Mulla on niin ikävä vauvaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eräs äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eräs äiti

Vieras
Tuolla se on kotelostaan kuoriutunut maailman valloittavimmaksi parivuotiaaksi, mutta jotenkin mulla (samalla kun en muuttaisi mitään!) on ihan huikean haikea ikävä sitä nykerönenäistä vauvan pötkälettä.

Ihan niin ikävä että ihan itkettää. Samalla kun en vaihtaisi nykyhetkeä mihinkään. Ehkä te kaikki muut äidit ymmärrätte tämän jotenkin...

Ja haikeinta kaikesta: luulen että saan tämän ikäväni pitää ainaiseksi. Jonain päivänä tuo linnunpoika kasvattaa piitkät koivet ja harppoo niillä ulos ovesta mualiman turuille ja sinä päivänä minä epäilemättä muistan liiankin hyvin, miltä se uninen nyytti sylissä tuntui.

Samalla kun en vaihtaisi mitään. Samalla kun on nyt jo ikävä.
 
Teillä ollut ihana vauva-aika? Meillä se oli yhtä huutoa, itkua, kipuja, hätäilyä, lääkärissä juoksua.... Joten kyllä silloin ajattelin että menisi tämä aika äkkiä. Enkä kyllä nytkään (lapsi 1v7kk) kaipaa hirveästi sitä "ihanaa" vauva-aikaa...
 
No kuten täällä palstalla huomataan, maa on täynnä arkeen hukkuvia yyhoita ja vauvojenäitejä. Miksi ette mene niiden vaaveja nuuhkimaan, saisitte samalla hyvän mielen kun auttaisitte hiukan
 
Samoja tunteita miullakin. Ihanaa, että poika on jo "iso" ja osaa kaikenlaista, mutta välillä haluaisi, että se olisi sellanen pieni pötkylä, jota sais kanniskella sylissä ja imetellä :heart:
 

Yhteistyössä