Mulla on niin huono omatunto..

..mutta mun on pakko kiikuttaa toi isompi johonkin viikonloppuna yökylään..

Miten hemmetti meidän elämästä on tullut yhtä tappelua, huutoa ja kränäämistä, ei voi oikeasti olla tollasen 2veen elämä niin pirun hankalaa?Mä olen ihan kurkkuani myöten täynnä ja mun on pakko saada hetki lomaa siitä..Musta tuntuu pahalta että tunnen tälläisiä vihan ja kyllästymisen tunteita tuota lasta kohtaan mutta en vaan voi niille mitään..

Mitä mä oikein teen koko ajan väärin?

 

Tuskin teet mitään väärin. Kunhan et lähde siihen mukaan. Ole onnellinen, lapsesi kehittyy oikealla tavalla, kun uhmailee.

 

Olet kertonut, että miehesi ei ole lasten kanssa ollenkaan. Ei halua, ei (muka) osaa, ei (muka) uskalla.

Jos siis oikein muistan.

Se voi olla yksi iso syy siihen, miksi sä et jaksa, olet kyllästynyt, jne...tarvitseehan jokainen äiti joskus "lomaa" lapsistaan (paitsi ne, jotka valehtelee) ja jos perheessä on 2 vanhempaa niin vanhemmuus pitäisi ehdottomasti jakaa.

Ei lapset vain äidin vastuu ole.

Eli mun mielestä teet väärin, kun et vaadi miestä ottamaan vastuuta myös.

Jos siis muistan oikein, eikä mene nikit sekaisin.

 

^Muistat oikein ja asiasta on puhuttu ihan viime aikoina paljonkin, ei ollut nimittäin lusikoitten jako tuon asian takia kauheen kaukana..

Mutta se ei mua lohduta kun toinen on aamusta iltaan töissä ja siihen asiaan ei voida vaikuttaa ilman työpaikan vaihtoa joka ei nyt ole mahdollinen, vaikka mies kuinka yrittää, ei se mun arkeeni täällä nyt vaikuta ja kaikki tämä vastuu kahdesta lapsesta, talosta jne. alkaa näkymään nyt kun käsissä on yksi uhmaikäinen ja pieni vauva.

Toivottavasti pieni hetki hiljaisuutta helpottais..

 

Kyllä minäkin otan joskus lomaa lapsista.Turha siitä huonoa omatuntoa kantaa jos lapsi turvallisessa hoidossa.

 

Pakkaa kassi valmiiksi, ja kun miehellä on seuraavaksi vapaapäivä poistut ovesta ulos. Takaisin vasta seuraavana päivänä. =)

 

^Muistat oikein ja asiasta on puhuttu ihan viime aikoina paljonkin, ei ollut nimittäin lusikoitten jako tuon asian takia kauheen kaukana..

Mutta se ei mua lohduta kun toinen on aamusta iltaan töissä ja siihen asiaan ei voida vaikuttaa ilman työpaikan vaihtoa joka ei nyt ole mahdollinen, vaikka mies kuinka yrittää, ei se mun arkeeni täällä nyt vaikuta ja kaikki tämä vastuu kahdesta lapsesta, talosta jne. alkaa näkymään nyt kun käsissä on yksi uhmaikäinen ja pieni vauva.

Toivottavasti pieni hetki hiljaisuutta helpottais..

Helpottaa varmasti.

Ihan oikeasti, jokainen äiti tarvitsee myös sen pienen hetken hiljaisuutta ja ns. omaa aikaa joskus. Ei muuten jaksa. Ei kuulukaan jaksaa mun mielestä. Jos sulla on mahdollisuus saada lapsi jonnekin viikonloppuna, niin ota siitä kaikki ilo irti ihan ilman huonoa omaatuntoa!

 

Kyllä mekin miehen kanssa otetaan tosta just kohta 3-v täyttävästä uhmiksesta lomaa välillä käy niin pahasti hermoille, että parempi laittaa vaikka yhdeksi yöksi mummun luo kyläilemään. Esikoinen on aina ollut hyvin vaativa lapsi, mutta onneksi välillä tulee niitä helpompiakin ajanjaksoja... Ei siitä huonoa omaatuntoa kannata potea! Parempi se on, että tunnistaa oman väsymyksensä ja tekee asian eteen jotain, ennenkuin lopullisesti pimahtaa.

