Mulla on SUURI asenneongelma! :(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"Töttöröö"
[QUOTE="puddighinu";23934373]lasket kymmeneen ja hengität syvään joka kerta kun hermostut? ei vain, mä olen opettanut erinäisiä puupäitä eikä siinä auta kun tahkota ja tahkota vaan.[/QUOTE]

Entäs jos ne ei kuuntele, mitä sanoo?! Myönnän, et hermostun myös joskus vastaavissa tilanteissa. Pitäisi kai sitten vain jättää puheet sikseen.
 
"vieras"
Tiesitkö, että ihmiset hahmottavat ja oppivat asioita eri tavoin? Yksi oppii kuuntelemalla, yksi tekemällä jne. Eli ilmeisesti vika onkin SINUN tavassasi neuvoa ja ohjata... Siinäpä sinulle uutta katsantokantaa tähän asiaan...
 
"vieras"
Entäs jos vika onkin sinussa?

Epäilen tätä siksi, että jos joskus todella todella harvoin käy niin että toinen ei ymmärrä mitä tarkoitat, niin kestäisit sen. Ilmeisesti tuollaista kuitenkin tapahtuu usein kun menetät ihan hermosi ja turhaudut (jatkuvaan) selittämiseen.

Ehdotan ratkaisuksi tällaista: Koita tiivistää yhteen tai kahteen lauseeseen mitä yrität sanoa ja pyydä sitten toista kertomaan, miten hän ymmärsi asian.
 
Ms Viscious
Mullakin on asenneongelma. Olen ihmisille hyvinkin mukava, aina auttamassa ja tukemassa, lapseni hoidan hyvin ja vaikka mitä, mutta miehelleni olen ajoittain hirveä bitch. ): Saatan "kilahtaa" pienestäkin asiasta ja sitten kiukkuan ja sanon tosi pahasti. En myöskään osaa suuttumuksen hetkellä ajatella että tapellaan sitten kun lapsi nukkuu, se purkaus vain tapahtuu. Häiritsee kun aina sitten jälkeenpäin kadun ja päätän ettei ikinä enää, mutta se vaan tulee sieltä. Olen jo miettinyt hankkivani jotain keskusteluapua, mutten halua tulla leimatuksi tai syödä mitään lääkkeitä. Kuinkahan yleistä tällainen on? En ole aina ollut näin impulsiivinen ja nyt pelottaa, jos tämä onkin pysyvää.
Kenenkään kokemuksia vastaavasta?
 
"aloittaja"
Siis tiedän kyllä että vika on minussa. Tämä ongelma ei tule esiin edes kouluavustajan työssäni (lapset kyllä oppii nopeasti), vaan ihan aikuisporukalla. Lasten kanssa riittää kyllä kärsivällisyys. En tiedä sitten, selitänkö aikuisille liian "lapsenomaisesti". :/
 
Minusta on ihan mahdollista, että pääset tuosta ongelmastasi eroon. Se olisi huomattavasti vaikeampaa, jollet edes tunnistaisi tai tunnustaisi ongelmaa. Jos ajattelisit, että voiko oikeasti tyhmä ihminen sille mitään, että on tyhmä. Ja toisekseen sitten sitä, että ovatko ihmiset oikeasti tyhmiä, vai oletko sinä esim kärsimätön ja kohtuuton.
 
"vieras"
Mä ainakin tiedän, että oon tosi huono opettamaan tai opastamaan ihmisiä asioissa. Vaikka omasta mielestäni selitän hyvin selkeästi ja yksikertaisesti, niin toiselle ei usein mene jakeluun, koska sen korviin selostukseni ei olekaan niin selkeä, kuin itsestäni tuntuu.
 
"Töttöröö"
[QUOTE="vieras";23934506]Entäs jos vika onkin sinussa?

Epäilen tätä siksi, että jos joskus todella todella harvoin käy niin että toinen ei ymmärrä mitä tarkoitat, niin kestäisit sen. Ilmeisesti tuollaista kuitenkin tapahtuu usein kun menetät ihan hermosi ja turhaudut (jatkuvaan) selittämiseen.

Ehdotan ratkaisuksi tällaista: Koita tiivistää yhteen tai kahteen lauseeseen mitä yrität sanoa ja pyydä sitten toista kertomaan, miten hän ymmärsi asian.[/QUOTE]

Tää on hyvä ohje, pidän mielessäni, kiitos!
 
"aloittaja"
[QUOTE="vieras";23934582]Mä ainakin tiedän, että oon tosi huono opettamaan tai opastamaan ihmisiä asioissa. Vaikka omasta mielestäni selitän hyvin selkeästi ja yksikertaisesti, niin toiselle ei usein mene jakeluun, koska sen korviin selostukseni ei olekaan niin selkeä, kuin itsestäni tuntuu.[/QUOTE]

Niin, aivan, ja ehkä se toinen ei käsitä asiaa samalla tavalla, eli ei ymmärrä niinkuin selitän.

Pidin joskus aikuuskoulutustuntia ja eräs 5-kymppinen mies tuli sanomaan, että kerrankin hän ymmärsi, kun selitettiin mahdollisimman monipuolisesti ja kärsivällisesti. Tätä kyllä ihmettelin. Mutta voihan se ongelma olla siinäkin, että työssä opetan, kun taas vapaa-ajalla saatan ehkä pitää asiaa itsestäänselvänä ja ehkä olettaa että toinen ymmärtää...

Joka tapauksessa, täytyy alkaa korjailemaan asennetta...
 
VK
On sanottu, että viisaat eivät ole koskaan voineet sietää tyhmenpiään. Se että ootko sä viisas vai vaan kärsimätön huono selittäjä onkin sitten eri asia. Jos on joku pakko saada tajuamaan jotain niin sitten varmaan on aika haasteellista, mutta jos ei niin opettele vaan jättämään toinen epätietoisuuteen ja unohda asia.
 
Suuri osa (aikuisista) ihmisistä vaan on ihan saakelin tyhmiä, en mä ainakaan jaksa kovin montaa kertaa edes yrittää keskustella ihmisen kanssa joka ei tajua mistään mitään.
Ja joo, on varmaan ihan mun oma vika ja asenneongelma.
 
VK
[QUOTE="aloittaja";23934750]Eli vika ei välttämättä olekaan mussa? :D[/QUOTE]

Ei tietenkään :) Asenteesta se on kiinni, mutta ei se välttämättä ole ongelma. Suurempi ongelma se tyhmyys on.
 
Mullakin on asenneongelma. Olen ihmisille hyvinkin mukava, aina auttamassa ja tukemassa, lapseni hoidan hyvin ja vaikka mitä, mutta miehelleni olen ajoittain hirveä bitch. ): Saatan "kilahtaa" pienestäkin asiasta ja sitten kiukkuan ja sanon tosi pahasti. En myöskään osaa suuttumuksen hetkellä ajatella että tapellaan sitten kun lapsi nukkuu, se purkaus vain tapahtuu. Häiritsee kun aina sitten jälkeenpäin kadun ja päätän ettei ikinä enää, mutta se vaan tulee sieltä. Olen jo miettinyt hankkivani jotain keskusteluapua, mutten halua tulla leimatuksi tai syödä mitään lääkkeitä. Kuinkahan yleistä tällainen on? En ole aina ollut näin impulsiivinen ja nyt pelottaa, jos tämä onkin pysyvää.
Kenenkään kokemuksia vastaavasta?
Mä oon ihan samanlainen. Ja hävettää.
 

Yhteistyössä