sairaalasta tms. mutta toisaalta: mitä hittoa mä sillä tiedolla lopulta teen?

saat mielenrauhan tuon syntymekanismin suhteen kun tiedät totuuden tapahtumasta

 

[vieras]

Kyllä minä sinuna koittaisin jatkaa asian selvittämistä minua jäisi asia vaivaamaan muuten. Sitten, kun epäilykset joko saavat vahvistuksen tai kumoutuvat, tiedät ainakin totuuden ja voit käsitellä asiaa, nyt pohdit ja vaikka koittaisit unohtaa, niin palaat varmasti asiaa miettimään.

 

[kielletty]

Mie vaan halaan siuta :hug:

 

[Turkilmas]

Niin se epilepsiahan voi puhjeta myös myöhemmin. Oikeastaan milloin vain, varsinkin jos paljon asioita jotka voi vaikuttaa (esim. stressi, unettomuss jne.). Eli huolehdi itsestäsi hyvin! :hug:
T. epilepsian 24-vuotiaana saanut

Voi ei :hug: . Ja juu, totta. Voihan sitä sairastua koska tahansa.

 

[Nalletar]

Jos alat enempi selvittämään niin kannattaa pyytää joku alan ihminen sitten suomentamaan niitä papereita ettei tule turhia väärinkäsityksiä. Mä ehkä antasin asian olla. Niistä papereista ei sitten kuitenkaan saa kaikkea selville ja niitä saa odottaa pitkään, jne.

 

[Turkilmas]

Mie vaan halaan siuta :hug:

Kiitos =) :hug:

Sä oot kyllä niin ihqu :hug:

 

[Turkilmas]

Alatiesynnytys saattaa aiheuttaa lapselle verkkokalvon verenvuotoja, jotka häviävät keskimäärin 2-4 viikon ikään ja viimeistään kuuden viikon ikään mennessä (Levin 2002). Tuoreen prospektiivisen tutkimuksen (Whitby ym. 2004) mukaan 111 peräkkäisestä vastasyntyneestä yhdeksällä todettiin magneettikuvauksessa subduraalihematooma. Heistä kolmella oli ollut normaali alatiesynnytys ja kuudella imukuppi- tai pihtisynnytys. Subduraalihematoomia tai niiden jälkitiloja ei enää nähty neljän viikon iässä tehdyssä uusintakuvauksessa.

tämän kopioin muualta. Älä nyt maalaa piruja seinille tän takia, mutta tää nyt ainakin pitäs olla faktaa kun on terveysportista

Kiitos tästä, enkä maalaa :hug: . Tosin vahvistaa vaan epäilyksiä siitä että ainakaan synnytyskomplikaatiosta ei voi olla kyse.

sitä mäkin aloin miettiä, että tosissaan vaikka kuten aiemmin kirjoitin, vauhdikkaan synnytyksen jälkeen lapsi voi olla mustelmilla, niin niitten pitäs kyllä viikossa kadota.

Mutta kuten sanoit, sulla on ollut tietynlainen lapsuus ilman tätäkin, että oli vastaus mikä tahansa, se ei romuta sun mielikuvaa pullantuoksuiesta äidistäsi. Siinä mielessä jos asia sua kiinnostaa, niin uskallat kyllä ottaa selvää. Periaatteessa sun maailmankuva ei muutu tosta.

Siis mä en tarkottanu olla ilkeä, vaan kunhan täs pohdiskelin että jos luulisi itsellään olleen täydellinen lapsuus ja saissi tietää joutuneensa ravistelluksi, se tiputtaisi tavallaan kovemmin. Enkä väitä etteikö sua nytkin sattuisi (äh, tajusikohan tästä pointtini )

No kirjoitit kyllä sangen osuvasti ja ihan kuin suoraan mun näppäimistöltä. Ja mä olen myös opetellut ja hiljakseen oppinutkin antamaan anteeksi. Ymmärtää ja hyväksyä en tietenkään voi koskaan, mutta koitan olla kantamatta kaunaa.

Tuo isän kuolema keväällä pisti miettimään asioita. Ei mun vanhemmat oo pahoja ihmisiä, ne on vaan ollut monessa asiassa huonoja vanhempia.Mutta siitäkin huolimatta mä en hetkeäkään epäile etteikö niistä kumpikin (ja myös biologinen isä) olis rakastanut mua aivan hemmetin paljon.

