Mulla on pelottavia kohtauksia, tai voiko näitä sanoa kohtauksiksi?

["apua"]

Eli alan ajatella sitä, että kun kuolen, niin mihin minun tietoisuus katoaa? Siis sammuuhan se tietoisuus, mutta sitten alan pohtia, että no siinäkö se elämä sitten oli.
Universumi on hiivatin iso paikka ja ihmisen elinikä niin pirun lyhyt. Kauheata haaskausta elää niin lyhyt aika näin ihmeellisessä paikassa ja että kun on tietoinen tästä kaikesta. Siis tästä kaikesta, että tämä kaikki loppuu osaltani joskus lähitulevaisuudessa. Surullista!
Mulla alka ahdistaa, en meinaa saada henkeä.
Mulla on niin paljon asioita tehtävänä ja elämä on niin perhanan lyhyt tähän kaikkeen.
Tuhlausta, kaikki on tuhlausta.

Ja jännä, miten tietoisuus on alkanut jossain vaiheessa kun itse on ollut pieni lapsi ja silti tuntuu siltä kuin olisi elänyt aina.
Mistä nää ajatukset oikein kumpuaa? Kuka jaksaa pohtia kanssani syntyjä syviä?
Helpottaisi jos saisi jostain lohtua.

 

[....]

"Helppoa" uskoa Jumalaan niin kaikki saa tarkoituksen ja ikuisuuden.

 

[Wandii]

Liian helppoa... Kuulostaa alkavalta paniikkihäiriöltä, keskusteluapua, niin että saisit ajatukset sekeiksi. Ei ole helppoja asioita, joita mietit. Ehkä sulla on liikaa aikaa mietiskellä?

 

[cera]

Kohtaus tai ei; et ole ainoa joka moisia miettii mutta nuo ajatukset voivat tuntua hyvinkin ahdistavilta/ muuttua ahdistaviksi, kuten tiedätkin. Älä epäröi puhua ahdistuksestasi ammattilaiselle, jos tuntemukset alkavat haittaamaan arkipäiviäsi/ pyörivät turhan usein mielessäsi... Puhuminen ei meinaa, että olisit ns. "hullu", vaan voit saada helpotusta ahdistaviin mietteisiin... Mieti asiaa; kuinka paljon tuo ahdistuneisuus rajoittaa tai missä määrin se hankaloittaa nk. normaalia elämääsi...

Harvemmin tuollainen järjenasia on. Syy kuoleman tms. pelkoon voi löytyä syvältä (kätkeä alleen jotakin tiedostamatonta) ja sitä voidaan hoitaa.

 

[Istafra]

Olen sitten kai saanut "kohtauksia" koko ikäni, nämä asiat kun ovat mietityttäneet minua aivan pienestä lapsesta saakka Kiusasin äitiä kysymyksilläni, joka totesi usein: "Älä mieti liikaa!"

Universumi on iso, kaunis ja ihmeellinen paikka! Nauti tästä kaikesta elämällä nyt, juuri tässä hetkessä! Jos sinua yhtään lohduttaa, tuntuu lähes kaikilla jäävän "asiat kesken", kun se oma kuoleman hetki koittaa. Pitää osata myös irrottautua
Miten muuten ajattelit valloittaa koko universumin täältä Tellukselta käsin ?
Vai tarkoitatko nyt Voyager 1 tutkimustuloksia?

Tutustu eri uskontojen näkemyksiin "sielusta" ja sen kohtalosta kuoleman jälkeen.
Voit muodostaa oman näkemyksesi tästä asiasta
Ja jos sinulla on lapsia, jatkathan sinä elämistä lastesi kautta.
Taikka sitten hautausmaan horsmien ja koivujen.

Ei mitään hätää. Me kaikki elossa olevat olemme samassa jamassa sinun kanssasi ! Toiset vain pohtivat näitä asioita enemmän ja toiset vähemmän.

 

["Uskis"]

Sama juttu, elämä tuntuu tosi lyhyeltä, jokainen vuosi tuntuu menevän yhä vain nopeammin. Tuntuu että on kiire ja halu tehdä vaikka mitä, ja olen siinä iässä missä yleisimmin pitäisi saada jotain myös aikaiseksikin.