 

Joo nyt oli pakko ottaa ja kysyä et ottaako oma äitini vai vienkö anoppilaan koska teki mieli taittaa sälli kaksinkerroin..Tyydyin istumaan sanaakaan sanomatta 5min sohvalla vaikka toinen ulvoi lattialla täyttä huutoa..Oli pakko tai olisin räjähtänyt.

Matkaa joka paikkaan on parisen sataa kilsaa, mut mä ajan vaikka toiselle puolelle suomea jos sillä saan sen illan hiljaisuutta ja rauhaa tähän taloon.

 

Muistan hyvin miltä tuntui, kun oli kaksi pientä, isä talossa, mutta auttavaa käsiparia ei näkynyt ei kuulunut. Omat tarpeet tukahdutin täysin jatkuvien torjuntojen vuoksi, vaikka avuntarve olisikin ollut lähinnä esikoisen iltapala tai muuta pientä.

Puhutaan että niitä super-isiä kuoriutuu monesti lasten kasvaessa vähän isommiksi, mutta itselleni ongelma tuli lähinnä siitä, että miten helvetissä olisin voinut kunnioittaa puolisoa, jonka arvomaailma oli lopulta kuitenkin niin toisenlainen kuin omani?

Niin ja älä nyt helevetissä pode huonoa omatuntoa jos saat esikoiselle yökyläpaikan! Saattaa hänkin kaivata breikkiä väsyneestä äidistä ja pikkusisaruksesta!

 

`Tauko´äidistä voi olla lapsellekin kivaa.Saa aikuisen huomion kerrankin jakamattomana

 

Mä olen viime aikoina usein miettinyt että muuttuko lasten myötä elämä tosiaan niin että olet olemassa enää vain muiden tarpeitten tyydyttämistä ja toisista huolehtimisesta varten?

Onko minulla enää oikeutta mihinkään vai onko se nyt vaan oma moka et on lapsia tehny ja pitäs pitää suu kiinni ja jaksaa vaan, vaikka väkisin?

En tiiä, alan olee niin piipussa kaikesta et vaatis kohta jo viikon loman et sais päänsä kasaan..

 

Meillä on 4v raivopää. Eilinen oli ihan kamala päivä. Se vitinä, ininä, karjuminen alkoi heti kun heräsi seiskalta. kauheaa tappelua jatkui sihen asti että meni yöunille..

Tänään lähetin kiukkujan anoppilaan heti aamusta. ah mikä ihana hiljausuus (tosin pikku sisaruksensa rääkyy hampaita)

 

Olet kertonut, että miehesi ei ole lasten kanssa ollenkaan. Ei halua, ei (muka) osaa, ei (muka) uskalla.

Jos siis oikein muistan.

Se voi olla yksi iso syy siihen, miksi sä et jaksa, olet kyllästynyt, jne...tarvitseehan jokainen äiti joskus "lomaa" lapsistaan (paitsi ne, jotka valehtelee) ja jos perheessä on 2 vanhempaa niin vanhemmuus pitäisi ehdottomasti jakaa.

Ei lapset vain äidin vastuu ole.

Eli mun mielestä teet väärin, kun et vaadi miestä ottamaan vastuuta myös.

Jos siis muistan oikein, eikä mene nikit sekaisin.

Tiimarivihko.

 

Jos sun muksut olisi ns. helppoja ja ne tai toinen heistä lähtisi yökylään niin tuntisitko huonoa omaatuntoa? Tuskin, joten turha sitä on nytkään potea

 

Tiimarivihko.

Ei vaan hyvä muisti (turhien asioiden suhteen ainakin).

Tuosta keskustelusta ei ole pitkä aika, ja muistan miten hämmästelin sitä, ettäkö isä muka voisi valita, haluaako osallistua lastensa hoitoon vaiko ei. Millä oikeudella isä saa valita, jos äitikään ei saa...

Pahimmassa tapauksessa isä joutuu/saa pian hoitaa lapset kokonaan itse, kun äiti on lataamassa akkujaan jossain pehmustetussa kopissa, poltettuaan itsensä kokonaan loppuun.