Tosi paljon on pahaa sattunut, joten totta tosiaan tuo ravistelu ei hetkauttaisi. Oikeestaan suurin syy halulle selvittää asia, on se mystisyyden poistaminen. Kun mä en ihan ehkä kuitenkaan usko mihinkään "20 h pelastamisaikaan, ihmeitten kirjaan...yms.". Sais mustaa valkoisella, tietäis mitä kävi ja sitten vois lakata miettimästä.

Uskomatonta muuten että tarvii elää 31-vuotiaaksi ennen kuin hokaa että voiko tosiaan synnytyskomplikaatiot ilmetä vasta kahden kuukauden päästä...

 

[mamma]

Niin se epilepsiahan voi puhjeta myös myöhemmin. Oikeastaan milloin vain, varsinkin jos paljon asioita jotka voi vaikuttaa (esim. stressi, unettomuss jne.). Eli huolehdi itsestäsi hyvin! :hug:
T. epilepsian 24-vuotiaana saanut

Voi ei :hug: . Ja juu, totta. Voihan sitä sairastua koska tahansa.

Mutta onneksi nykyään on niin hyvät ja testaut lääkkeet, että suurimmalle osalle löytyy jotakin mikä toimii. Minä en ole saanut kohtausta sen jälkeen kun ensimmäisen pillerin otin, ja nyt takana kuitenkin 2 raskautta ja synnytystäkin! Mutta lääkäri sanoi että huonot elämäntavat (eli vähäinen uni, stressi) oli se mikä tuon laukaisi. No, ehkä jonain päivänä vielä saan lopettaa lääkityksen, mutta ei se toisaalta haittaakaan, kun kaikkea voi kuitenkin tehdä normaalisti (paitsi alkaa lentäjäksi tai rekkakuskiksi tms.).

 

[vieras]

Oletko koskaan asettanut äitiäsi kova kovaa vasten tässä asiassa? Olet jo aikuinen ja äiti itsekin. Ei sinun enää tarvitse äitiäsi suojella - ei sinun olisi koskaan pitänyt. Vaikka alkoholismi sairaus onkin, niin ei minusta juoppoa kannata määräänsä enempää paapoa.

Minä haluaisin tietää, jos siis olisin sinun tilanteessasi. Luonteeni on sellainen, että en siedä keskeneräisiä asioita, varsinkaan ihmissuhteissa. Kissa pöydälle ja sitten jokainen jatkaa elämäänsä.

 

[Vieras]

Ei niitä aivoverenvuotoja kuitenkaan välttämättä huomata heti. Itse sain vaikean raskauden jälkeen tyttären, jonka aivoverenvuodon aiheuttama liikuntavamma diagnosoitiin vasta puolivuotiaana !
Koko raskauden ajan ihmeteltiin, kun vauva ei oikein kasva ja liiku riittävästi. Synnytyksen jälkeen kuitenkin tyttö todettiin terveeksi.
Kaikki vaivat nielemisvaikeuksista lähtien kyllä kirjattiin ylös, mutta silti meni niin kauan ennen kuin ymmärrettiin, mistä oli kyse.

Eli en nyt lähtisi mitenkään ensisijaisesti epäilemään, että äitisi tai isäsi olisi sinua pahoinpidellyt.

 

[LisaMarie]

Todella myöhään sun muistikuvat alkaneet. Jotainhan siinä saattaa olla taustalla. Muakin alkoi kiinnostamaan mitä? Jos googlaa muistikuvia lapsuudesta niin yleisesti sanotaan että lapset muistaa n. 3v iästä eteenpäin kuten esim. minäkin.

Ihan off topic, mutta ei mullakaan muistoja ole paljoa ennen viittä ikävuotta.

Ap:lle :hug:

Ei mullakaan oikeastaan ennen 8 vuotta, kuin jotain hajanaisia ja sellaisia, että yhtä hyvin niistä suurin osa voi olla valokuvista ja kuulluista jutuista.

Mun on pakko sanoa, että mulle olis varmaan tussa tilanteessa tullu sama mieleen :| :hug:

 

[Lilii lisänimetön]

Ei niitä aivoverenvuotoja kuitenkaan välttämättä huomata heti. Itse sain vaikean raskauden jälkeen tyttären, jonka aivoverenvuodon aiheuttama liikuntavamma diagnosoitiin vasta puolivuotiaana !

Mutta eikös Turkilmaksen tilanne ollut se, että noin 2kk ikäisenä tuli se aivoverenvuoto ja äiti sanoi että johtuu synnytyksestä? Tai siis jos silloin 2kk iässä muuttui siniseksi, meinasi kuolla jne. Niin eikö se aivoverenvuoto sit tapahtunut silloin, eikä synnytyksessä? Ja äiti sanoi että johtui synnytyksestä.