Sitten kristinuskon propagandaa, jos jaksat lukea...
Ihmisen tietoisuus itsestään on Jumalan antamaa, se tekee ihmisestä ihmisen.
Kuolemasta sen verran, että elämä ei pääty kuolemaan, eikä myöskään tietoisuus. Jotka ovat käyneet esim. Taivaassa (noh, on se vastakkainenkin paikka olemassa), sanovat, että siellä touhutaan ja höpötetään aivan kuten maan päällä (siellä on luontoa, kaupunki, asuntoja jne), jopa astetta skarpimpana kuin täällä. Täällä väsymys ja sairaudet ym. sumentaa ajattelua.
Niistä kertomusten luotettavuudesta ja subjektiivisuudesta voi olla epäilijät montaa mieltä, mutta jollakin tapaa järkeenkäypää on se, että ajatteleva, tunteva ja tekevä ihminen ei lakkaa kuolemassa olemasta, vaan tämä elämä on vasta alku. Tietty Taivaassa se touhuilu ei ole stressaavaa vaan rentoutunutta ja iloista.

 

["vieras"]

[QUOTE="apua";24976154]Eli alan ajatella sitä, että kun kuolen, niin mihin minun tietoisuus katoaa? Siis sammuuhan se tietoisuus, mutta sitten alan pohtia, että no siinäkö se elämä sitten oli.
Universumi on hiivatin iso paikka ja ihmisen elinikä niin pirun lyhyt. Kauheata haaskausta elää niin lyhyt aika näin ihmeellisessä paikassa ja että kun on tietoinen tästä kaikesta. Siis tästä kaikesta, että tämä kaikki loppuu osaltani joskus lähitulevaisuudessa. Surullista!
Mulla alka ahdistaa, en meinaa saada henkeä.
Mulla on niin paljon asioita tehtävänä ja elämä on niin perhanan lyhyt tähän kaikkeen.
Tuhlausta, kaikki on tuhlausta.

Ja jännä, miten tietoisuus on alkanut jossain vaiheessa kun itse on ollut pieni lapsi ja silti tuntuu siltä kuin olisi elänyt aina.
Mistä nää ajatukset oikein kumpuaa? Kuka jaksaa pohtia kanssani syntyjä syviä?
Helpottaisi jos saisi jostain lohtua.[/QUOTE]

Elämä! on vois sanoa siihen. miks ees ajattelet? eikös siihen oo kutsumus? noihin ajatuksiin. Bunha ja sen elämä- Kokeile siitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="apua";24976154]Eli alan ajatella sitä, että kun kuolen, niin mihin minun tietoisuus katoaa? Siis sammuuhan se tietoisuus, mutta sitten alan pohtia, että no siinäkö se elämä sitten oli.
Universumi on hiivatin iso paikka ja ihmisen elinikä niin pirun lyhyt. Kauheata haaskausta elää niin lyhyt aika näin ihmeellisessä paikassa ja että kun on tietoinen tästä kaikesta. Siis tästä kaikesta, että tämä kaikki loppuu osaltani joskus lähitulevaisuudessa. Surullista!
Mulla alka ahdistaa, en meinaa saada henkeä.
Mulla on niin paljon asioita tehtävänä ja elämä on niin perhanan lyhyt tähän kaikkeen.
Tuhlausta, kaikki on tuhlausta.

Ja jännä, miten tietoisuus on alkanut jossain vaiheessa kun itse on ollut pieni lapsi ja silti tuntuu siltä kuin olisi elänyt aina.
Mistä nää ajatukset oikein kumpuaa? Kuka jaksaa pohtia kanssani syntyjä syviä?
Helpottaisi jos saisi jostain lohtua.[/QUOTE]

tarvitse sen enempää ajatella! Kun et kuitenkaan löydä niihin vastausta. Anna olla ja jos joskus tulee mieleen niin "ookoo" mitä sitten.

 

["vieras"]

Noi on monimutkaisia asioita ja itsekin kristittynä pienestä asti niitä miettinyt, tosin eri tavalla. Mullekin monta kertaa sanottiin "Älä mieti liikaa" ja "No ne vaan". Et todellakaan ole ainoa joka noita asioita miettii. Jos kamalasti mietityttää, niin juttele jonkun kanssa. Ei, en tarkoita päätohtoria, vaan joku joka pohtii samoja asioita.

 

[Tapiontytär]

Samoja asioita itsekin joskus pohdin, mutta täysin eri lopputuloksella. Minusta se on lohdullista ja hyvä asia, että elämä on rajallinen ja tietoisuuteni (oletettavasti) lakkaa kun kuolen.